Viisi vastaamatonta puhelua

Aamulla lintujen kovaääniseen sirkutukseen ennen herätyskelloa havahduttuani laitoin puhelimen laturiin. Hetken lojuttuani nousin vuoteesta ja menin alakertaan päästämään koirat ulos. Ihana auringonpaiste, kylläpä on koulunsa päättäneiden tänään kiva juhlia. Samalla jäin syömään, siivoamaan ja seuraamaan Ostos-tv:n aivoja pehmentävää tuputusta. En muistanut puhelimen olevan äänettömällä. Yläkertaan palattuani huomasin näytöllä viisi vastaamatonta puhelua. Viisi puhelua samasta, vieraasta numerosta. Veri pakeni päästä. Eihän Nuutille vain ole sattunut mitään...?

En saanut numeroon enää yhteyttä, joten soitin Clarissalle. Hän ei vastannut, mutta pirautti hetkisen kuluttua takaisin. Tässä välissä olin ehtinyt selvittää kuka omituisen numeron takana oli (ei tuttu nimi) ja hätääntyä vähän lisää. Clarissa oli juuri tullut tallilta ja kertoi Nuutin ainakin tunti sitten olleen aivan kunnossa. Hän rauhoitteli ja sanoi, ettei usko hevosella olevan mitään hätää. Tunti on kuitenkin pitkä aika kun on omin silmin nähnyt sen, miten nopeasti kaikki voi kääntyä päälaelleen.

Ryntäsin tallille niin pian kuin suinkin kykenin. Eriparisukat jalassa, hiukset sekaisin kuin Tempakan Liisan mekko. Heti ensimmäisenä radiosta pärähti soimaan Eppu Normaalin Joka päivä ja jokaikinen yö, jonka aikana oli pakko sammuttaa koko toosa. Seinät olivat niin täynnä maalaamiani peikkoja, ettei sekaan sopinut enää yhtäkään. Koko matkan mietin vain, että olisihan joku - joko itse soittaja, tallin omistaja tai kaveri, kuka tahansa - jo taatusti laittanut viestiä, mikäli tässä olisi hengenhätä käsillä. Niin ainakin itse tekisin, mikäli en soittamalla tavoittaisi. Kymmenessä sekunnissa rustattu "soita pian, hätätapaus" -viesti saisi taatusti vastaanottajaan vauhtia tilanteissa, jossa hän näkee, että joku yrittää tavoittaa, mutta ei voi / viitsi puheluun sillä hetkellä (esim. töissä ollessaan) vastata.

Tallille saapuessani koko piha oli autio. Ei ketään missään. Entä jos tämä mystinen soittaja oli ainoana paikalla kun kaikki tapahtui, eikä kukaan muu yksinkertaisesti vielä tiennyt mitään? Juoksin tuli hännän alla talliin ja suuri, lämmin helpotuksen aalto kulki lävitseni kun näin maailman rakkaimman Nuuttisen omassa mökissään, täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Lähinnä vähän äkäisenä, kun paukkasin paikalle niin vauhdilla.

Kuinkakohan moni normaali ihminen ahdistuu tällä tavalla muutamasta vastaamatta jääneestä puhelusta? (Hysteerisenä) hevosenomistajana tietyt asiat saavat toisinaan tavallista suuremmat mittasuhteet. Epätietoisuus on pahinta ja sen aikana on helppo rakennella päänsä sisässä kokoon kauhuskenaario jos toinenkin. Jalka poikki... ähky... mitä näitä nyt ensimmäisenä mieleen tipahtaa. Ja sitten sitä ajaa tallille täyttä häkää itku kurkussa, vain toteamaan, että siellähän se kultamussukka päiväunillaan möllöttelee. Pitäisiköhän siinä sitten itkeä vai nauraa...?

