Niin mikä oli...?

Oletteko koskaan miettineet mitä tarkoittaa sana kökkeliköö tai hespaskaba? Juu, en minäkään. Ilmeisesti joku muu kuitenkin on, sillä Urbaani Sanakirja pitää sisällään muiden muassa näiden määritelmät. Lisäksi sieltä löytyy joukko melko oivaltavia selvityksiä myös hieman tutummille sanoille ja valehtelisin jos väittäisin pystyneeni lukemaan ne kaikki naama täysin peruslukemilla. En enää edes muista mitä alkujaan koneelle istahdettuani lähdin Googlen avulla etsimään, mutta ei sen niin väliä. Näiden pariin kuitenkin päädyin. Jos teitä ei yhtään naurata, niin pistän minäkin huvittuneisuuteni rottamaisesti väsymyksen piikkiin... !

Toivottavasti mekin pääsemme Nuutin kanssa tänä vuonna osallistumaan hespaskaboihin vähän entistä ahkerammin. Jos vaikka rutiinin lisääntyessä osaisin vähän paremmin olla mämmelöimättä ihan kaikkea...

Pitää tosiaan treenata ahkerasti, ettei Nuutti kohta muutu yksisarviseksi kun se ei kuskin mokailun vuoksi koskaan pääse palkintojenjakoon.

Onneksi meillä on oma maneesi, niin heppajumppaaminen / ruualla leikkiminen onnistuu tehokkaasti kelillä kuin kelillä. Turhia treenitaukoja ei siis ainakaan puitteiden puolesta tarvitse pelätä.

Tosiaan, maneesihan on omistajalleen lähinnä statussymboli, mutta suojaa siinä
ohessa myös inhottavilta sääilmiöiltä. Näihin lukeutuvat kaikki aina
liiasta auringonpaisteesta hirmumyräkkään.

Sori jakke, oli ihan pakko mennä.

Yllä selkokielelle käännetyn ratsastusharrastukseni lisäksi tykkään kovasti myös mm. dumpottamisesta. Nuutti joutuukin uhrikseni lähes päivittäin.

Tässä meillä on dumpottamistuokio parhaillaan käynnissä. Huomatkaa kuinka hevonen nauttii.

Ehkä Nuutti tästä syystä onkin välillä vähän dumbo...? Isokorvainen kärsäkaveri, jonka kanssa elämä on päivästä toiseen yhtä suurta sirkusta.

Välillä hevonen nimittäin vähän dumbomaisesti lähtee mörssäämään minne mieli tekee. Aivan kuten viimeviikkoisella maastolenkilläkin.

Melkoinen meetvursti. Oikea mörssäri-meetvursti. Ja kaiken päälle vielä ilmeisen ylpeä siitä (ks. esim. tämä postaus).

Vaan ei sentään pullahevonen. Tämä sana on muutaman kerran Nuutista puhuessani ilmoille livahtanut, mutta onneksi Urbaani Sanakirja kertoo, että termihän on ko. yksilön kohdalla täysin väärä.

Ei ole entinen ravihevonen, joskin jalkansa loukannut, teinitytön ensimmäinen
(ikioma) polle kyllä. Hoitoa saa ja tallimaksutkin maksetaan ajallaan,
joten siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin.

Sen sijaan kenokaula ja raato ovat huomattavasti lähempänä totuutta, ja kuvaavatkin rakasta hevostani mörssäri-metukkaani oikein mainiosti.

Onhan Nuutti puoliverinen, eli lämminverinen ratsuhevonen. Esimerkkilausekin
on joskus muinoin - lähestulkoon samoin sanoin esitettynä - kuultu

erään kanssakilpailijan suusta.

Raviradalla ainoat mahdollisuudet kuitenkin taatusti piilisivät nimenomaan

kilpakumppaneiden epäonnistumisissa.

Mitä Nuutin väritykseen ja valkoisiin merkkeihin sitten tulee, on sillä jaloista löytyvien sukkien lisäksi päässään pläsi. Tai ainakin joku sinne päin.

Niin siis, pläsi vai päläsi...?

Tauteja ei onneksi - ainakaan tiettävästi - ole, ja toivottavasti mm. ähkyltä onnistutaan välttymään jatkossakin...

Kyllä ähky ihan ehdottomasti pitäisi saada rokotettavien tautien listalle, ties

millainen epidemia tästä muuten vielä puhkeaa...

Onneksi Nuutti kuitenkin tapaa syödä ruokaa varsin sopivia määriä. Suurin osa siitä tulee possunpyllyistä, sillä vastaniitetty heinä on lähinnä kesäajan luksusta.

Vaan kohtahan se kesä jo ovella kolkuttelee. Tuoreen heinän lisäksi Nuutti odottelee taatusti myös hellepäivien ihania uintireissuja, sillä vedessä pötkylästä kuoriutuu oikea vesipeto ! Ihan kuin aito trooppinen muumi.

... joskaan Nuutti-muumi ei ole vihainen. Ellen unohda porkkanoita kotiin.
Silloin se saattaa olla vähän vihainen.

Toivottavasti teidänkin sanavarastonne pääsi tämän postauksen myötä karttumaan ja kommunikointi tavallisten, ei heppailevien kädellisten (tai kädettömien...) kanssa onnistuu vastaisuudessa taas astetta vaivattomammin. Mikä näistä määritelmistä oli teidän suosikkinne?