Mietteitä ratsastuksen MM-kilpailuista 2014, pt. 3

Voihan sentään miten nopeasti se kaksiviikkoinen taas menikään. Sunnuntaina ratkesivat tiukan finaalin jälkeen esteratsastuksen henkilökohtaiset mitalit, ja nyt tuntuu melko omituiselta kun ei ole mitään mitä päivät läpeensä katselisi. Tunne on vähän sama kuin vuosittain HIHS:in jälkeen - tässäkö tämä nyt taas oli? Aika palata tavallisen arjen pariin.

Viime viikko sisälsi enemmän kuin runsaasti esteratsastusta, ja monet tunnit menoa Yle Areenan kautta katseltuani mieleen pulpahteli taas vähän kaikenlaista. Tässä tulee tämän "postaussarjan" viimeinen osa, toivottavasti jaksatte vielä lueskella. Alla olevat kuvakollaasit olen edellisten tapaan tehnyt lähetysten aikana nappailemistani print screen kuvista.

• MM-kisojen ratamestarina toimi kaikilla esteradoilla sama kaveri, joka tulee rakentamaan radat myös lokakuun Helsinki International Horse Showssa - Frédéric Cottier. Melko jännää - etenkin kun pääsee seurailemaan herran touhuja ihan lähietäisyydeltä.

• Esteratsastuksen mitalitaistoon lähti tiistain aikaratsastusluokan muodossa 153 ratsukkoa. Voitettavissa ei ollut vielä mitään, mutta hävitä saattoi paljonkin. Estevirheet lisättiin suoritusaikaan ja puhtaat radat laitettiin paremmuusjärjestykseen aikaerojen perusteella.

• Ensimmäisen päivän jälkeen suomalaisista ainoastaan Satu Liukkonen hevosellaan Celestine olivat 100 parhaan joukossa. Kaikki tekivät kyllä ihan siistit radat, tuolla tasolla ne muutamat puomit pudottavat tuloslistalla todella alas.

• Keskiviikolta joukkuekilpailun finaaliin jatkoi 10 parasta maata ja 50 parasta ratsukkoa. Torstai toimi ns. välietappina henkilökohtaisia mitaleita tavoitteleville. Suomalaiset eivät siis keskiviikolta jatkaneet (joukkueena 26. sija, parhaana suomalaisratsukkona Maiju Mallat ja Armani The Gun, 98. sija).

• Finaaliin jatkaneista maista melkoisina yllättäjinä toimivat Kolumbia ja Ukraina. Sen sijaan mm. Iso-Britannia yhtenä suurimmista suosikeista jäi vasta sijalle 18.

• Myös mm. Qatar onnistui yllättämään, ainakin mut. Joukkue oli sijalla 15, ja lisäksi Shaikh Ali bin Khali Al Thani (ihan meidän suosikki Aadan kanssa, haha) upealla hevosellaan Vienna Olympic jatkoi henkilökohtaisesti. Rahalla saa ja hevosella pääsee !

• Ruotsin joukkue oli kuudes, mutta mua harmitti ihan sikana kun Malin Baryardia ja Torneschia ei tänä vuonna nähty radalla ollenkaan ! Pöh...

• Edwina Tops-Alexander on myös yksi mun lemppariratsastajista, mutta etenkin loppua kohden työlään oloinen Ego Van Orti tuntui jättävän hänet vähän hypystä jälkeen. Mun on hyvä sanoa, I know !

• Katson aina suurella mielenkiinnolla minkälaisia kuolaimia hevosilla on suussaan. Tämä on tarttunut äidiltä. Viritelmiä näkyy aina melko lailla laidasta laitaan - on normaalimpaa niveltä, gägiä, kankea, hackamore + joku kuolain -yhdistelmää... you name it.

