Hyvä treeni, parempi mieli

Nuutti oli eilen ihan huippu. Se liikkui tahdikkaasti ja teki töitä jatkuvasti kasvavalla mielenkiinnolla. Siinä vaiheessa kun tuntee hevosen suorastaan janoavan onnistumisia, voi todeta tekevänsä jotakin oikein. Ei, en todellakaan ratsastanut täydellisesti (ehkä huomenna sitten, heh...), mutta Nuutti paineli ympäri kenttää kuin koko maailma olisi ollut ympärillämme sen liikkeitä ihailemassa. Viimeinen keskiravi lähti niin upealla energialla vahvasti ylämäkeen, että mun oli ihan pakko kesken kaiken ruveta keventämään, antaa hevoselle pitkät ohjat ja runsaat taputukset päälle. Tästä riemastuneena otus nosti hännän kohti taivasta ja ravisteli päätään villinä puolelta toiselle, mutta jatkoi kuitenkin tasaisessa tahdissa lävistäjän loppuun saakka. Siellä se hidasti pyynnöstäni takaisin normaaliin harjoitusravitempoon ja loppuhölkkäily jatkui rentojen pärskähdysten säestämänä. Tyytyväinen hevonen = tyytyväinen ratsastaja.

"Minä olin taas paras."

"Teen aina kaikkeni porkkan... öh niin siis sinun eteen tottakai, äippäliineistä parhain."

"Halataan vähän !"

"Saisinkos sitten porkkanoita?"

"Jos pusunkin annan, näin?"

"Kyllä sinulla on niitä porkkanoita taskussa, minä tiedän sen !"

"Montako pusua pitää vielä antaa ?!"

"Hei mitäs kehveliä yksi karkki kolmesta pususta ei meikäläisen matikan mukaan oo ihan oikein !"

"Olet kuules kaksi karkkia velkaa !"

"Äiti !! Namut tänne ja sassiin tai syön sun korvan !"

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ! Ja muistakaa:

You don't have to be the best rider in the world to make your horse feel like he's the best horse in the world.

♥