Kummia kummajaisia

Olipa kerran aivan tavallinen päivä. Pehmeä lumi narisi askelten alla ja taivaalta kieppui kevyitä hiutaleita valmiina ottamaan paikkansa osana alastoman maan pukenutta, hohtavaa hankea. Yhtäkkiä järveltä kantautui ääniä ja hetken kuluttua siellä saattoi puiden lomasta nähdä hahmon jos toisenkin. Ne lipuivat lähemmäs (heti kun saivat avitettua yhden kaatuneen takaisin jaloilleen) ja lauloivat kylmät väreet nostattavalla äänellä salaperäistä melodiaa: Ukko Nooa, Ukko Nooa oli kunnon mies, kun hän meni saunaan, laittoi laukun naulaan...

"Mikäs kunnon mies se semmonen laukkupetteri on?"

"Koskaan kuullutkaan mistään Ukko Nooasta, onks se joku julkkis?"

"Aika epämääräisen olosia tyyppejä kyllä vai mitä."

"Miks ne laulaa siitä Ukko Nooasta ja heiluu tuolla ku heikkopäiset minä en kyllä käsitä."

"Ja siis nythän minä vasta hokasin mikä tässä jutussa on niinku vielä tosi outoa!"

"No se, että noi pyörii tuolla järven päällä! Sehän on luonnotonta!"

"Ai miten niin ei oo? Väitätkö sä että minäkin voisin vaan mennä tuonne ja taapertaa veden päällä? Haloo äiskä, nyt valoja tauluun!"

"Mitä te omituiset olennot olette?? Menninkäisiä? Vedenhenkiä? Vai onko tää Ukko Nooa se herra joka käveli vetten päällä, oletteko jotain sukua sille?"

"No hui hai hiisi, ihan hyvin voivat olla menninkäisiä senkin mieleltäsi rajoittunut pallopää!"

Ikävä tuottaa pettymys, Nuutti, mutta ihan luistelun riemuista nauttivia tavan ihmisiä ne ovat.

"Juu, juu, niin, niin, ja minä olen avaruusapina."

Minkälaisia kummallisuuksia teidän hevosenne ovat viime aikoina kohdanneet?