• Lauantain henkilökohtaiseen semifinaaliin lähti 29 ratsukkoa, joista toiselle kierrokselle jatkoi  22. Itseäni harmitti eritoten yhden suosikkiratsukkoni, Pénélope Leprevostin ja Flora de Mariposan epäonni, sillä matka tyssäsi hevosen kompuroinnin ja kuskin tippumisen vuoksi ensimmäiselle kierrokselle. Vesihaudan ponnistuksessa tapahtui jotakin, minkä vuoksi alastulo meni kirjaimellisesti nenilleen. Tosi mälsää.

• Vesi tuotti muutenkin yllättävän paljon epäonnistumisia, lähinnä ihan yksinkertaisten lähestymisvirheiden ja sitä kautta hautaan astumisten kautta.

• Lauantain rata oli sinne saakka päässeille ratsukoille viikon viides, huhhuh... Tuon tason hevoset joutuvat kyllä äärimmäisen koville ja niiden kunnossa pitäminen on taatusti ihan oma taiteenlajinsa. Finaaliin osallistuvat hevoset päättivät kilpailun takanaan siis yhdeksän rataa, joista viimeiset tosin olivat pituudeltaan, korkeudeltaan sekä teknisyydeltään huomattavasti edellisiä matalammalla tasolla.

• Sunnuntain henkilökohtaiseen finaaliin jatkoi kokonaiskilpailun neljä parasta ratsukkoa, ja ratsastajat pääsivät ratsastamaan radan kukin omansa lisäksi myös muiden hevosilla. Jokainen suoritti siis sunnuntaina neljä rataa. Tiukassa kamppailussa voiton vei Hollannin Jeroen Dubbeldam, hopeaa nappasi Ranskan Patrice Delaveu ja pronssille kurotti Yhdysvaltojen Beezie Madden. Mun mielestä kyllä jotenkin vähän surkeeta, että yksi jää rannalle ruikuttamaan kun muut saavat killuttimet kaulaansa - olisi nyt edes viidelle parhaalle tuo finaali... ! :D Toisaalta se sitten taas lisäisi hevosten(kin) työmäärää, joten ehkä paras näin.

• Maddenin hevonen, Cortes C, teki finaalissa kaikkien ratsastajien kanssa nollan, ja sai näin ollen kannettavakseen maailman parhaan hevosen tittelin. 12-vuotiaalla belgialaisruunalla on hypyssä varsin hauskat etujalat, sillä ne ovat todella usein ristissä. Suloista !

• Lemppariheppoja löytyi taas varmaan 100, mutta päällimmäisinä mieleen jäivät mm. Michael Whitakerin Viking, Pedro Venissin Quabri de L'Isle, Pilar Lucrecia Cordonin Nuage Bleu sekä Piotr Morsztynin Osadkowski Van Halen.

• Cornet Obolensky näyttäisi tällä hetkellä olevan melko kova sana, sen upeita jälkeläisiä löytyi listalta useita (mm. pisimmälle päässeet, mahtavat Cornado ja Cornet D'Amour). Myös mm. Indoctro, For Pleasure ja Baloubet du Rouet olivat osallistuneiden suvuissa runsaasti edustettuina.

Olikohan siinä sitten kaikki? Ehkä, ehkä ei. Anyhow, oli ihan mielettömän kiva saada seurata ratsastusta kuluneen kahden viikon ajan näin runsaasti ja imeä taas itseensä kaikki tieto mikä imettävissä on. Katsomallakin oppii, tai ainakin saattaa innostua oppimaan. Me ollaan Nuutin kanssa innostuttu myös, ja se jos mikä on ihan mahtava fiilis.

P.S. Nauroin naamani irti kun sunnuntain lähetyksen lopussa näytettiin koostevideo viikon tapahtumista ja joukkoon mahtui myös esteradalla somistuksena olleeseen lammikkoon rähmälleen lentänyt kisamaskotti. En tiedä olinko vain väsynyt vai oliko tuo oikeasti ihan äärimmäisen hassu juttu, haha...

Mitä piditte näistä postauksista? Mitä jäi päällimmäisenä mieleen kisoista, mikäli seurasitte?