Valmentajan suusta

Valmentaja, valkku, koutsi... Rakkaalla piiskaajalla on monta nimeä. Toiset piiskaavat kovemmin, toiset pehmeämmin, mutta oli tyyli mikä tahansa, hyviä valmentajia yhdistää aina yksi asia: halu auttaa. Halu ratkaista ongelmia, kannustaa etapilta toiselle ja antaa tärkeitä eväitä kunkin ratsukon yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Itse olen pienen elämäni aikana tutustunut moniin, moniin erilaisiin opettajiin ja kommentteja on sadellut laidasta laitaan. Kaikkia helmiä ei tietenkään voi muistaa, eikä niitä vähiäkään ehkä sanatarkasti, mutta jotkut ne vain jäävät mieleen...:

"Susanna, sulla on melkein kaksi metriä pitkät jalat. Käytä niitä!"

"Seuraavalla tunnilla kuulolaite mukaan."

"Mikä apinoiden planeetta tämä on olevinaan?"

(Eräänä talvi-iltana Tepon (Hakala) luona kun pakkasta oli varmaan melkein 20 astetta, maneesissa pätkivät sähköt ja hevoset olivat ihan kaheleina.)

"En ehtinyt laskemaan kuinka monta kulmaa tuohon suoraan mahdutit."

"Nämä esteet ovat niin pieniä, että se hevonen viedään yli vaikka kilon palasina."

"Polvi kiinni satulaan ennen kuin tuuli vie mukanaan koko jalan."

"Anna sen (hevosen) hoitaa homma, äläkä märise."

"Ei muuta kuin apina takaisin puuhun ja seuraavassa hypyssä vähän tarkempana sen liaanin kanssa."
(Kun joskus estetunnilla lensin Nuudelilta. Koska en ottanut harjasta kiinni vaikka opettaja niin käski.)

"Laskuvarjoko sinulle pitää hommata?"

"Tiedätkö miksi tätä sanotaan kahden askeleen sarjaksi? Koska se kuuluu mennä kahdella askeleella."

(Nuupertti-ekspertti veteli onnessaan yhdellä ja meikäläinen roikkui ohjien jatkeena ties missä.....)

"Lopeta se risteileminen ja ala ratsastaa."

(Tämä vastakommenttina siihen kun totesin, että Nuutti tuntuu valtamerilaivalta.)

"Anna sille (Nuutille) tilaa tai se ahdistuu kuten miehet yleensä."

"Jos kyselet siltä haluaako se vähän mennä pohkeenväistöä tai kulkea suorana niin se sanoo, että moikka ja ottaa äkkilähdön Bahamalle."

"Jos lykkiä haluat, ole hyvä, vajassa on sukset ja latu alkaa pellon reunasta."

"Tee jotain. Mitä tahansa."

Sekä yksi parhaista istuntaneuvoista ikinä, yhteisesti koko valmennusryhmälle:
"Ajatelkaa, että takapuolenne alla on vesi-ilmapallo. Jos lässähdätte satulaan liian kovaa, pallo puhkeaa ja housut kastuvat. Ja sitten saatte selitellä kaikille, ettette suinkaan ole pissanneet housuun vaikka siltä näyttääkin."

Joo-o, sellaisia. Kylläpä on hinku taas päästä valvovan silmän alle! Tajusin sen eilen, kun seisoskelin kotitallimme maneesissa katsomassa Ville Vaurion valmennuksia ja rupesin miettimään milloin viimeksi joku on kentän keskellä huutanut ohjeita ja ruoskinut suorittamaan vähän paremmin. Siitä on varmaan aika tarkalleen 1,5 vuotta. Ihan kamalaa. Pakkohan tässä on pian jotakin keksiä tai ei hyvä heilu. Heiluu ainoastaan ratsastajan jalka, tai kädet, tai... no... koko ratsastaja. Kääk.

Vuosi 2015 ja silloinen estekoutsimme Veronika. Tässä meneillään ensimmäinen koulutuntimme, joka valitettavasti jäi myös viimeiseksi kun pari viikkoa myöhemmin alkoi ontuminen... Onneksi näihin hetkiin pystyy jo hymyillen palaamaan ♥

Minkälaisia hauskoja kommentteja te olette valmentajiltanne kuulleet?