Oli miten oli, meillä oli Nuutin kanssa ihana päivä. En pitänyt tallilla mitään kiirettä, vaikka kaupassakin oli tarkoitus ehtiä käymään. Se sai jäädä huomiselle - olihan jääkaapissa valon lisäksi sentään myös yksi vesimeloni. Ja tietenkin mun iilimadot. Olin vain niin onnellinen siitä, että heppasella oli kaikki hyvin. Oikeastaan paremmin kuin hyvin. Se liikkui ratsastaessa ihan mielettömän hienosti ja riekkui tämän jälkeen itsensä irti keskellä pihamaata. Komeita kevätjuhlaliikkeitä, näin koulujen päättäripäivän kunniaksi. Onneksi muutaman kymmenen metrin päässä ollut ruohopläntti kiinnosti enemmän kuin päättömänä ympäriinsä juoksentelu... ;)

Urheilun jälkeen kävimme pellon reunassa syömässä, minkä aikana kyhäsin Nuutille erittäin hienon kukkaseppeleen.

Muutaman kuvan jälkeen puolen tunnin uurastus katosi tähän nassuun yhdessä hujauksessa.

Tämänpäiväinen oli taas ihan hyvä pieni "wake-up call", vaikka Nuutilla ei mitään hätää missään vaiheessa ollutkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se puhelinsoitto mitä et koskaan halunnut saada, voisi joku päivä olla totta. Siinä vaiheessa ei välttämättä lohduta mikään, mutta jälkeenpäin on helpompi katsoa taakseen kun tietää, että osasi arvostaa jokaista yhteistä hetkeä silloin kun ne todella merkitsivät.

#loveyoumorethananything

Meillä on maailma,

ja tuulet sen.

Sinulle laulan,

ja sinä kuulet sen.

Iltavuoro tallilla

Kesän tuoksu ja hiljaisuus, jonka rikkoo ainoastaan levollinen heinien rouskutus - voiko maailmassa olla mitään parempaa? Ei, en usko. Ei sillä hetkellä, kun seisoo tallin ovella yltäpäältä sotassa, sammuttaa valot ja väsyneenä, mutta onnellisena toivottaa tyytyväiselle kaviokansalle hyvät yöt.

Lämpömittari näytti tallin pihalta n. klo 22.30 lähtöä tehdessäni vielä +13 astetta. Aika ihanaa, eikö totta? Toivottavasti pääsen kesän aikana nauttimaan iltatalleista useamminkin... ♥

Nuutti postailee: elämäni aakkoset

Niin, meiksi ihan ite ! En yhtään ymmärrä miksi äiskä ei anna mun postailla useammin. Se on ominu tän blogin surkeille jutuilleen vaikka mulla olisi sanottavaa vaikka millä mitalla. Mulla on mielipiteitä. Äiskän mielestä usein vähän turhankin kärkkäitä semmosia...

Tässä kiukuttelen kun en saanut syödä vaikka olisin halunnut.

Tällä kertaa se pakotti mut kertomaan omasta elämästäni aakkosten muodossa. En tienny mitä ne on ni lunttasin vähän Wikipediasta. Se on semmonen paikka mihin äiskää viisaammat ihmiset kirjottaa kaikkia juttuja, jotta muiden elämä ois helpompaa. Aakkoset on Wikipedian mukaan kokoelma kirjaimia, eli siis niitä millä kirjotetaan esim. tätä blogia. Mut sit on kyllä myös olemassa kaikkia erilaisia aakkosia niinku vaikka semmosia koukeroita kuten tää: น. Se kuuluu johonki ihme aakkosiin kaukaisissa maissa ja sen nimi on noo nuu, eli suomeks rotta. Tosi hassu juttu. Mut nyt homman nimi tosiaan on se, et äiti sanoo niitä aakkosia ja sitten mun pitää keksiä sana joka alkaa sillä aakkosella. Ja sen pitää liittyä mun elämään koska eihän tässä muuten ois yhtään mitään järkeä. Okei, noni, alotetaan.

A

Aamut. Niistähän ne päivät varmaan teillä muillaki alkaa. Aamulla syödään, sitten mennään ulos pitämään hauskaa ja aamun loputtua tulee päiväruokien aika.

B

Banaanit. Ne on niitä keltasia, hassun näkösiä juttuja, ja kamalan herkullisia. Se joka sanoo et banaanit on apinoille on kyllä apina ihan itse.

C

Cob. Siis mulla on joku sen kokonen riimu ja se puristaa päätä ihan kamalasti. Ei se mahu ees kiinni. En tiiä mitä äiti on aatellu ku se on semmosen hommannu...

