Nuutilla on mielipide

Tänään maailmaa on kohisuttanut kuva sinimustasta mekosta. Mikäli elätte tynnyrissä, ettekä ole tätä huomanneet, suosittelen lukemaan aiheesta enemmän vaikkapa tämän linkin takaa. Kuva mekosta on päivän mittaan kulovalkean tavoin levinnyt ympäri Telluksen ja sosiaalinen media toimii kahtia jakautuneen ihmiskunnan taistelukenttänä edelleen. Osa näkee mekossa sinistä ja mustaa, osa valkoista ja kultaa. Totuus on se, että mekko tosiaan on sinimusta. Tietenkin. Erittäin massiiviset tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että valkoisena ja kultaisena mekon näkevien aivoissa on virhe. No, oli miten oli, tämä mekkokuva tavoitti tänään muiden muassa myös Nuutin. Sen mielipide oli hyvin selkeä.

Minkä värisenä itse näet mekon, eli kumpaan leiriin kuulut?

Niin mikä oli...?

Oletteko koskaan miettineet mitä tarkoittaa sana kökkeliköö tai hespaskaba? Juu, en minäkään. Ilmeisesti joku muu kuitenkin on, sillä Urbaani Sanakirja pitää sisällään muiden muassa näiden määritelmät. Lisäksi sieltä löytyy joukko melko oivaltavia selvityksiä myös hieman tutummille sanoille ja valehtelisin jos väittäisin pystyneeni lukemaan ne kaikki naama täysin peruslukemilla. En enää edes muista mitä alkujaan koneelle istahdettuani lähdin Googlen avulla etsimään, mutta ei sen niin väliä. Näiden pariin kuitenkin päädyin. Jos teitä ei yhtään naurata, niin pistän minäkin huvittuneisuuteni rottamaisesti väsymyksen piikkiin... !

Toivottavasti mekin pääsemme Nuutin kanssa tänä vuonna osallistumaan hespaskaboihin vähän entistä ahkerammin. Jos vaikka rutiinin lisääntyessä osaisin vähän paremmin olla mämmelöimättä ihan kaikkea...

Pitää tosiaan treenata ahkerasti, ettei Nuutti kohta muutu yksisarviseksi kun se ei kuskin mokailun vuoksi koskaan pääse palkintojenjakoon.

Onneksi meillä on oma maneesi, niin heppajumppaaminen / ruualla leikkiminen onnistuu tehokkaasti kelillä kuin kelillä. Turhia treenitaukoja ei siis ainakaan puitteiden puolesta tarvitse pelätä.

Tosiaan, maneesihan on omistajalleen lähinnä statussymboli, mutta suojaa siinä
ohessa myös inhottavilta sääilmiöiltä. Näihin lukeutuvat kaikki aina
liiasta auringonpaisteesta hirmumyräkkään.

Sori jakke, oli ihan pakko mennä.

Yllä selkokielelle käännetyn ratsastusharrastukseni lisäksi tykkään kovasti myös mm. dumpottamisesta. Nuutti joutuukin uhrikseni lähes päivittäin.

Tässä meillä on dumpottamistuokio parhaillaan käynnissä. Huomatkaa kuinka hevonen nauttii.

Ehkä Nuutti tästä syystä onkin välillä vähän dumbo...? Isokorvainen kärsäkaveri, jonka kanssa elämä on päivästä toiseen yhtä suurta sirkusta.

Välillä hevonen nimittäin vähän dumbomaisesti lähtee mörssäämään minne mieli tekee. Aivan kuten viimeviikkoisella maastolenkilläkin.

Melkoinen meetvursti. Oikea mörssäri-meetvursti. Ja kaiken päälle vielä ilmeisen ylpeä siitä (ks. esim. tämä postaus).

Vaan ei sentään pullahevonen. Tämä sana on muutaman kerran Nuutista puhuessani ilmoille livahtanut, mutta onneksi Urbaani Sanakirja kertoo, että termihän on ko. yksilön kohdalla täysin väärä.

Ei ole entinen ravihevonen, joskin jalkansa loukannut, teinitytön ensimmäinen
(ikioma) polle kyllä. Hoitoa saa ja tallimaksutkin maksetaan ajallaan,
joten siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin.

Sen sijaan kenokaula ja raato ovat huomattavasti lähempänä totuutta, ja kuvaavatkin rakasta hevostani mörssäri-metukkaani oikein mainiosti.

Onhan Nuutti puoliverinen, eli lämminverinen ratsuhevonen. Esimerkkilausekin
on joskus muinoin - lähestulkoon samoin sanoin esitettynä - kuultu

erään kanssakilpailijan suusta.

Raviradalla ainoat mahdollisuudet kuitenkin taatusti piilisivät nimenomaan

kilpakumppaneiden epäonnistumisissa.

Mitä Nuutin väritykseen ja valkoisiin merkkeihin sitten tulee, on sillä jaloista löytyvien sukkien lisäksi päässään pläsi. Tai ainakin joku sinne päin.

Niin siis, pläsi vai päläsi...?

Tauteja ei onneksi - ainakaan tiettävästi - ole, ja toivottavasti mm. ähkyltä onnistutaan välttymään jatkossakin...

