Valmistautumista vuoden ensimmäisiin kisoihin

Meidän alkaneen vuoden ensimmäinen kisapäivämme on näillä näkymin 1.2.. Silloin järjestetään kotitallillamme pienet, 1-tason kouluhipat, joiden luokkavalinta omalla kohdallamme on vielä hieman mietintämyssyn puolella. Helppo B(:0) tuntuisi turvalliselta ponnahduslaudalta tulevaan kauteen, mutta toisaalta sen hinkkaaminen alkaa jo vähän tympimään. A:sta ylöspäin se perskuleen passikäynti kuitenkin korostuu jälleen, ja suututtaa jo valmiiksi kun tiedän numeroiden siitä olevan luokkaa 3-4, hyvällä tuurilla ehkä jopa 4,5... Sille ei kuitenkaan mitään voi, joten järkevintä olisi ehkä rohkaistua ja lähteä ratsastamaan muilta osin mahdollisimman sujuvaa A:ta - prosenteista viis.

Kaksi viimeistä tuntia olemme menneet Nuutin kanssa kangilla ja tänään harjoittelimme tulevissa kisoissa valittavana olevaa helppo A:1:stä. Toinen vaihtoehto olisi he A:10, mutta siinä miinuksina ovat pidempi käyntiohjelma (enemmän arvostelukohtia), takaosakäännökset uran sisäpuolella ja väistöt uralta keskelle. Käännöksissä emme siis saisi tukea toveri seinästä ja väistöönkin pitäisi sen luota irroittautua. Nuutti ei ymmärrä miksi kouluohjelmat ovat näin kamalan julmia.

No joo, vaikka seinä toki kiva kaveri onkin, niin ovat ne takaosakäännökset sujuneet ihan ok myös muualla kuin uralla kintereet laitoja hipoen. Uskon silti, että seinän antama tuki voisi avittaa meitä takaosakäännösten avulla nostamaan passikäynnistä aiheutuvaa huonoa numeroa edes puolikkaalla. Toisinaan käännökset saattavat sielläkin energian uupuessa hieman levitä, mutta vähemmän kuin keskellä ei mitään, ja ns. ruuvaamista (= takajalat porautuvat liikkumattomina maahan sillä aikaa kun etuosa kiertää niiden ympäri) Nuutti ei onneksi yleensä harrasta. Kovin vaikeita tehtäviähän ei tämä helppo A tasona vielä sisällä, mutta meille se kuitenkin tarjoaa haastetta ihan riittämiin...

Viime viikon tunnilla teimme pohkeenväistöjä (käynnissä) ja niistä laukannostoja, voltteja ja laukasta siirtymisiä käyntiin suoralla uralla ilman seinän apua. Lisäksi pistimme kunnolla aluilleen Nuutin laukanvaihtotreenit, ja saimmekin aikaiseksi kokonaista kaksi puhdasta vaihtoa ! Ensimmäinen (vasemmasta oikeaan) oli aika hieno, ja se tulikin aikamoisena yllätyksenä sekä minulle, että valmentajallemme. Edellisen tunnin lopulla otetun "lähtötasotestin" jälkeen olimme todenneet, että perus kokorataleikkaa ei vielä vaihdon urana toimi (liikaa tilaa heittäytyä vahvaksi), joten tällä kertaa otimme asiaksemme etsiä mahdollisimman hyvä tehtävä, joka suorastaan houkuttelisi hevosta vaihtamaan. Muutaman kokeilun jälkeen päädyimme hakemaan vaihtoa vastalaukan kautta, mikä osoittautuikin varsin hyväksi ideaksi.

Käytännössä siis laukkasin uraa pitkin vastalaukassa ja hain rentoa hetkeä, jolloin laukassa oli hyvä energia. Sen jälkeen yritin ajoittaa vaihdon avut lyhyen sivun keskipisteeseen, jolloin pieni tila ja edessä oleva kulma toimivat avittavassa asemassa. Pohkeiden tukena sain neuvoksi käyttää ulkojalan taakse ihan pienen pientä kosketusta raipalla, sillä sen toivottiin ehkäisevän tätä "apujen läpi ryntäämistä" ja provosoivan hevosta vaihtamaan. Nuutti on erittäin herkkä raipalle (juuri hipaisua suurempaa kontaktia ei lähes koskaan kaivata), joten tämä toimi paremmin kuin hyvin ja reaktio oli juuri sitä mitä toivoimmekin.