Mun entinen paraskamu oli welsh cob mut se käytti kyl ihan normaalien hevosten tavaroita. Silhän oli tyylii isompi pää ku mulla.  Tässä ollaan just päästy laitumelle vuonna 2012 ja juostu pari rundii niin et tanner tömisi ja pölisi.

D

D-kuparirolleri. Se on semmonen kuolain mikä mulla joskus oli kun äiskä yritti löytää hyvää jarrua esteille. Se oli aika hassun makunen.

E

Esteet. Mä rakastan esteitä ja oon niissä ihan haka ! Saksassa oon kisannu tosi isoja luokkia ja voittanu melkein kaikki. Mut sit mun ratsastajaa rupes pelottaa eikä se uskaltanu enää hyppää nii sit löysin äiskän. Ku sitä ei haitannu vaikka menin kovaa. Tai en kyllä oikeestaan tiiä haittasko ku en kauheesti kuunnellu, mut sentään se ei heti luovuttanu.

Tän taiteellisen kuvan otti äiskän kaveri Essipessi yhden estetunnin päätteeksi, myöskin vuonna 2012. Hypättiin yli metriä mikä tietty on mulle ihan pala kakkua mut äiskä oli välillä ihan kriisissä. Se panikoi tota kuvassa näkyvää estettäki ku ei ollu yhtään puomia tossa esteen keskellä mut mua ei pelottanu yhtään. Mua ei pelota ikinä.

F

Feisbuuk. Mulla on oma sivukin siellä, kai te kaikki tykkäätte siitä jo? Jos ette niin saatte kyllä luvan mennä peukuttamaan heti paikalla.

G

Greenline. Sitä sain syödä sillon ku olin liian laiha. Ja nyt oon kuulemma liian läski. Ei se äiskä ikinä oo tyytyväinen... !

H

Heinä. Mitä siitä nyt sit kertomaan, kyllähän te tiedätte mitä se on ja miks se on hyvää, ettekö tiedäkin?

I

Irtojuoksutus. Aina en välttämättä jaksa juosta vaan haluun mieluummin etsiä ruokaa, mutta joskus kyllä innostun ja sit meen tosi kovaa.

J

Jekkuilu. Sen mä osaan ja sitä harrastankin tosi usein. Mun mielestä on esimerkiksi aika hupaisaa heittää äiskä maastossa tantereeseen ja sit juosta karkuun aina vaan just sen verran että se ei saa mua kiinni. Ja sekös äitiä kismittää.

Siellä lepää ! Tämäkin vuodelta 2012.

K

Kisat. Niissä käydään aika harvoin mut yleensä oon kuitenki kaikista paras. Välillä tuomarina vaan on joku puusilmä joka ei tajuu sitä mutta onneks on myös niitä viisaita.

L

Loimet. Ne on ihan tyhmiä ja välillä meinaan oikein suuttua kun mua semmosiin puetaan. Haluisin olla aina vaan nakuna ! Mutta kyllä talvella on ehkä ihan hyvä olla takki päällä ettei palellu kuoliaaksi. Kunhan vaan on joku tyylikäs takki. Kerran äiskä osti mulle semmosen kamalan ruman oranssin minkä pistin heti säpäleiks. Näytin ihan plussapallolta ja se oli tosi noloa.

M

Möröt. Niitä on metsät ja maneesin nurkat täynnä vaikka te onnettomat ihmisolennot ette sitä uskokaan.

Tässäpä teille havainnollistava kuva parin vuoden takaa. Vasemmalla se mitä ihminen näkee, oikealla todellisuus.

N

Nokkonen. Kesällä äiti aina pyörii pitkin pusikoita, etsii nokkosia ja kuivattaa niistä mulle semmosta jauhetta. Sit se tulee tallille kädet paukamilla ja on oikein tyytyväinen itseensä.

O

Omenat. Saan niitä yleensä syksyllä kun äiskä tuo mulle maukkaita mökkiomenoita. Niissä ei oo mitään niitä semmosia säilömispöpöjä tai mitä onkaan, mutta matoja kyllä välillä löytyy. "Vähän protskua !", sanoo äiskä.