Kyllä ähky ihan ehdottomasti pitäisi saada rokotettavien tautien listalle, ties

millainen epidemia tästä muuten vielä puhkeaa...

Onneksi Nuutti kuitenkin tapaa syödä ruokaa varsin sopivia määriä. Suurin osa siitä tulee possunpyllyistä, sillä vastaniitetty heinä on lähinnä kesäajan luksusta.

Vaan kohtahan se kesä jo ovella kolkuttelee. Tuoreen heinän lisäksi Nuutti odottelee taatusti myös hellepäivien ihania uintireissuja, sillä vedessä pötkylästä kuoriutuu oikea vesipeto ! Ihan kuin aito trooppinen muumi.

... joskaan Nuutti-muumi ei ole vihainen. Ellen unohda porkkanoita kotiin.
Silloin se saattaa olla vähän vihainen.

Toivottavasti teidänkin sanavarastonne pääsi tämän postauksen myötä karttumaan ja kommunikointi tavallisten, ei heppailevien kädellisten (tai kädettömien...) kanssa onnistuu vastaisuudessa taas astetta vaivattomammin. Mikä näistä määritelmistä oli teidän suosikkinne?

Liikkeellä taas !

Nuutin pieni, vajaan viikon kestänyt sairasloma taisi olla tässä. Eilen ehdin ennen tuntien alkua tunnustelemaan hevosen liikkumista vain parin hassun kierroksen verran, mutta niiden aikana saatoin kuitenkin todeta, ettei Nuutti askelluksen ponnettomuudesta huolimatta ainakaan ihan kolmijalkainen ole. Tänään pääsin suorittamaan hieman perusteellisemman ratsastuksen, ja kaikki vaikutti olevan ihan ok. Aluksi liike oli edellisen päivän tapaan hieman voimatonta ja vasen takanen otti hitusen lyhyempää askelta, mutta selkään tuntunut kankeus katosi liikutuksen myötä aika hyvin. Lopuksi saimme raviin jo hetkittäin sitä samaa liitoa, mitä siitä ennen tätä pientä onnettomuutta oli alkanut löytymään.

En voi sanoin kuvata tätä helpotusta, mikä mieleni eilen - ja vielä vahvemmin tänään - valtasi. Hevonen ei onnu, jalan turvotus on laskenut, eikä haavakaan ole tulehtunut. Se on lähtenyt rupeutumaan ihan siististi, mutta iso osa vekistä on vielä auki joten... ei nuolaista ennen kuin tipahtaa - ja muistetaan koputtaa puuta kaiken varalta. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kuin hyvin ja pääsemme iloisin mielin, ilman tämän suurempaa taukoa palailemaan normaaliin arkeen.

Nuutti oli ihan innoissaan kun pääsi taas hommiin, kuolaimetkin kahmaisi suuhun niin että meinasivat sormet jäädä väliin... :) © Jonna.

Mitä teille ja teidän hevosillenne kuuluu?

Tilannekatsaus

Nuutin kipulääkekuuri loppui tänään. Lomaa on edessä vielä pari päivää, kunnes seuraavalla viikolla katsomme miltä liikkuminen ravissa näyttää. Toistaiseksi mieleni on melko luottavainen.

Kuluneen viikon tykötarpeisto.

Tiistaina olin kuitenkin aika vähällä purskahtaa itkuun kun jalka tallille saapuessani oli ihan tulikuuma ja turvonnut. Tästä toki jo maanantaina eläinlääkärin toimesta varoiteltiin, mutta kyllähän moinen näky silti vähän masensi. Turvotus jatkui kintereen yläpuolelle, eikä jalan kopeloiminen selvästikään tuntunut kivalta. Hirmu kiltisti Nuutti kuitenkin taas haavaa puhdistettaessa seisoi. Kohtelias herrasmies, kuten eläinlääkärikin edellisenä päivänä kovasti kehui.

"Joo whatever, pistätkö kuule sen kameran pois kun ei ois koko päivää aikaa tässä kökkiä."

Kiltin pojan asiallinen kampaus. Nuutin mielestä keskijakaus ei ole yhtään cool.

Haava itsessään oli onneksi tiistaina ihan siisti, joskin edelleen mielestäni tavattoman vastenmielisen näköinen. Letkutuksen ja jalan paketoinnin jälkeen kävimme pienellä kävelyllä, jonka aikana yritin vähän nähdä miltä liikkuminen tänään vaikutti. Suoralla Nuutti oli ihan ok (joskaan ei niinkään letkeä mitä edellisenä päivänä...), mutta käännyttäessä "könkkäsi" muutaman kerran vähän omituisesti. Ei pahasti, mutta ihan normaaliin tapaan jalka ei painoa kannatellut.

Keskiviikkona koipi oli huomattavasti parempi. Hieman lämmin, mutta turvotus oli laskenut lähes olemattomiin. Olihan sitä vähän, mutta sentään jalka näytti jalalta eikä Rooman Pantheonia kannattelevalta pilarilta. Kuumotuskin oli muuttunut vain pieneksi lämpöisyydeksi, ja myös askellus näytti taas sujuvammalta. Tässä vielä päivän loput kuvat...

