Kesän makuja

Nuutti on reilun viikon verran päässyt maistelemaan vihreää. Ihan pieniä, muutaman minuutin hetkiä vain, mutta voi miten onnelliseksi ne ovat tehneet niin itse ruokailijan kuin sitä kautta myös allekirjoittaneen. Nuutti on ruohonleikkurina ihan omassa elementissään. Se tietää, että jos tallin ovella heitän riimunnarun kaulalle, se saa hölkätä nurkan takana olevalle pienelle ruohopläntille. Siellä pitkäkorva sitten posket pullollaan suurinta herkkuaan nyhtäen odottelee, eikä varmaan pistäisi yhtään pahakseen vaikken muistaisi saapua paikalle lainkaan. Kyllä siinä päiväksi popsittavaa riittäisi, ja illan tullen voisi sitten siirtyä vieressä olevan heinävaraston puolelle miettimään mihin sitä seuraavana aamuna itsensä ankkuroisi. Se se vasta olisi elämää.

Ruttunaama onskana.

Puhelinkuvia. Kevään ensimmäinen voikukka ja iso kasa ötököitä bongattu. Talvikarva on pian vaihtunut ja Nuutista tulee ihanan kuparinhohtoinen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Iloista vappua kaikille !

Ilman satulaa

Happy days. Edellisviikolla ilmennyt haluttomuus liikkua katosi kranion myötä kuin tuhka tuuleen ja viikonlopun jälkeen mulla on ollut allani taas hyvinkin mielellään töitä tekevä hevonen. Ristin alue on sellainen mikä Nuutilla herkästi jäykistyy, mutta tällä kertaa suurin ongelma oli oikean takajalan etureidessä. Veikkaan heppasen kehittäneen sen tarhassa riekkuessaan, sillä muutos huonompaan oli noin äkillinen. Onneksi aukesi suhteellisen pienellä vaivalla, vaikka oikean kohdan paikantamiseen hetkinen menikin.

Eilen ratsastin Nuutin kentällä ilman satulaa. Käytössä oli uusi, hieman edellistä paksumpi ja lyhyempi nivel, joka tuntui toimivan oikein mainiosti. Nuutti ei käynyt missään vaiheessa raskaaksi kädelle ja suukin pysyi melko hyvin kiinni. Aukominen on vuosien varrella (etenkin parin viimeisen aikana) vähentynyt huomattavasti, mutta töitä saadaan tehdä olan takaa taatusti vielä pitkälle hamaan tulevaisuuteen. Kuten valmentajammekin juuri eilen sanoi: "Nuutilla on vähän erikoinen suu. Ei huono, mutta... erikoinen". Se ei päästä ihan helpolla.

Rauhallisen suun lisäksi minua ilahdutti suunnattomasti paitsi Nuutin yleinen letkeys, myös se, että säkä oli ylhäällä ja vasen laukka pyöri paremmin kuin pitkiin aikoihin. Välillä se tuntui melkein yhtä helpolta kuin oikea. Ainoa mikä pisti ärsyttämään oli jatkuvasti ympäriinsä seilaava satulahuopaviritelmä. Kyllä muuten otti aivoon kun sai joka välissä korjailla... ! Nuutilla on niin karmean epämukava selkä, että yleensä "normaalisti tuuppaillessani" haluan pitää siinä huopaa + geeliä. Tai lampaankarvaromaania, tai monin kerroin taiteltua enkkuvilttiä. Mitä paksumpi, sen parempi.

Olenkin jo pitkän aikaa miettinyt jonkinlaista lampaankarvasatulaa. Haluaisin todella testata ja katsoa tulisiko siitä meikäläisen uusi paraskaveri. Perjantaina kun voitan Eurojackpotissa ja tililleni paukahtaa 75 miljoonaa euroa, tämä on ostoslistallani heti ensimmäisenä. Tai toisena, kolmantena... siellä suunnilla anyway. Onko teillä kokemuksia tällaisesta pehmopenkistä? Minkä merkkistä (/ mallista...?) suosittelisitte? Jos joku myy käytettyä niin mulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen susanna.niemi@live.fi !

Hölököti kölököti.

Valmistautumassa siirtymään käyntiin.