P

Porkkanat. Ne on yks mun lemppariherkuista ja niitä saanki yleensä joka päivä. Ja jos en saa niin sen kyllä huomaa.

Q

... siis kuka nää aakkoset on keksiny ku tääl on jotai tämmösii... ?! Ei tuu mieleen mitään muuta ku Quasitimppa.

R

Rozelina. Tätä kuulkaa pohdin pitkään. Että valitsenko Rozelina vai ruoka. Päädyin sitte ensimmäiseen koska tässä mun listassa on jo aika paljon ruokaa ja Rozelina oli mun paras tyttöystävä. Se ei tykänny kenestäkään muusta pojasta paitsi tietty musta. Me käytiin aina yhdessä päiväkävelyllä ja välillä vähän pussailtiin. Kerran se nuoli mun naaman ihan läpimäräks mikä oli kyl vähä ällöö mut ei se mitään. Roze muutti aika monta vuotta sitten vihreämmille laitumille. En tiedä missä ne on ku kyllä meilläki on aika vihreät laitumet, mutta toivon, että vielä joskus tavataan.

S

Summer. Se on kesä lontooks jos ette tienny. Koska käytin k:n kisoihin niin oli pakko tehdä näin. Kesä on kuitenki tärkee juttu mun elämässä. Sillon pääsee laitumelle, eli saa riekkua kamujen kanssa ulkona aamusta iltaan (ja välillä jopa yöt läpeensä !) ja mikä parasta: syödä masun ihan pullolleen !

T

Tossavainen. Se on yksi mun maskoteista, sellainen eloton apina. Se asuu jossain äiskän komerossa tai saattaa kyllä olla että se on karannu ku äiti ei löytäny sitä mistään. Onneks mul on joku 300 muutaki maskottia ni ei haittaa vaikka yks ottais loparit.

U

Uiminen. Kesällä käydään välillä rantsussa ja se on hirmu nastaa. Oon oikee vesipeto ! En pelkää yhtään mitään veneitä tai ympäriinsä päristeleviä vesimopoja, mutta välillä kauhistun ku aallot yrittää tulla kamalan pitkälle kuivan maan puolelle.

V

Väistöt. Voi että mä vihaan väistöjä ! Ne on inhottavia kun pitää tehdä niin monta asiaa yhtä aikaa: kantaa itsensä ja mennä sinne sun tänne. Välillä vedän herneen nenuun ja lähden kiikuttamaan mammaa ympäri kenttää koska se on paljon hauskempaa. Mut väistöt on kuulemma tosi hyvää jumppaa ni kai niitä välillä pitää tehä.

Tässä joskus tosi monta vuotta sitte otetussa kuvassa sanon äiskälle että väistä kuule ihan keskenäs. Valmentajan mielestä suoriuduttiin tunnista aika kehnosti.

W

... no eihän mikään ala tuplaveellä. Paitsi joku WC mut mihin mä semmosta tartten ku voin kakkia minne haluan. Vaikka ruokakippoon, ja aina joku siivoo.

X

... tästä tulee mieleen vaan ristikkoeste. Ne on yleensä ihan pieniä ja typeriä ja niille tekis mieli huutaa et menkää kotiin kasvamaan !

Jos este on liian pieni, siitä pitää omalla hypyllä tehdä isompi. Tähän malliin !

Y

Ylöshyppy. Se on semmonen maastoeste mikä meillä on yhdellä metsätiellä. Sit sen voi tulla toisesta suunnasta alashyppynä. Mä meen siitä kumpaanki suuntaan aina kauheella vauhdilla ja äiti lentelee välillä kaulalle, välillä satulan taakse. Sitä voi aina riepotella miten tahtoo.

Z

... öö. Mikä tääki nyt on olevinaan. Mun vanhalla kamulla oli joskus tommonen z pepun päällä. Ku se siis muuten oli kalju ja sitten toi z oli karvanen. En tiedä mikä idea sillä oli.

Å

... täähän tuli jo, tuolla ihan ekana. Nyt siinä on vaan pallo päällä.