Tai no, ainakin sinne päin. Seuraava vaihto vasemmasta oikeaan tapahtui nimittäin aika jäätävän pukin kautta. Siitä huolimatta vaihto oli puhdas ja heppa sai tietenkin jälleen vuolaat kiitokset. Oikeasta vasempaan vaihtaminen ei sitten ollutkaan niin helppo nakki. Nuutille ko. laukka on helpompi (eli se painelee mielellään vastalaukassa vaikka maailman tappiin saakka) ja sen oikea, jännevamman vuoksi aikanaan leikattu takanen puolestaan vasenta heikompi. Tässä se siis heittää mieluiten ristilaukalle niin, että ainoastaan etupää vaihtaa. Ideaa siis on, mutta täydellisestä suorituksesta ollaan vielä hyvin kaukana. Toistaiseksi tyydyimme tässä suunnassa siihen, että sain takapään vaihdettua muutamaa askelta etupään perään. Nyt vaan reeniä pirusti, niin eiköhän nämä tästä... ! Kyllä se vanhakin koira hevonen voi uusia temppuja oppia... ;)

Miksi kamera vammaa aina silloin kun tapahtuu jotain jännää...

Pukin jälkimaininkeja. Neppis katsoo kummissaan...

Istunta kuin suoraan oppikirjasta.

Tämän päivän tunnilla emme vaihtoihin koskeneet, sillä keskityimme tosiaan he A:1 -radan osien läpikäymiseen. Alkuverkka oli hieman normaalista poikkeava, sillä työskentelimme kaikki kolme samalla suurella pääty-ympyrällä harjoituslaukan ja keskilaukan välillä vuorotellen. Nuutti oli alkuun hieman työläs ratsastaa, mutta itse liikkeestä löytyi heti ensimetreistä lähtien mukavasti ilmaa. Keuhkoistani se puolestaan meinasi loppua.

Aloitimme varsinaisen työskentelyn muutamilla pituushalkaisijoilla pysähdyksineen ensin ravissa, sitten laukassa. A:1:n lopussa linjalle käännytään ravissa, mutta viimeiseen pysähdykseen tullaan laukassa, joten suoritin myös kerran noston pituushalkaisijan alussa. Nämä onnistuvat Nuutin kanssa lähes poikkeuksetta aika hyvin, sillä se on helppo pitää suorana myös muualla kuin seinän vieressä.

Tämän jälkeen siirryimme tekemään muutamia keskiraveja lävistäjällä. Näissä ongelmana on välillä se, että Nuutti kaatuu kulmasta vasten sisäpohjetta ja lähtee sieltä otsa edellä kuin tuhatjalkainen konsanaan. Pari ensimmäistä yritystä päätyikin epätoivoisten korjauskoitosten ja tahtirikkojen kautta laukkaan, jolloin Eeva käski rauhoittamaan ravin ennen kulmaa, ajattelemaan enemmän ylämäkeen ja yksinkertaisesti: ratsastamaan paremmin. Pohje kiinni, vahva istunta. Vatsalihakset kärventyivät helvetin lieskoissa, mutta armoa ei herunut tippaakaan.

Ja kun ryhdistäydyin itse, ryhdistäytyi hevonenkin. Hassu juttu, eikö? Sen jälkeen saimme aikaiseksi parit aika mukavat keskiravit. Oikeastaan tosi mukavat, olo oli ihan wow. Näihin on ihan lyhyessä ajassa tullut huimasti enemmän potkua ja tänäänkin Nuutti tuntui viimeisellä lävistäjällä ihan oikealta kouluhevoselta. Oli tahtia ja ilmaa, eikä muotokaan valahtanut. Kyllä siitä vielä liitokavio kuoriutuu... ;)

Tässä taidamme esittää passagea. Pitää vähän treenata niitä olympialaisia varten nähkääs.

Lopuksi teimme vielä vastalaukkoja ja muutamat raviväistöt. Vastalaukoissa oikea on tosiaan huomattavasti vahvempi ja pysyy paremmin "pomppuisana". Vasen jää herkästi vähän littanaksi. Raviväistöt ovat kouluradalla (sen käynnin lisäksi...) olleet meidän ikuinen kompastuskivemme, mutta tänään saimme Eevalta kommentin: "oho, nämähän menevät paljon paremmin kuin odotin". Kyllähän se ravi vähän hidastuu ja välillä tulee hetkiä kun Nuutti yrittää vängätä itsensä mutkalle, mutta ristiaskeleet olivat selkeitä ja pääsimme hyvin pisteestä pisteeseen. Aina on parannettavaa (ja rutkasti onkin), mutta näihin olin tänään kyllä todella tyytyväinen.

Olen tässä kuluneina viikkoina miettinyt mihinköhän rahkeemme Nuutin kanssa oikeasti riittävät, mihin saakka voimme kehittyä? On sanomattakin selvää, että Nuutti on jo aika iäkäs, mutta jatkuvasti nousujohteinen kehityskäyrämme antaa toisinaan unelmille siivet. Katsotaan miten käy... :)

Nuutin uusi besu, Neppis ! Yhdessä Nuutti ja Neppis ovat team Nuppis ;)

Kaikki postauksen kuvat ovat viime viikon tunnilta, kiitokset jälleen kerran ihanalle pikkusiskolleni !

Onko teillä jo kevään kisoja tähtäimessänne?