Joku oli vähän tomerana kun pyysin isompaan laukkaan.

Happy heppa.

Kaikista kuvista kiitokset siskolleni Jonsuliinille. Sää vaihteli aurinkoisesta pilviseen ja taas takaisin aurinkoon niin tiuhaan tahtiin, etteivät asetukset oikein missään vaiheessa olleet kohdillaan. Ihan hyvä tästä silti tuli. Huomenna meillä on alkuvuoden epäonnisten sattumusten jälkeen ensimmäinen koulutunti pitkiin aikoihin ja olen ihan intopiukkana ! Toivottavasti ei saada kamalasti nuhteita kun ollaan kaikkien temppujen suhteen ihan retuperällä, heh. Palaillaan !

Kansikuvapoika

Kansikuvapojalla on oltava hampaat,

vetoava hymy

ja tarttuva nauru.

Kupliva luonne,

vartalo hoikka,

läski ei käy paitsi koominen läski.

Kansikuvapojalla hiukset on vahvat,

kampaus vaihtuu harva se päivä.

Suorassa nenä, jyhkeä leuka,

lantio kapea kuin matadorilla.

Vai mitä äiti?

- Samuli Putro (Kansikuvapoika)

Lämpimän päivän jälkeen jo viilenevänä lauantai-iltana kävimme Nuutin kanssa ensin kentällä piehtaroimassa, sitten metsässä pienellä kävelyllä. Vahvoista hiuksista tai kapeasta lantiosta en tiedä, mutta muuten komistus kyllä täyttää kansikuvapojan vaatimukset mennen tullen ja vielä palatessakin. Kamera rakastaa sen hassua nassua - vaikkakin vain pienen murto-osan siitä määrästä mitä allekirjoittanut siellä takana, liipaisinsormi hellänä.

Alhaalla metsätarhassa maleksivat lehmät ovat ihmeellisiä aina vaan.

"No kato ny niitä ! Toi ykski on varmasti Voldemortti valeasussa !!"

Välillä näiden kuvien muokkaaminen on hankalaa kun näyttävät Photarissa niin erilaisilta... !

"Älä selitä äiskä, sä et vaan osaa !"

"Mut kato mun hampaita, kyl näil varmasti pääsis Voguen kanteen vai mitä ?!"

"Miksköhän en muuten oo ollu jo...?"

"Äiti !! Minä haluan kansikuvapojaksi !"

"Enkä liiku ennen kuin sinä mänttipää lupaat että pääsen !"

"En askeltakaan !"

"Jahas, alkaa kyllä kohta tää seisominenki nyppimään..."

Mitä pidätte Nuutin poseerauksista? Mahtaisikohan noilla aueta menestyksekäs mallin ura?

P.S. Tämä sankari on osallistunut Suomen Ratsutarvikkeen kuvakisaan ja olisi mielissään mikäli kurkkaisitte tänne ! Myös sisko ilmoitti itsensä palkintojahtiin Nuutin kuvalla. Oletteko te jo mukana?

Kurkistus Rehndahlin kotieläinpihalle

Olin muutama viikko sitten ystäväni Lindan mukana käymässä vielä ns. talvihorrostaan viettävässä Rehndahlin kotieläinpihassa. Ovet aukeavat yleisölle isojen avajaisten merkeissä ensi lauantaina 2.5., jonka jälkeen paikan päällä voi koko kesän ajan vierailla minä viikonpäivänä tahansa.

Silloin oli vielä vähän lunta ja vähän enemmän kuraa.

Tiesittekö, että Rehndahlin tiloissa asuu kaiken kaikkiaan noin 100 eläintä? Aikamoinen määrä ! Mukaan mahtuu jos jonkinmoista vipeltäjää aina kaneista alpakoihin saakka. Kotieläinpihan ohessa toimii ratsutalli ja tuntikäytössä olevien hevosten sekä ponien lisäksi siellä asustaa myös viisi falabellaa. Kuinka moni muistaa mm. Villivarsan sivuilla temppujaan esitelleen Chalin tai sen tyttöystävän; mustavalkoisen Bahian? Ne asustavat kumpikin Rehndahlissa ja treenaavat vimmalla tulevaa kesää varten. Ihan kuten öh... melkein no ei ihan samalla tasolla oleva Nuuttikin. Chali esiintyy poikansa Pinton kanssa myös kotipihan ulkopuolella, ja kaksikon voi halutessaan tilata temppuilemaan vaikka keskelle omaa olohuonetta !