Ä

Äiti. Mun oma ihmisäiskä. Se on välillä tosi tyhmä mutta usein kuitenki ihan ok. Ainaki se antaa mulle paljon herkkuja ja kehuu kamalasti. Ihan aiheesta tietenkin eikä yhtään vähempi olis mun arvolle sopivaa.

Tässä me ollaan. Mä poseeraan kyllä paljon paremmin.

Ö

Ötökät. Vaikka mä en niistä tykkääkään niin ne kyllä tykkää musta. Kesällä ne pörrää ympärillä taukoamatta mutta se ei haittaa kun äiskä suihkii mut täyteen ötömyrkkyä. Siinähän sit yrittävät kimppuun, hää hää, mä olen myrkyllinen !

Siinä ne oli, osa mun elämää aakkosissa. Miltäs näyttää teidän omanne? Jos ette vielä oo tehny tämmöstä postausta niin tehkääpä ihmeessä, sekä ihmis- että heppakaverit. Ja saa muutki tietty. Jos ootte jo ehtiny toteuttaa niin linkittäkääpäs kommenttiloodan puolelle. Se oli äiskän toive. Meikäpoika katoaa nyt unten maille, morjensta moi !

T. Nuuttituutti (suomennos: Susanna)

Laiska sunnuntai

Kuten moni varmaan jo onkin huomannut, on meidänkin blogimme nyt osa Blogitallia :) Puolisen vuotta itsenäisenä oli elämäntilanteeni huomioon ottaen ihan hyvä ratkaisu, mutta parin viimeisen kuukauden aikana "se vanha into" on palannut ja - kuten Blogitallin haastattelussakin sanoin - nyt tuntuu siltä, että minulla on taas jotakin annettavaakin. Katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan... !

Käykäähän ihmeessä lukemassa minun sekä samaan aikaan mukaan loikanneen Siiriläisen haastattelu kokonaisuudessaan Blogitallin sivuilta.

Tänään olin koko päivän ihan koomassa, mihin viittaa postauksen otsikkokin. Olin kamala laiskiainen. Koirat pääsivät puistoon autokyydillä, koska en jaksanut kävellä, ja penkillä istuessani meinasin nukahtaa. Kotiin palattuani poltin pakastepitsan Simpsoneita katsoessani täysin syömäkelvottomaksi ja näin nälkää, koska en jaksanut lähteä kauppaan. Tallilla yritin olla reipas ja ratsastaa kunnolla, mutta eihän siitä mitään tullut. Nuuttipurilainen huomaa heti jos keskittymiseni herpaantuu ja se leviää ympäriinsä kuin Jokisen eväät. No, pienen keskustelun jälkeen muutama hyvä pätkä ja päivän tuuppaustuokio sai olla siinä. Sentään kummallekin tuli hiki. Tiedä sitten johtuiko tuskasta vaiko itse urheilusuorituksesta...

Vähän on vääntämisen makua... Kieli keskellä suuta ainakin.

Katsokaas näin niiden käsien pitää olla.

Korvat lepattivat ihan villinä.

Tästä nuutuneisuudesta kiitos kuuluu kyllä ihan Euroviisuille. Kahden ässän perinteinen viisukatsomo valvoi tietenkin aina finaalilähetyksen loppuun saakka ja Sofian joskus ennen kolmea lähtiessä hiihdin samaa matkaa koirien kanssa pienelle yökävelylle, ettei sitten aamulla tarvitsisi astua pissaan. Uni tuli vasta viiden maissa. Ihan väärin, ettei Viro voittanut. Eikä Slovenia. Mutta hei, sentään me saatiin illan aikana yksi ihan loistava idea. Tai oikeastaan aika montakin. Niistä kuitenkin lisää vähän myöhemmin, jahka päästään toteutuksen parissa työskentelemään... :)

Päivän kuvista kiitokset taas kerran meidän huipulle personal kuvaajalle, Sofialle !

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille !

