Pieniä esteitä, suuria tunteita

Estekalusto on viimein kärrätty maneesista kentän laidalle ja Nuutin kanssa päästiin tänään jatkamaan siitä, mihin toissapäivänä jäätiin. Yhtälöön siis lisättiin sokeripalaristikon lisäksi toinen este. Ihan huikea este olikin, korkeimmillaan varmasti ainakin 50cm ! Se on metristä jo puolikas. Nuutti oli vähän sitä mieltä, että justiinsa joo... tuokaa mulle nyt hyvänen aika sentään niitä kunnon esteitä, mutta kyllä se ihan iloisin mielin kaiken ahmi. Loppukäyntien aikana lupasin hepalle, että kesällä hypätään säännöllisesti. Tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti, huomattavasti useammin kuin tähän mennessä. Siis ihan oikeasti hypätään, eikä vain rämmitä yhtä maahan kaivettua kavalettia silloin tällöin. Ts. otetaan mukaan vähän enemmän ajatusta ja jonkinnäköistä tavoitteellisuutta. Aadakin jo lupautui meitä joku kerta koutsimaan, hii, en malta odottaa... !

Karvalanttu niin mielissään.

"Hei kattokaa kaikki, mä pääsen taas hyppäämään !"

"Hei ei mitään koulunysvää nyt yhtään... !"

"Pidä vaa kii ni mä hoidan tän äiskä". Homman nimi oli pituushalkaisijalla oleva yhden laukan sarja, johon käännyttiin vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta.

"Ota iisisti nyt !"

"Whii, vaan jotku nössöt kuuntelee pidätteitä !"

Tässä välissä sarjan väliä vähän pidennettiin.

Syöksyvä tappitassu.

Epätarkka kuva, mutta tässä alettiin pääsemään vauhtiin ! Siis you know, samalle kartalle.

Jouduimme lopettamaan vähän kesken kaiken kun tunnit olivat alkamaisillaan, mutta seuraavalla kerralla sitten lisää. Toivottavasti mahdollisimman pian ! Nuutin kanssa tämä puuha vain on niiin kivaa. Ihan parasta. Nuutin kanssa kaikki on parasta. Koska se on paras. Mun maailman paras - aina, ikuisesti, ja vielä senkin jälkeen. En tiedä saatoitteko jo rivien välistä lukea, mutta fiilis on tällä hetkellä aiivan huipussaan.

Erittäin imarteleva asento, mutta hei ! Sentään häntä näyttää paksulta... ;)

Ada, Nuutin fanclubin innokas jäsen heti tilaisuuden tullen kimpussa.

Nämä yllä olevat kuvat otin samalla kun seisoin kentän laidalla kuvaamassa siskoni tuntia. Hekin hyppäsivät - joskaan eivät ihan jokaisella mahdollisella kerralla.....

Sieltä sitä tullaan kuin leppäsen keihäs, hehe. Ei sattunut, eli ei muuta kuin takaisin satulaan ja menovaihde silmään !

P.S. Mun puolesta Viro saisi voittaa tämän vuoden Euroviisulit. Ihana biisi, niisk. Onko teillä suosikkeja?