Chali haluaa herkkuja !

Tällä kaverilla oli omaa kivaa. Se juoksenteli vimmalla ees sun taas niin että rapa roiskui varmaan Ruotsiin saakka. 

"Hoi laiskamadot, miksette rieku mun kanssa ?!"

"Meitä ei huvita."

Voi näitä kurakelejä... !

Itse olin Rehndahlissa kierrellessämme innoissani kuin pikkulapsi, pää kolmantena kurkkimassa jokaiseen aitaukseen ja rapsuttamassa kaikkia rapsutettavissa olevia. Kotitallillamme aikoinaan asustelleen ja meikäläistäkin monesti puskeneen Jussi-pässin vuoksi suhtauduin pihalla vapaana vaeltaviin vuohiin hieman varauksella, mutta hetken kuluttua totesin kaappaavani mukaani joka ikisen. Ne olivat ihania ! Yksi antoi mulle pusunkin... ♥

Hieno parta, rouva.

"Thanks bro !"

"Mistähän määkii saisin tommotteen leukasomisteen?"

"Et mistään senkin klanipää !"

"Hei kuulkaas ihmiset, täällä on kakkaa vielä !"

"Anteeksi kukas olet ja mitä teet meitin aitauksessa."

Näyttääkö tämä toveri teidänkin silmäänne ihan pikku-oravalta?

Kanit ja marsut sulassa sovussa.

Kanatalon edustalla... :D

Skotlannin ylämaan hieho Fanny.

"Juu, minähän se."

Lapinlehmä Bellalla on asiaa.

"Njäh, kunhan meluan."

Mikäli teillä ei siis vielä ole suunnitelmia lauantaille, suosittelen saapumaan vaikka koko perheen voimin viettämään eläimellistä päivää osoitteeseen Hilantie 100 (02400 Kirkkonummi) ! Avajaiset alkavat klo 11 ja jatkuvat klo 16:een saakka. Sisäänpääsyn hinta on 10€ (alle 2-v. maksutta) ja se sisältää ponitalutuksen lapsille. Itse teen parhaani päästäkseni mukaan, joten toivottavasti nähdään paikan päällä... ! :)

Oletteko te vierailleet Rehndahlissa tai kenties aikeissa saapua avajaisiin? Heräsikö postauksen aikana kysymyksiä tilan eläimiin tai toimintaan liittyen?
Suosittelen kurkkaamaan Rehndahlin kotisivuille, sieltä löytyy enemmän tietoa paitsi asukkaista, myös mm. ratsastustunneista sekä kesäleireistä !

Mönkään menneet kaulanaruilut

Eilen ei mennyt ihan kuten suunnittelin. Ei oikein sinne päinkään. En taatusti valehtele mikäli väitän näiden olleen meidän huonoimmat kaulanaruilumme sitten vuoden 2010, kun ensimmäisen kerran kyseistä puuhaa kokeilimme. Kun Nuutti otti, lähti ja kiikutti meikäläistä kuin hurrikaani täydessä laukassa ympäri kenttää niin monta kierrosta, ettei kukaan silminnäkijöistä pysynyt laskuissa alkuunkaan.

Tällä kertaa villihevosen tilalla oli laiska löllöpallo. Sitä ei tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin kentän ympärillä tapahtuvien asioiden pällistely. Alun takeltelun jälkeen pääsimme pieneksi hetkeksi lähestulkoon samalle aaltopituudelle, kunnes menin ja tein virheen: ahnehdin liikaa.

Muutama onnistunut pätkä kaulanarulla ja kuvittelin voivani jättää sen kokonaan pois. Parin kierroksen verran kaikki meni ihan ok, kunnes Nuutin kiinnostuskiikarit taas katosivat taivaan tuuliin ja jokainen pyyntöni kaikui täysin kuuroille korville. Koko pakka levisi käsiin. Rupesin turhautumaan eikä hevonen jaksanut kuluttaa energiaansa miettiäkseen mitä epäselvillä avuillani siltä halusin. Hauskempaa oli mennä sinne minne itse mieli.

