Uusi harrastus !

Suurin osa teistä varmaankin tietää mitä tarkoittaa naksutinkoulutus (eli clicker training), tai on vähintäänkin kuullut siitä. Se on eläinten koulutusmetodi, joka perustuu positiivisen vahvistamisen kautta tapahtuvaan ehdollistumiseen. Eläin yhdistää naksuttimen äänen saamaansa palkkioon (kuten makupaloihin), jolloin siitä tulee niin kutsuttu ehdollinen vahviste. Naksun avulla eläimelle on nopeidenkin reaktioiden aikana helppo kertoa, mistä käytöksestä se tullaan palkitsemaan.

Lisää tietoa naksutinkoulutuksesta voi kukin halutessaan lukea vaikkapa täältä. Jotkut taatusti mieltävät tämän vähän turhaksi hienosteluksi, kun naksuttimen sijastahan voi käyttää vaikkapa omaa ääntään. Tällöin äänen sävyn tulisi kuitenkin aina pysyä samana. Naksu on yksinkertainen, muuttumaton ääni, jota eläin ei normaalisti koulutustilanteen ulkopuolella kuule.

Viime lauantaina alkoi Nuutin naksutinkoulutus, eli matka ihka oikeaksi temppuhevoseksi ! Meitä treenaamaan saapui asiaan enemmän perehtynyt ystäväni Linda, ja kaikki aloitettiin tietenkin hevosen ehdollistamisesta. Naksu ja nami, naksu ja nami. Kymmenkunta toistoa, sitten tauko, ja sama kuvio uudelleen muutaman kerran. Tämän jälkeen esille otettiin jo kosketuskeppi, jonka tökkäys johti naksuun ja maksuun.

Kosketuskeppiin tutustumista. Aluksi heppa sai kiitoksen kosketuksesta mihin kohtaan vain, sen jälkeen rimaa nostettiin hyväksymällä ainoastaan päässä olevaan palleroon tullut osuma.

Nuutti oli heti ihan älyttömän hyvin mukana ja se hokasi kuvion alta aikayksikön. Tässä vaiheessa vaihdettiin Linda kameran taakse ja itse menin pelleilemään Nuudelin kanssa. Ensimmäisenä halusin tottakai varmistua siitä, etteivät edelliset osumat keppiin olleet ainoastaan sattumaan, vaan että hevonen todellakin tajuaa mitä siltä halutaan. Otin otukseen vähän etäisyyttä ja vein kosketuskepin välillä ylös, välillä sivulle, välillä alas. Joka ikisellä kerralla Nuutti kurotti määrätietoisesti kepukan päässä olevaa palluraa kohti ja naksun kuultuaan odotti innosta piukkana tulossa olevaa herkkupalaa.

Tiistaina jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Ensin tsekattiin onko kosketuskeppi vielä muistissa, ja kun Nuutti jälleen toimi kuin ajatus, otettiin seuraava askel. Ensimmäiseksi varsinaiseksi "tempuksi" valitsimme Lindan kanssa pullojen kaadon. Ideana oli siis saada Nuutti kaatamaan maahan asettu pullo / pullot, ensin naksun avulla, myöhemmin käskysanasta "pullo". Tulevaisuudessa tavoitteenamme on saada se erottamaan kaadettavat esineet toisistaan, eli jos pyydetään kaatamaan pullo, se ei kaada esimerkiksi vieressä olevaa kumisaapasta.

Ensimmäisenä askeleena oli kuitenkin saada Nuutti kiinnostumaan edessään olevasta pullosta ja kaatamaan se. Huomio vietiin alas kosketuskepin avulla ja samalla kun se tökkäsi keppiä, osui se myös pulloon. Tästä tuli kiitos. Nuutti on ihan käsittämättömän nopea oppimaan ja jo parin hassun toiston jälkeen se ymmärsi tökätä pullon kumoon ilman apuvälineitä, minkä ansiosta pääsimme hyvin pian lisäämään temppuun toisenkin pullon. Ensin hevonen yritti palkkiota yhden pullon kaatamisella, mutta kosketuskepin avulla saatiin se ymmärtämään että myös toinen piti pistää nurin.

"Tää pullo saa nyt köniin."

"Sinne meni ja nyt meiksi saa namii !"

Mä en tiedä miksi mulla on aina jotain ongelmaa videoiden kanssa, tässä kuvasuhde meni ihan omituiseksi ja kaikista klipeistä puuttuvat äänet. Laatukin on tosi heikko. Yritän säätää näiden kanssa huomenissa.

Päätimme treenihetken vielä testaamalla miten Nuutti hoitaa homman, kun etäisyyttä pulloihin otetaan enemmän. Linda asetti kaadettavat kohteet muutaman metrin päähän meistä, ehkä n. puolen metrin välillä toisistaan. Itse siirryin Nuutin edestä sivulle (hieman kuitenkin pulloja kohti), ja arvatkaahan mitä teki heppa? No marssi päättäväisesti mun ohitse, kaatoi pullot nätisti yksi kerrallaan ja palasi mun luokse palkkiotaan lunastamaan. Se oli siis ensimmäinen koe isommalla etäisyydellä, enkä mä voinut ymmärtää miten täydellisesti Nuutti asian jälleen käsitti.