Sun is shining and so are you

Nuutin vapaapäivän ohjelmaan kuului kävelylenkki metsätiellä sekä voikukkien napostelu tallin pihalla. Mokoma tahvo vei meikäläistä pitkin pöpelikköjä ihan 6-0. Melko hektisen päivän päätteeksi olisin toivonut narun päähän pässin sijasta jotakin vähän vähemmän jääräpäistä, mutta no... ainakin haba kasvoi niin että kohina vain kuului. Tämän lisäksi päässäni soi aivan taukoamatta ensimmäisen kerran henkkamaukan mainoksessa kuulemani Axwell Λ Ingrosson Sun is shining ja yhtäkkiä tajusin, että kohta ihan oikeasti on kesä. Lämpömittarin 17 plusastetta nauroivat räkäisesti kun ylipukeutuneena seisoin keskellä paahdetta ja hikoilin kuin pieni sika. Ihan kamalaa vai kamalan ihanaa? Taidan kallistua jälkimmäiseen - onhan näitä kelejä jo odotettukin... !

Palas hölmö, © Sofia Forsblom.

Mitkä biisit tuovat teidän mieleenne pitkän, kuuman kesän?

Yritän koota autoon kesäistä soittolistaa, enkä olisi lainkaan pahoillani mikäli vähän heittelisitte ehdotuksilla !

Pieniä esteitä, suuria tunteita

Estekalusto on viimein kärrätty maneesista kentän laidalle ja Nuutin kanssa päästiin tänään jatkamaan siitä, mihin toissapäivänä jäätiin. Yhtälöön siis lisättiin sokeripalaristikon lisäksi toinen este. Ihan huikea este olikin, korkeimmillaan varmasti ainakin 50cm ! Se on metristä jo puolikas. Nuutti oli vähän sitä mieltä, että justiinsa joo... tuokaa mulle nyt hyvänen aika sentään niitä kunnon esteitä, mutta kyllä se ihan iloisin mielin kaiken ahmi. Loppukäyntien aikana lupasin hepalle, että kesällä hypätään säännöllisesti. Tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti, huomattavasti useammin kuin tähän mennessä. Siis ihan oikeasti hypätään, eikä vain rämmitä yhtä maahan kaivettua kavalettia silloin tällöin. Ts. otetaan mukaan vähän enemmän ajatusta ja jonkinnäköistä tavoitteellisuutta. Aadakin jo lupautui meitä joku kerta koutsimaan, hii, en malta odottaa... !

Karvalanttu niin mielissään.

"Hei kattokaa kaikki, mä pääsen taas hyppäämään !"

"Hei ei mitään koulunysvää nyt yhtään... !"

"Pidä vaa kii ni mä hoidan tän äiskä". Homman nimi oli pituushalkaisijalla oleva yhden laukan sarja, johon käännyttiin vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta.

"Ota iisisti nyt !"

"Whii, vaan jotku nössöt kuuntelee pidätteitä !"

Tässä välissä sarjan väliä vähän pidennettiin.

Syöksyvä tappitassu.

Epätarkka kuva, mutta tässä alettiin pääsemään vauhtiin ! Siis you know, samalle kartalle.

Jouduimme lopettamaan vähän kesken kaiken kun tunnit olivat alkamaisillaan, mutta seuraavalla kerralla sitten lisää. Toivottavasti mahdollisimman pian ! Nuutin kanssa tämä puuha vain on niiin kivaa. Ihan parasta. Nuutin kanssa kaikki on parasta. Koska se on paras. Mun maailman paras - aina, ikuisesti, ja vielä senkin jälkeen. En tiedä saatoitteko jo rivien välistä lukea, mutta fiilis on tällä hetkellä aiivan huipussaan.

Erittäin imarteleva asento, mutta hei ! Sentään häntä näyttää paksulta... ;)

Ada, Nuutin fanclubin innokas jäsen heti tilaisuuden tullen kimpussa.

Nämä yllä olevat kuvat otin samalla kun seisoin kentän laidalla kuvaamassa siskoni tuntia. Hekin hyppäsivät - joskaan eivät ihan jokaisella mahdollisella kerralla.....

Sieltä sitä tullaan kuin leppäsen keihäs, hehe. Ei sattunut, eli ei muuta kuin takaisin satulaan ja menovaihde silmään !

P.S. Mun puolesta Viro saisi voittaa tämän vuoden Euroviisulit. Ihana biisi, niisk. Onko teillä suosikkeja?