Talven ensimmäiset hankitreenit !

Tiistaina koitti se kauan odotettu päivä kun pääsimme Nuutin kanssa viimein suorittamaan talven ensimmäisen kunnon hankijumpan. Hevonen tuntui metsästä pellolle kääntyessämme kasvavan korkeutta ainakin kaksi metriä, mutta käsin kosketeltavasta innostuneisuudestaan huolimatta se malttoi kuuliaisena yllättävän hienosti. Ainakin pienen tovin.

Yksi ehdottomista lempparikuvistani, vaikka laatu vähän silmään sattuukin.

Kuvausolosuhteet eivät hämärässä ennen auringonnousua olleet parhaat mahdolliset, mutta onnistuneita otoksia tuli silti sekä Kukan että Anniinan (tai siis mun) kamerasta vaikka kuinka monta. Ensimmäisten, suuren ISO-arvon vuoksi melko lailla kohisevien kuvien jälkeen laatu paranee vähitellen.

Nuutti miettii että ohho, täällähän joutuu ihan kinttujaan nostamaan.

Muutaman ravisuoran jälkeen päästiin itse asiaan: täpöö !

"Vitsi mä oon nopee !"

Lahjominen kannattaa aina. Tässä heppa saa namia kun suostui viimein, ainakin sata metriä jarrutettuani siirtymään käyntiin.

Seuraava kierros sujuikin (uskottavasti namien johdosta) melko rauhallisesti.

... kunnes heppasen sisällä lymyilevä sotanorsu hetkisen kuluttua pääsi valloilleen. Jarrut ja ratti katosivat tuttuun tapaan kuin tuhka tuuleen.

Vasta pellon toisessa reunassa vastaan tullut metsä hidasti hirmumenijää niin, että sain sen kiinni.

Mokoma rontti oli taas ehkä hippasen turhan tyytyväinen itseensä.......

"Näittekö kui äiskä ei taaskaan mahtanu mulle mitään !"

"Se on aina niin vietävissä."

"Pitäisköhän ottaa uusiks, mitä sanotte?"

Kuvaajien toiveikkaasta hihkunnasta huolimatta Nuutti kuitenkin kilttinä poikana päätti jättää mamman retuuttamisen yhteen kertaan.

Vaikka vähän omiaan se olisi halunnut kiihdytellä edelleen.

"No ei tänne himmailemaan tultu !"

"Se on nössöjen hommaa semmonen !"

Viimeisten laukkojen jälkeen heppa suostui seisomaan kaikki neljä jalkaa maassa vasta tallin pihalle päästyämme. Eräs työntekijäkin kommentoi: "on siinä hyvä hevonen kun virtaa piisaa !".

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, aurinko oli vasta heräilemässä kun me jo saavuimme takaisin tallille. Harmi, että aikataulu oli tiistaina ihan tavattoman kiireinen ja päivän ratsastelut tästä syystä pakko suorittaa kukonpieraisun aikaan, sillä auringon noustua kuvista olisi taatusti tullut upeita. Toisaalta lämpötila ehti siihen mennessä plussan puolelle jo useamman asteen verran, mikä olisi tarkoittanut tilsoja. Aikaisina matoina saimme nauttia pienestä pakkasesta eikä tassukoihin paakkuuntunut lunta nimeksikään.

Toivottavasti pääsemme hankeen ainakin pari kertaa vielä ennen kuin pakkaskelit todella ottavat jalat alleen. Facebookin perusteella keväinen ilma aiheutti tuttavapiirissäni suunnatonta hilpeyttä ja joku oli jopa käyttänyt kuvassaan hashtagia #spring. Mikä spring haloo nyt on helmikuu ! Ei spring, vaan winter. Kevät on hyvä ja odottaa vuoroaan eikä tunkeile tänne ennen aikojaan kun toiset vielä haluavat nauttia talven riemuista. Onneksi ilmatieteen laitos lupailee alkuviikoksi aurinkoista pakkassäätä ja jos oikein tuuri käy, saattaa keskiviikkona meteorologin mukaan tulla luntakin. Toivotaan parasta ja pelätään vesisadetta... !

Löytyikö kuvista lempparia? Mitä teidän hevosenne tykkäävät hangessa temmeltämisestä?