Iuh...

Todella siististi umpeutumaan lätenyt reikä, sekä lähes mitättömäksi laskenut turvotus.

Hmm, mitähän sitä seuraavaksi valitsisi...?

Jahas, taas se alkaa...

"Namia tänne !"

Koska namusia oli taskussa vain muutama, piti ponipihaton edessä suorittaa pieni ruokatauko. 

Samalla Nuutti moikkasi muutamaa fanclubinsa jäsenponia.

Harmony ei ole aivan varma mitä sen pitäisi tästä kohtaamisesta tuumata...

Tämä pieni täpläturpa sen sijaan tiesi olla aivan haltioissaan.

Keskiviikolta jalan tilanne on pysynyt melko lailla muuttumattomana. Koipi lämpöilee edelleen, mutta turvotusta löytyy enää lähinnä säären etuosasta, enimmäkseen haavan alueelta. Reikä näyttää ihan hyvältä, eivätkä "jalan sisälmykset" vilku hevosen liikkuessa niin inhottavasti mitä alkuviikosta. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu, niin haluan uskoa. Nuutti ainakin on pirtsakka oma itsensä ja pönttöilee tavalliseen tapaansa minkä ehtii. Virtaa löytyy, vaikka väkirehutkin otin heti maanantaina pois. Yhtään ylimääräistä päähän noussutta energiaa kun ei tähän soppaan enää kaivata...........

"Minä haluan oikeeta ruokaa tämä tuubimönjä (lue: Metacam) on kamalan pahaa !"

Viikonlopun aikana tuskin enää postailemaan ehdin, joten palaillaan (toivottavasti positiivisten uutisten kera) ensi viikon puolella. Tsau !

Epäonnisen peltolenkin kuvasaldo

Edellisessä postauksessa kerroin meidän pieneen äksidenttiin johtaneesta maanantaimaastosta, jonka seurauksena Nuutti viettää ainakin tämän viikon kovan tällin saanutta jalkaansa toivutellen. Ennen ilmalentoani Sofia kuitenkin ehti räpsimään meistä muutamia oikein iloisia kuvia, niitä siis vähän tähän väliin... !

Nuudeli katsoo että jahas, pellolla taas ! Mitähän sitä tänään keksisi...?

Siellä menee autoja, joku iso koliseva rekkakin. Sellaisen kanssa meille muinoin sattui aika hurja läheltä piti -tilanne.

Päästiin ehkä 10 metriä edemmäs kunnes heppa taas löysi ihmeteltävää.

Pieni pätkä ravia. Kuulolla olosta ei ollut tietoakaan, vaikka heppa tässä taas hämäävän kiltiltä näyttääkin...

Käyntiin siirtyminen ei Nuutin mielestä ollut yhtään niin hauskaa kuin pidätteiden läpi juokseminen.

"Ohoi Sofia, oletkos valmiina sen kameran kanssa jos kohta vähän lähden?"

"Täällä on niin mahtava keli, että ihan varmasti pistän ranttaliksi !"

Yritin pienen käyntityöskentelyn avulla saada hevoseen jotain otetta, mutta eihän siitä mitään tullut.

Pohkeenväistöä yrittäessäni heppa koki tilaisuutensa tulleen, karkasi omin luvin raville ja...

... siitähän se sitten lähti.

Siellä lepää. Ei muuten antanut kivikova hanki periksi varmaan senttiäkään......

Ohjat lipesivät käsistä vaikka kuinka yritin pitää kiinni viimeiseen saakka.

Ja siellä se sitten painaa hippulat vinkuen. Tämä erittäin tuttu näky tuo mieleeni lukemattomat maastolenkit joskus vuosia sitten. Ihan eivät sormet eivätkä varpaatkaan riitä laskemaan montako kertaa olen omin jaloin, ilman hevosta joutunut tallille tarpomaan.

Juu, aina ei mene ihan niin kuin piti, mutta jos unohdetaan kaikki huoli ja murhe niin ovathan nämä kuvat aika hupaisia. Saa nähdä mitä Nuudeli seuraavalla kerralla pellolle suunnatessamme sanoo, toivon mukaan ei taas "kiitos ja näkemiin". Mikäli mokoma rontti ei olisi maanantaina satuttanut jalkaansa, olisin tietenkin vienyt sen takaisin heti siltä seisomalta. Nyt pitää odottaa kunnes kunto ja kelit antavat myöten, joskin reunoja pitkin saatetaan käydä kävelemässä jo loppuviikon aikana. Siellä palloilu ei ole lainkaan yhtä hurjaa kuin keskellä aukeaa, mutta vie meidät vähän lähemmäs sitä riekkuli zonea. Postailen jalan tilanteesta tarkemmin varmaan huomenna tai ylihuomenna, riippuen vähän miten koneelle ehdin.

"Mitä ryttyilet siinä ?! Mä oon kuule Arska niin kova jätkä et sinuna menisin vähä kauemmas ennen ku nappaan nenusta."

Kiitokset vielä kaikille ihanista tsemppiviesteistä, olette mahtavia ♥