Tässä pulloilla etäisyyttä toisistaan jo yli metri. Yritin hiipparoida pois kuvasta mutta ihan en ehtinyt......

Viimeisin naksuilukertamme oli tänään ja päivän tehtäväksi muodostui vihjesanan ("pullo") käyttöönotto. Tämä korvaa alkuvaiheessa mukana olleen naksun ja tavoitteena on luonnollisestikin saada eläin tajuamaan mitä siltä halutaan kun sana kajahtaa ilmoille. Tulevaisuudessa voin siis vaikka kentän toisessa päässä sanoa Nuutille: "pullo", ja se kiitää rasvatun salaman lailla toiseen päähän kaatamaan siellä odottavan pullorivin........ ;)

Aloitimme sanan opettelun yhden pullon kanssa, jolloin "pullo" asettui naksun tilalle. Kun heppa kaatoi pullon, tuli sana ja herkkupala. Linda joutui tsemppaamaan mua melkoisesti, sillä naksuttimen unohtaminen tuntui suorastaan pelottavalta........ Vikisten ja kitisten kuitenkin alistuin osaani, ja naksu jäi vyölaukun (eikö oo muuten style !) uumeniin.

Skeptisyydestäni huolimatta Nuutti otti "pullo" -sanan vastaan yhtä hyvin kuin naksunkin. Se ei mennyt hämilleen eikä unohtanut kaikkea aiemmin oppimaansa, vaan suoritti tehtävät samalla varmuudella kuin kahtena aiempanakin päivänä. Homman sujuessa vihjesanan paikkaa siirrettiin pikkuhiljaa ns. "kauemmas tempusta", eli kun sana ensin tuli naksun paikalla siinä vaiheessa kun hevonen kaatoi pullon, niin päivän päätteeksi saatoin sanoa "pullo" jo siinä vaiheessa kun Nuutti vielä seisoi aloillaan. Ja otushan käveli tämän kuultuaan keilaamaan pullot oikein suurella itsevarmuudella, "mamma kyl mä handlaan tän".

Tässä Nuutti mietti että hetkinen yhden oon kaatanu ja toisenkin mistäs nyt kiikastaa kun ei namia tipu......?

Välillä heppa on vähän turhankin innokas. Tänään se onneksi loppua kohden oppi odottamaan käskyä.

Näillä näkymin seuraava temppuilukerta on sunnuntaina, jolloin ehkä otetaan mukaan myös jotakin toista tehtävää. Tarkoituksenamme olisi tämän kaatotempun lisäksi opettaa Nuutti mm. antamaan tassua, seisomaan etujaloillaan jonkun korokkeen päällä, pyörittämään palloa (ja tekemään maalin, hihi), noutamaan sekä istumaan. Jos Apassionatassakin on joku istuva konimus ollut, niin kyllä piru vie Nuuttikin moisen tempun oppii ! Pakottamaan ei tietenkään lähdetä, mutta koska heppanen ihan omaehtoisestikin istuskellen viihtyy, niin mistään täysin mahdottomasta tehtävästä ei missään nimessä ole kyse. Hieman vain saattaa viedä aikaa, hehehe.......... :D

Katsotaan mitä tästä oikein tulee. Lindan kanssa pyritään naksuilemaan mahdollisimman usein (ehkä kerta viikkoon suunnilleen?) ja kunhan tilaan oman naksuttimen, niin tuotahan voi tehdä vähäsen vaikka joka päivä. Tämä on ihan mielettömän hauskaa puuhastelua, ja jos tästä ei joidenkin vakavamielisten mielestä muuta hyötyä ole, niin ainakin tulee vietettyä hevosen kanssa ylimääräistä laatuaikaa myös ratsastuskentän ulkopuolella. Ja voihan naksun avulla harjoitella vaikka mitä, esimerkiksi aloillaan pysymistä.

Meille tämän on kuitenkin tarkoituksena olla mielekästä yhdessä tekemistä ja terveellistä aivojumppaa. Nuutti vilkkaana hevosena tykkää ihan mielettömästi, ja sen silmistä on kuluneina päivinä paistanut niin kirkas onnellisuus, että eihän tässä voi itsekään muuta kuin hymyillä kasvolihakset krampaten. Ratsastuksellisestihan tämä ei viikko-ohjelmaamme tule vaikuttamaan, eli samalla mallilla tulemme liikkumaan edelleen.

Tänäänkin mulla oli päivän päätteeksi tarkoituksenani käydä vähän tuuppailemassa, mutta päätin siirtää huomiselle kun Nuutti niin kiitettävästi yläkentällä irtona rallitteli. Aikamoisia pukkeja vetikin, huhhei... ! Linda sai heppasen riemuiluista ihan mainioita kuvia, mutta niitä julkaisen myöhemmin. Myös ratsastuksista yritän saada jotain matskua mahdollisimman pian, sillä pieni tilannepäivitys saattaisi olla paikallaan. Lyhyesti voin kuitenkin sanoa sen verran, että Nuutin kaviot ovat nyt olleet paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin ja heppa on viime kerroilla liikkunut oikein mukavasti.

"Mä oonki nii taitava et oon saanu tänää ainaki ihan sika hirveesti porkkanaa !"

Oletteko te käyttäneet naksutinta hevosen, koiran tai kenties jonkun muun eläimen kanssa? Mitä olette sen avulla opettaneet?