Torstaina suurin elämässäni ammottanut aukko kasvoi umpeen ja saatoin ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin tuntea oloni kevyeksi kuin tuulen mukana kieppuva sitruunaperhonen. Sellainen laskeutui autoni tuulilasille kun vedin parkkiin lekuriaseman eteen. Mietin pitkään uskallanko mennä sisälle ollenkaan vai jäänkö pihalle istumaan kunnes joku kiskoo kaksin käsin mukanaan omituisen hajuiseen röntgensaliin, mutta aikani jahkailtua päätin rohkaistua. Eihän siinä voinut karkuunkaan kurvata, kun pieni siipiveikko piti lepotaukoa kulkupelin pinnalla. Tästä hyvästä päätin ötökän tuovan mulle kasapäin onnea ja itsevarmuutta uhkuen marssin kuulemaan tuomioni.
Kaikeksi onneksi se tuomio tosiaan oli positiivinen, eli toive ratsastuksen pariin palaamisen sallivasta lääkärinlausunnosta kävi toteen ja pääsin torstaina suorittamaan ensimmäiset, pienet treenit sitten maaliskuun alun. Se oli kaikki mitä tarvitsin. Tietenkin odotan vielä sitä, että pääsen ihan tosissani rutistamaan (myös sen itse ratsastuksen ulkopuolella) kohti mahdollisia kisoja, mutta tällä hetkellä tämä riittää paremmin kuin hyvin. Nöyränä kiitän onneani edelleen, sillä huonommalla tuurilla (lähi)tulevaisuus ei välttämättä näyttäisi lainkaan näin valoisalta.
Torstain ratsastus ei sisältänyt mitään ihmeellistä. Tarkemmin sanottuna päämäärätöntä haahuilua sekä epätoivoista hihittelyä kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Silti kaikki oli vain ja ainoastaan kivaa. Osasin kerrankin antaa itselleni omat möhlinkini anteeksi ilman kamalaa vollotusta. Nuutti on ihan huipussa vireessä (tästä maailman suurin kiitos sitä koko vammaisuuteni ajan liikuttaneelle Clarissalle !), joten ainoastaan oma ratsastus pitää saada kondikseen niin päästään jatkamaan siitä mihin silloin joskus ennen epäonnisia tapahtumia jäätiin. Tämä on parhautta parhaimmillaan !
 |
| Sofia suuttui: "heti ku mä otan kuvan ni sä rupeet kaivaa nenää !". Puolustuksekseni sanon, että kaivoin kylläkin silmää. Koska siihen meni joku risu... |
 |
| Pintelit saavat Nuutin aina näyttämään niin vakavasti otettavalta, eikös? |
 |
| Kyllä me tää töltti vielä opitaan. |
 |
| Seuraava yritys saada takapäätä paremmin alle onnistui hitusen ööh... no, enemmän oikeaan suuntaan. Vielä kun nousisi tuo rintakori myös ylemmäs. |
 |
| True kouluponi niin terhakkana pienessä, loivassa väistössä. |
Tässä nämä kuvat mistä edellisessä postauksessa mainitsin, kaikista siis kiitokset Sofialle !
Mikä oli teidän mielestänne onnistunein?
Hyvä että olet kunnossa. Nuutti on on aivan ihana ja noi pintelit sopii sille tosi hyvin :)
VastaaPoistahttp://sannijalinda.blogspot.fi/
Kiitos kiitos ! :)
PoistaMun mielestä tuo on ihana kuva, missä Nuutti menee pidemmässä muodossa. Samoin tuo "ponikuva" on söpö :3 On se van hieno ja mahtavaa ku pääsit takasin ratsaille! Räikeet pintelit sopii kivasti kevätsäähän ^^'
VastaaPoistaKiitos, mäki tykkään siitä ! Ravi tuntu siinä selkäänki tosi hyvältä :) Ja joo sanos muuta, oon niiin happy ♥
PoistaVähän sulla on pitkät jalat ;o Mut tosi hienot ootte!
VastaaPoistaJoo ihan liian pitkät ku ei asetu oikein millään..... :D Kiitos ! :)
PoistaAika ihqut pintelit! ;)
VastaaPoistaEikös vain ! ;)
PoistaKiva että pääset vihdoin jo paremmin ratsstamaan ;) Ihania keväisempiä kuvia :) Noista kuvista oli kaikki aika hienoja ;)
VastaaPoistaNo on kyllä, tätä on ootettu !! :) Kiitos !
PoistaOotte tosi hieno pari! Mun suosikki kuva on ehkä 3 tai 4. :)
VastaaPoistaVoi kiitos ! :)
Poistaihanan värikkäinä ootte :DD ja tosi ihanaa ku oot päässy ratsastamaan! toivottavasti selkä pysyy kunnossa eikä tuu enempää takapakkia, ootte niin mahti pari että teitä mielellään kattelis tositoimissa!
VastaaPoistaHaha kiitti ;) Joo toivotaan tosiaan näin, ei todellakaan huvittais enää viettää päiväkausia (viikoista puhumattakaan...) peukaloitaan pyöritellen. Ihanasti sanottu, kiitos vielä ! :)
PoistaUpeita ootte! Ihana et pääsette taas treenaamaan <3
VastaaPoistaVoi kiitoksia ! On kyllä tosiaan ihan huippua ♥
Poista