Pallomasi pellolla

Jee, ensimmäinen alusta loppuun saakka rauhallinen maastolenkki moneen viikkoon ! Edellinen kerta pellolla sujui noin laukkailun puolesta sekin, mutta kuinkas sitten kävikään... Nuutti ei meinannut millään suostua poistumaan aukealta takaisin metsätielle. En tiedä mikä sille iski, se oli ihan mahdoton. Pomppi, loikki, kääntyili ja vääntyili - kuin kiukutteleva pikkulapsi, joka haluaa huvipuiston autoradalle vielä kerran. Nuutin harmiksi en ollut se lepsu mamma, joka antaa pirulaiselle pikkusormen myötä koko käden ja katselee sitten tunnin verran kun pikku-Iivarssonin yhdestä kerrasta onkin äkkiä tullut kymmenen. Ja sen jälkeen on kitinä kahta kauheampi... Rajoja ja rakkautta, niistä on hyvän kasvatuksen perusta rakennettu.

Yritettiin ilmeisesti olla virtaviivaisia?

Tänään mokomasta uhma-apinasta ei ollut tietoakaan. Nuutti oli maailman kiltein ja kuuliaisin pieni poikanen. Varmuuden vuoksi matkassa olleet huligaaniremmit jäivät aika tarpeettomiksi ja seuraavaksi jätetäänkin kyseiset killuttimet kokonaan pois. Tämä jos mikä on kesän merkki ! Olen huomenna ennen klo 7 lähdössä ajelemaan kohti Ypäjää ja katselemaan Finnderbyä, joten jätän pidemmät lätinät seuraavaan kertaan, mutta onneksipa kuvat voivat puhua loput. Alla olevista ensimmäistä sekä kahta viimeistä lukuun ottamatta kaikista kiitokset Kukalle !

Hirveesti hämähäkinseittejä ristiin rastiin.

Ensimmäisissä raveissa heppa oli aika jäykkä, mutta vertyi sitten ihan superiksi !

Tuuppausmeininkiä. Ihan hetki vain.

Tässä vaiheessa rupesi ravi rullaamaan !

Ja laukka myös.

Taputuksia hienolle hepalle.

Onskana kun ei tarvitse enää nysvätä !

Wiuu !

Kukka sai ratsastaa Nuutin pellolta tallille ja ottaa metsätiellä muutaman suoran laukkaa. Tässä herra kuolahuuli-aasinkorva  ihmettelee vastaan taaplaavaa koiraa.

Kummallakohan oli tärkeämpää asiaa?

Mikä kuvista on mielestänne paras? Onko joku teistä tulossa huomenna Finnderbyyn?