Kaverikokeiluja

Parisen viikkoa uudessa kodissa takana ja valtakunnassa kaikki hyvin. Nuutti on rauhoittunut huomattavasti, eikä sitä enää huolestuta olla yksin edes hurjaakin hurjemmassa luolassa, toisin sanoen siis vesiboksissa. Siinä se kiltisti kököttää hievahtamatta, vaikka kaivon päälle muodostuu mörkölätäkkö ja mammakin häärii muina miehinä ihan muissa hommissa. Karsinassakin seisotaan entiseen tapaan pää käytävällä, jalat oikeaoppisesti kynnyksen takana eikä pyöritä ja hyöritä tai tunkeilla ulos vaikka näköpiirissä ei turpatovereita olisikaan. Tätä se kotiutuminen teettää - äkkiä ei olekaan kiire mihinkään.

Viikonloppuna päätettiin Jennin kanssa kokeilla Nuuttia samaan tarhaan 6-vuotiaan Fontana-ruunan kanssa. Karsinanaapurukset olivat reilun viikon verran ulkoilleet vieretysten ja vaikuttaneet tulevan toimeen oikein hyvin. Samaan tilaan irti päästyään ne kävelivät tarhan vastakkaisille reunoille tutustumaan aidan takana uteliaina ihmetteleviin kavereihin ja huomasivat vasta sitten, että oho! Toi toinen tuli tänne myös. Sitten alkoi haistelu, nujuaminen ja villihevosleikit. Vaikka kummallakin näytti olevan ennen kaikkea kivaa eikä mitään järin rajua sen puolisen tuntia kestäneen tutustumisen aikana tapahtunut, päädyttiin vielä toistaiseksi nappaamaan pojat omiin tarhoihin. Parempi ottaa uusiksi niin, että päästään taas molemmat Jennin kanssa seurailemaan kaksikon touhuja - ihan vain kaiken varalta.

"Moro, moro, keitäs te kääpiöt olette?"

"Et sinä kyllä niin kitukasvuinen ole nyt kun tässä tarkemmin pällistelen."

Fontana mietteliäänä. "Mihin mut on laitettu?!".

Kaheli.

"Täält ei kyl löydy mitään naposteltavaa."

"Kuulitko sä hei torvi."

"Nyt junnari pidäs vähän etäisyyttä."

"Ihan järkyttävää miten ei tällä nykynuorisolla ole mitään käytöstapoja."

"Sit sitä pokkana vaan ollaan olemassa ihan ku ei mitään ois koskaan tehtykään."

"Mut hei jos sä pelleillä haluut niin alahan tulla sit!"

"Hei kamoon! Monoa toisen eteen niinku olis jo!"

"Ei tää kyllä nyt yhtään tajuu."

"Tälleen kato, ponnistat ilmaan ja sit kandee varoo kuuppaa koska mun peppu kyllä kohoaa korkeuksiin!"

"Oon mä kyllä taitava."

"Mitä sä siinä maleksit, mentäiskö juoksemaan vähän?"

"Haloo, ootko sä kuuro?"

"Oisko kivaa jos me oltais kamuja?" (Fontana: "help.")

"Katos, poika otti mallia!"

"Mutta ootkos ennen nähny tämmösiä väistöliikkeitä, hä?"

"Mihis sä nyt luulet meneväs, takasin sieltä!"

"Käännös vasempaan!"

"Oota mä otan tämmösen Spirit - villi ja vapaa -poseerauksen tähän väliin."

"Noni, saa mennä taas!"

"Hopi, hopi!"

"Annan sille vähä etumatkaa koska oon reilu kaveri."

"Täältä tullaan!"

"Vitsit miten nastaa!"

"Joo anna tulla vaan, poju!"

"Loppuko kunto jo?"

"No ei näköjään, hups!"

"Tää on siis kyl ihan kreisi tyyppi mä digaan tästä."

"Se vissiin pääs vauhtiin vasta."

"Sit jos vähän sitä ruokaa sais."

Siinä muutama kuva, riittikö? Vähän alkoi näiden aikaan jo hämärtää niin laatu ei ole paras mahdollinen, mutta onneksi tunnelma sentään toivon mukaan välittyy!

Löytyikö otoksista lempparia?
Joko te olette saaneet ikuistettua hevosista vauhdikkaita kuvia talvisessa maisemassa?

Linkittäkää ihmeessä, katselisin kovin mielelläni!