Gramaanikuurilla

Nuutilla on tällä hetkellä meneillään pieni, parin viikon gramaanikuuri, jonka tarkoituksena on auttaa meitä löytämään puuhasteluumme vähän uutta näkemystä. Ratsastajan takataskussa työkaluja ei koskaan voi olla liikaa. Tähän mennessä siirto on osoittautunut enemmän kuin onnistuneeksi, sillä Nuutti on liikkunut ihan mielettömän hyvin ja saanut kehuja oman valmentajamme lisäksi myös muutamalta muulta porskutteluamme sivusta seuranneelta.

Vasen(kin) laukka rullaa.

En ole koskaan ymmärtänyt tätä lähinnä harrastelijoiden keskuudessa gramaaneihin kohdistuvaa inhoa, sillä mielestäni se ei kerro muusta kuin erittäin mustavalkoisesta ajattelumaailmasta. Tosiasia on kuitenkin se, että oikein käytettynä gramaani voi - ei välttämättä ole, mutta voi - olla hyvinkin hyödyllinen apuväline, eikä hevonen lähtökohtaisesti sen kanssa ole yhtään sen onnettomampi kuin ilmankaan. Väärin käytettynä lähestulkoon millä vain voi toki aiheuttaa hevoselle epämukavuutta ja jopa liian kireä satulavyö saattaa pidemmän päälle kipeyttää lihaksia, mutta siinä vaiheessa syyttävä sormi tulisikin osoittaa nimenomaan kohti ratsastajaa - ei varustusta.

Gramaaneilla ei ole tarkoitus kiskoa hevosen turpaa ryntäisiin tai lukita sen niskaa liikkumattomaksi, päinvastoin. Se joka näin tekee, on ehdottomasti väärillä urilla. Gramaaneilla voi pyytää ja houkutella, mutta pakottaminen ei yleensä (koskaan) johda muuhun kuin vastahankaisuuteen. Nuutti sietää ja kuuntelee apuohjia löysällä tuntumalla todella hyvin, mutta tiedän minkä kokoluokan palkokasvin se vetää sieraimeensa heti mikäli kokee olonsa liian sidotuksi. Tämän vuoksi en koskaan kerää gramaania käteen juuri lainkaan, vaan annan sen lähinnä "roikkua mukana" - silloin se mielestäni tarjoaa meille isoimman mahdollisen hyödyn.

Gramaanien yleisempi kiinnitystapa on satulavyöhön, mahan alle, mutta me kokeilimme nyt näin. Hyvin toimii.

Kadonneen kaulan arvoitus.

Kohta on piaffikin täydellisesti hanskassa. Ei vaan, tässä jo vähän paremmin takaosan päällä pysynyt laukasta seis. Etuosa saisi toki olla ylempänä, mutta toistaiseksi tämä on ihan ok.

Niin ollaan tomeraa poikaa.

Ja seuraavassa hetkessä sitten tätä. Hihuli hei... !

Harmistuksen tarkennus ! Nugeli valmiina kääntymään lävistäjälle ja vetämään uudet loikat.

Nuutin kanssa gramaaneista on apua paitsi sille hankalissa (ravi)väistöissä, myös muissa, pienemmissä ongelmissa. Yhtenä mainittakoon vaikkapa juurikin ne iänikuiset alaspäin tehtävät siirtymiset. Välillä ne onnistuvat oikein kauniisti, välillä koko hevonen rojahtaa kädelle. Myönnän toki sen, että oma istuntani on näissä tilanteissa liian heikko ja gramaani helpottaa tehtävääni suuresti (koska Nuutti ei edes yritä kiskoa sitä vasten), mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, että olen ratsastajana luokattoman huono tai typerä. Oikotietä onneen ei ole olemassakaan, mutta apuvälineiden hyödyntäminen oikein ja oikeassa paikassa on mielestäni välillä hyvinkin viisasta.

Tulevaisuudessa gramaanit tulevat olemaan osa meidän treeniämme aina silloin tällöin, tarvittaessa, luultavasti juurikin tällä tavalla kuuriluontoisesti. Katsotaan miten käy - rupeammeko gramaanien avustuksella saamaan hyviä eväitä matkallemme kohti parempaa yhteistyötä vai lentävätkö kaikki tämänkin viikon aikana koetut ahaa-elämykset unholan uumeniin heti kun narut jätetään talliin. Heh... Toistaiseksi ainakin näyttää ihan lupaavalta.

Kaikki kuvat © Jonna, kiitos !

Mitä mieltä te näistä hevoskansaa jakavista apuohjista olette? Ratsastatteko itse koskaan gramaaneja apuna käyttäen?