Tässä vielä nauratti. Käynnistä pysähtyminen ei Nuuttia kiinnostanut...

Aikani apuvälineittä hevosen mukana keikuttuani pyysin Sofiaa antamaan kaulanarun takaisin. Toivoin sen tuovan meininkiin vähän tolkkua, mutta ei... mikään ei enää edes sen kanssa ottanut luonnistuakseen. Kiukutti. Tässä vaiheessa olisi pitänyt osata laskea kymmeneen, rauhoittua ja nollata tilanne, mutta tiedostamattani sorruin prässäämään hevosta niin, että sekin rupesi hermostumaan. Muutaman kerran taakseen potkaisemalla Nuutti ilmoitti olevansa aikeissa saada rimpuilustani tarpeekseen.

Havahduin tajuamaan sen, että nyt olen hevoselle epäreilu. En voi hermostuneena, ristiriitaisilla signaaleilla pommittamalla vaatia sitä toimimaan ja sitten tuohtua entisestään kun se ei toden totta halua työskennellä kanssani. Voisin syyttää Nuutin lähes olemattomasta keskittymiskyvystä kovaa tuulta, viereisessä tarhassa riehuneita hevosia, sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä aina tähtien asentoon saakka, mutta totuus on se, että ratsastin itse todella huonosti. Siinä missä edellisessä postauksessa kerroin onnistuneeni: hevosen motivoimisessa, reputin tällä kertaa oikein olan takaa.

Vaikka viimein pääsimme (riimun avulla) lopettamaan onnistumisiin ja Nuutti vaikutti jälleen kerran hyvin tyytyväiseltä omaan suoriutumiseensa, jäin itse märehtimään asioita pitkälle tämän päivän puolelle. Talliin kävellessäni meinasin ruveta itkemään kun perimmäisestä karsinasta kuului pieni hörähdys. Nuutti oli antanut eilisen tumpelointini anteeksi jo ajat sitten ja parin porkkananpalan jälkeen olin sen parhaimmista paras ystävä. Vapaana käytävälle seurattuaan hevonen pääsi perusteelliseen kraniokäsittelyyn ja voihan sentään miten olikin takapää oikealta jumissa. Ihan hävettää, etten ollut huomannut. Onneksi ei eilen tullut ravattua tai laukattua juuri alkuverkkoja kaummin, sillä suurin osa tahtojen taistelusta käytiin ihan käynnin tasolla.

Luvassa on nyt yksi sopivaan saumaan sattunut vapaapäivä ja sunnuntaina palataan hommiin toivottavasti ihan uudella innolla. Ja jottei nyt ihan jätetä unholaan kaikkia onnistumisia, niin sattuihan eilen tosiaan niitäkin. Ensimmäinen ravipätkä ilman kaulanarua oli ihan huikea, samoin kuin hetkeä aiemmin pari täysin painoavuilla käännettyä volttia. Seuraavalla kerralla teen parhaani, jotta näitä tulee enemmän kuin niitä, missä ollaan hevosen kanssa menossa eri suuntiin tai kinataan oikeasta askellajista. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu... !

Ryhti hoi, älä jätä... !

Ihan tasapainossa...

Heppa on juuri saamassa porkkanapalkkion tuosta toisesta edellä mainitsemastani voltista. Sen jälkeen se sitten olikin omasta mielestään valmis lopettamaan...

"Äiskä on kyllä ihan pihalla !"

Lopuksi kun en kaulanarun kanssa päässyt haluamaani lopputulokseen, otin tosiaan suosiolla avuksi tutun ja turvallisen riimun. Mielestäni on kuitenkin parempi käyttää "vahvempia apuvälineitä" pehmeästi, kuin runnoa pehmeämmillä. 

Kaikista kuvista taas kerran suuret kiitokset Sofialle !

Onko teille viime aikoina sattunut vastaavanlaisia epäonnistumisia? Miten olette itse tilanteen ratkaisemiseksi toimineet?
P.S. Postaus on kirjoitettu eilen perjantaina, mutta kuvia lisätessä ilmenneen ongelman vuoksi julkaisu venyi tälle päivälle.