Supermiehen vapaapäivä

Nuutti on huippu. Se on oikeastaan koko alkaneen vuoden ajan tehnyt hommia todella hienolla asenteella ja ylittänyt tunnilla muutaman kerran paitsi allekirjoittaneen, myös valmentajamme odotukset. Viimeisimmällä pistimme laukanvaihtotreenit kunnolla aluilleen ja noh... jäi ihan huikea fiilis ! Teen tästä tunnista vielä oman, perusteellisen postauksensa, sillä kerrottavaa on melko lailla.

"Joo meitsi teki nimittäin tunnilla kaks puhasta vaihtoa !"

"Oli kyl vähä hankalaa ku äiskä keikku kyydissä ihan miten sattuu..."

Vaan mitä puuhailee tämä Supermies silloin kun se ei hölköttele maneesissa tai esittele korkean koulun liikkeitä keskellä peltoa? Kun kalenteriin on kissan kokoisin kirjaimin raapustettu sana "vapaa"? No, löllöpalloilee tietenkin. Eli viettää mamman (tai hoitajan) kanssa aikaa rentsisti chillaillen. Seisotusvapaita emme harrasta, joten vapaapäivätkin sisältävät meillä aina tarhailun lisäksi vähintään pienen talutuslenkin.

Tänään siis vietimme ahkeran treenaamisen vastapainoksi viikottaista löllöpallopäivää ja kävimme yläkentällä hölmöilemässä. Ensin käveltiin peräkanaa ympäriinsä, seurailtiin pihattovarsojen leikkejä ja rapsuteltiin toisiamme. Sen jälkeen leikittiin hippaa, tehtiin vähän pysähdyksiä ja peruutuksia, harjoiteltiin "naruparkkia" (tiedättehän, riimunnaru maahan ja paikka, kunnes naru nostetaan ja annetaan lupa liikkua) sekä käskystä ("Nuutti, tänne") luokse tulemista. Linda hommasi meille joululahjaksi oman naksuttimen niin nyt kelpaa kuulkaa reenailla ! Kunhan saadaan tyttönen takaisin Dubain auringon alta niin jatketaan taas niiden vaativampien temppujen parissa... ;)

Kuvaajaa ei tänään ollut, joten mistään puuhaamistamme harjoituksista ei valitettavasti ole materiaalia, mutta Nuutin naamasta sitä sen sijaan löytyy... ! Varoituksen sananen: kuvia on ihan liikaa. Laatukaan ei päätä huimaa, mutta ei anneta moisen häiritä ! Nuutin söpöys pelastaa kuvan kuin kuvan...

Kameralla oli joku ihmeellinen tarkennusvamma tänään, se ei suostunut tarkentamaan muualle kuin Nuutin valkoiseen läsiin. Tai taustaan.

"Mitä mölläät siellä? Älä kuule väitä ettetkö koskaan ois ollu niin nälkänen et risutki maistuu !"

"Sitäpaitsi mut on luotu syömään koko ajan ! Mulla on tarkotus !"

"Mä oon luonnon oma ruohonleikkuri ja pensaiden siistijä. Ni. Mikäs tarkotus sulla on, häh?"

"Vaan ihminen voi olla niin hölmö et kuvaa jotai tolppaa."

"No enivei, mä meen nyt tähä kierimään. Pitää vaa petaa ensin."

"Uuu, ruokaa."

"Omg mä rakastan talvee !!!"

"NYT MENI LUNTA TAKIN SISÄÄN !!"

"Naurappa viel ni huolehdin et sul on takin sisäs lunta enemmän ku koko Suomessa yhteensä."

"Naura."

"Unohdetaan toi äskönen sul on ilmeisesti herkkui anna mulle pari ni lupaan olla pyörittelemättä sua hangessa."

"Jooko?"

"Oon iha tosissani hei."

"Kiitos äiskä sä oot paras äiskä koko maailmassa !"

"Siis korjaan: koko universumissa !"

"Anna lisää ni oot tuplasti paras koko universumissa."

"Joo käsi sinne taskuun just noin... !"

"Hei, älä lääpi."

"Namit loppu vai, häh?"

"No jos sit vähä rapsuttaisit siitä..."

"Onks mun fleda ihan hyvin?"

Ensimmäinen ja uskollisin seuraajanihan se siinä.

"Kuule mamma sulla on linssi yhtä huurussa ku pääkoppas."

"Tota, mä oon tääl edellee ovi auki ja sillee ei kiirettä mut lopeta nyt jo se kuvaaminen."

"Kato äiti täs on Telmastiina, mun lemmikki !"

"Se kakkas kerran mun päähän."

Välillä nämä rennot halailupäivät ovat ihan parhautta. Ei paineita tai itsensä ruoskimista, vaan ainoastaan iso kasa naurua ja hyvää mieltä. #ilovemyhorse, ei mulla muuta.

Miltä teidän hevosten vapaapäivät näyttävät?