Haaveena P.R.E

P.R.E, eli Pura Raza Española, josta - pääosin Espanjan ulkopuolella - käytetään myös epävirallista nimitystä andalusialainen, on rotuna kiehtonut minua jo vuosia. Siinä on sitä jotakin: nöyrää temperamenttia, pehmeää voimaa, nopeutta ja sanoinkuvailematonta karismaa. Muistan kuinka joskus pikkulikkana innostuin kun Espanjan lämpimässä illassa kävelimme kaupungilta kotiin ja huomasin vastakkaisessa rinteessä kokonaisen hevoslauman. Siihen ne olivat päivän aikana muuttaneet, keskelle pöheikköä, monen monta toinen toistaan upeampaa puhdasrotuista espanjalaista kaikissa maailman väreissä. Olisin voinut katsella niitä vaikka koko yön, niin luvattoman kauniita ne olivat.

Siitä saakka olen ollut varma siitä, että vielä jonakin päivänä käyn hakemassa itselleni oman samanlaisen aina Espanjasta saakka - ellen sitten samalla reissulla jää sinne itsekin. Siinä sitä olisikin unelmaa kerrakseen. Huvittavinta on, ettei se käytännön tasolla edes tunnu järin kaukaiselta. Sen kuin ottaisin ja lähtisin vain. Maan eteläisin rannikkoalue niin ihmisineen kuin paikkoineen on tuttua, mutta siirron tekeminen vaatisi vielä sen kuuluisan rohkaistumisen. Päätöksen irroittautua täällä pyörivästä arjesta, hypätä "tuntemattomaan" ja ottaa vastaan tavallaan ihan uusi elämä. Sanon aina, että jos minulla ei olisi Nuuttia, olisin jo mennyt, mutta siinä taitaa olla vain puoli totuutta - olinhan minä jossakin vaiheessa sille auringon alta tallipaikkaakin katsomassa.

My kind of boys club. Tällä tavoin ne orit siellä Espanjassa ilman ihmisiäkin seisovat, sulassa sovussa vieri vieressä.

Joka tapauksessa, unelmia on hyvä olla. Osa toteutuu, osa ehkä ei, mutta ne auttavat jaksamaan kun päivät tuntuvat painavilta ja harmailta. Eikä koskaan ole liian myöhäistä, sillä niin kauan kuin on elämää on myös mahdollisuuksia. Kliseistä, mutta niinhän se on.

Olen muutaman kerran sekä Espanjassa, että Suomessa päässyt kokeilemaan, miltä viisisataa kiloa kuohuvaa espanjalaisverta tuntuu ja voin sanoa leijuneeni aika korkealla sen jälkeen. Vaikka Nuutti osaa halutessaan olla uskomattoman kevyt ja pehmeä, jää sekin kyllä tässä suhteessa kakkoseksi. Kuten ratsastuksenopettajani Espanjassa sanoi: "ne tuntuvat ajattelevan kanssamme samoilla aivoilla". Siltä se tosiaan tuntuu, espanjalainen parhaimmillaan. Kuin se lukisi kaikki toiveemme jo kauan ennen kuin edes itse tajuamme niitä.

Kolme ylintä kuvaa @ Feria del caballo 2016, © Jeppe Maarit Puuperä.

Monet rotua tuntemattomat tuntuvat mieltävän P.R.E:t - kuten myös muut barokkirodut - selättöminä kipittäviksi näytöshevosiksi, mikä johtunee siitä, että näitä ei juuri missään tapaa. Sitten kun joku joskus eksyy Apassionataan tai YouTuben ihmeelliseen maailmaan ja näkee siellä yhden kuuliaisuutensa ja teknisen osaamisen suhteen huippuunsa viritetyn, ei niin laajaliikkeisen yksilön, leimaa koko rodun käyttökelvottomiksi kiiltokuvahevosiksi. Vaikka totuushan on aivan toinen. P.R.E on hyvinkin monipuolinen harrastehevonen - paitsi ratsastusta, myös muita harrastusmuotoja ja "oheistoimintaa" silmällä pitäen. Espanjassa näkee paljon todella, todella upeita, suuresti ja elastisesti liikkuvia yksilöitä, jotka kuulemani mukaan usein myös hyppäävät hyvin ja mielellään, mikäli ne on siihen opetettu. Eivät tietenkään yleisesti ottaen yhtä pitkälle kuin kyseiseen touhuun jalostetut puoliveriset, mutta monestikin mutkatta aina 120cm-tasolle saakka, toisinaan pidemmällekin. Minkä kokoisia ratoja te olette espanjalaisten tai muiden barokkihevosten kanssa hypänneet?

Saara Lohenoja ja Amoroso LXXI 100 cm-luokassa Tuomarinkylässä vuonna 2013, © MAD Graphics.

