Sumuisena aamuna

Tämän kuun alussa oli yksi hassu päivä. Kaikkialla oli aamusta iltaan ihan sumuista ja ihmiset latoivat Facebookit sekä Instagramit täyteen taiteellisia otoksia sen keskeltä. Minä olisin voinut olla yksi heistä, mutta olen saamaton ja kuvien muokkaaminen vähän venyi. Eikä mitään suurenmoisen taiteellista materiaalia toki saatukaan, sillä Nuudeli ei juuri sumupäivänä ollut juoksutuulella. Meidän kentältä on kivat maisemat viereiselle järvelle ja maalailimme Kukan kanssa mieliimme tilannetta, jossa heppanen liihottelee pitkin kenttää ja räpsimme muistikortit täyteen upeita kuvia usvaa vasten, mutta Nuutti ei ollut ihan mukana. Kovin se pörhisteli ja muutamasti vähän sinkoilikin, mutta ihan väärään suuntaan ja hölmöläisen näköisenä - ei suinkaan jalosti, sulavin liikkein. Aina ei ole hevosen kamelieläimen omistaminen helppoa.

"No ota niitä kuvia nyt!"

"Ai ei tullu hyviä? No siihen on tällä kertaa tyytyminen."

"Minua ei tänään juoksuta."

Otettiin me sitten muutamia yhteiskuviakin, vaikka en ihan ollut siihen varautunutkaan. Hiukset olivat sekaisin kuin Tempakan Liisan mekko ja ruman väristen kollareiden alta paistoi lämpökalsareiden peppuraidat. Ne saumat, tiedättehän, kun näyttäisi siltä, että on vaipat jalassa. No, onneksi niitä ei näissä muuten julkaisukelpoisissa kuvissa juurikaan näy niin ette ehkä traumatisoidu. Katsokaa vain tuota höpsöä heppaa, hänhän on liki täydellinen ♥

Pullotemppuja kokeiltiin pitkästä aikaa. Suurimassa osassa kuvia sohlasin hevosen edessä, ärr...

Hönö pusupoika.

"Mä syön äiskän pään."

Oikeasti toinen on niin hellä ♥

Kuvista jälleen kiitos Kukka (= meidän henkilökohtainen hovikuvaajamme)!

Mikä kuvista on teidän mielestänne kivoin?