Fyysisesti P.R.E on kuitenkin omiaan ennen kaikkea kouluhevosen roolissa ja se onkin ainoa puhdas rotu, jonka edustajia vuodesta toiseen tapaa Olympialaisten kärkikahinoissa. Sillä on ilmiömäinen kyky koota ja kantaa itsensä niin, etteivät vaativammatkaan liikkeet tuota hankaluuksia ja entisaikojen tunnettu ratsastajataituri Francois de la Gueriniere vuonna 1731 toteeakin siitä näin: "kaikki kirjailijat ovat asettaneet etusijalle espanjalaisen hevosen ja pitäneet sitä parhaana maneesissa työskentelyyn. Syynä ovat sen notkeus, voimavarat ja luontaiset taipumukset esiintymiseen ja paraateihin, sen uljaus, viehkeys ja jalous". Liikemekaniikaltaan se on hyvin erilainen kuin samoilla kentillä nähtävät puoliveriset urheiluhevoset (mihin liittyen kannattaa lukea teksti tämän linkin takaa), mutta monien vieroksuma pysty sekä usein hieman melova liike ei suinkaan kerro jalkojen asentovirheistä tai muistakaan ongelmista, vaan on rakenteesta johtuen rodulle tyypillinen ominaisuus siinä missä esimerkiksi islanninhevoselle taipumus tölttiin ja passiin, joita käyttäen ne liikkuvat myös ilman ratsastajaa.

Tavallisten, tänäkin päivänä valkoisten aitojen sisällä nähtävien kouluratsastusliikkeiden - kuten passage ja piaffe - lisäksi monet barokkirodut taitavat näppärästi myös ns. korkean koulun temput, joista enää käytössä ovat pääasiallisesti kolme tärkeintä: levade, courbette ja capriole. P.R.E on alunperin jalostettu Espanjan armeijan käyttöön ja edellä mainitut liikkeet on aikanaan kehitetty puhtaasti sodankäyntiä ajatellen. Niiden tarkoituksena on ollut päästä irti vihollisen jalkamiehistä ja maksimoida iskuvoima hieman korkeammalta käsin.

Apassionata 2015 ja espanjalaiset, © meikäläinen.

Olen aina tykännyt historian tonkimisesta - niin koulun penkiltä kuin kotisohvaltakin käsin - ja erityisesti P.R.E-hevosista olen kaivanut esille vähän yhtä sun toista. Tiesittekö esimerkiksi sen, että niistä polveutuvat mm. lipizzat ja friisiläiset? Vaikutus myös esimerkiksi monen keskieurooppalaisen ratsurodun sekä Amerikan mustangin syntyyn on kiistaton. Jälkimmäinen on suoraa seurausta konkistadorien valloitusreissuille, joiden aikana irti päässeet hevoset muodostivat keskenään laumoja, villiintyivät ja jäivät lopulta pyörimään aroille Yhdysvaltain länsiosiin sekä Meksikon alueelle. Suuressa osassa mustangeja on edelleen nähtävissä selkeä espanjalaisleima.

Etsin teille muutamia videoita omasta mielestäni varsin kivoista P.R.E-hevosista, mitä tuumaatte?

Iki-ihana, kerta toisensa jälkeen kylmät väreet nostattava Fuego, jota voisi ihailla loputtomiin... ♥ Tällä tavalla niiden pitää liikkua...!

Tämä kannattaa katsoa. Erilaisia P.R.E-hevosia esittämässä lisättyä ravia.

Liki täydellisen värinen komistus ♥

Toinen upea punainen: Garboso LXXXVII.

Hevonen videolla vasta 5 v., tulevaisuuden Fuego... ;)
 

Pienehkö P.R.E-hevonen 110cm radalla. Samalla nimellä löytyy useita muitakin estevideoita, myös 120cm-tasolta.

Mukavan sporttinen malli, ja tarmokas piaffi - joskin takaosa voisi tietenkin olla paremmin alla.

Laadukas hevonen, joka kuitenkin on monien näytöshevosten tapaan ratsastettu takaosastaan "matalaksi" (ja sitä kautta selättömäksi), jotta liike olisi ratsastajalle mahdollisimman helppo istua. Jos katsotte pidemmälle, huomaatte miten liikkeestä kuitenkin löytyy rehellistä voimaa ja laaja-alaisuutta. Leveä kuva vähän vääristää, sillä todellisuudessa kyseessä on rakenteeltaan hyvinkin ihanteellinen ja sopusuhtainen hevonen, jolla on näyttävän ravin lisäksi hieno laukka.

Olen jo ottanut selvää mitä kautta sitä omaa espanjalaista kannattaisi lähteä etsimään, joten toimintasuunnitelma on valmiina tulevaisuuden varalta. Lisää rodusta sekä mm. sen Suomessa asuvia edustajia voi tiirailla Suomen P.R.E-yhdistyksen sivuilta. Muiden barokkirotujen muassa näihin voi Suomessakin tutustua myös livenä esim. Ypäjällä tänä vuonna 27.8. järjestettävillä Barokkihevospäivillä. Kannattaa suunnata katsomaan, tai vaikka kilpailemaan, jos tallista löytyy P.R.E, lusitano, lipizza, friisiläinen, frederiksborg (voi, tällainen oli meidän Patrick... ♥), knabstrup, kladrub tai crusado, eli risteytys, jossa on todistettavasti väh. 50% barokkirotua.

Koulukisojen ja Barokkimestaruuden lisäksi Ypäjällä on nähtävillä erilaisia ohjelmanumeroita, joiden tarkoituksena on tuoda esille barokkirotujen monipuolisuutta. Nämäkin kuvat © Jeppe Maarit Puuperä, kiitos!

Postauksessa lähteenä käytetty mm. http://www.ancce.es/nueva/ sekä http://www.iberico.fi/barokkirodut (lainaukset poimittu täältä, ovat peräisin Yann-Arthus Bertrandin teoksesta Hevoset).

Onko teillä omakohtaista kokemusta P.R.E-hevosista tai muista barokkiroduista? Minkälaisia mielipiteitä ne teissä herättävät?