Viisi vastaamatonta puhelua

Aamulla lintujen kovaääniseen sirkutukseen ennen herätyskelloa havahduttuani laitoin puhelimen laturiin. Hetken lojuttuani nousin vuoteesta ja menin alakertaan päästämään koirat ulos. Ihana auringonpaiste, kylläpä on koulunsa päättäneiden tänään kiva juhlia. Samalla jäin syömään, siivoamaan ja seuraamaan Ostos-tv:n aivoja pehmentävää tuputusta. En muistanut puhelimen olevan äänettömällä. Yläkertaan palattuani huomasin näytöllä viisi vastaamatonta puhelua. Viisi puhelua samasta, vieraasta numerosta. Veri pakeni päästä. Eihän Nuutille vain ole sattunut mitään...?

En saanut numeroon enää yhteyttä, joten soitin Clarissalle. Hän ei vastannut, mutta pirautti hetkisen kuluttua takaisin. Tässä välissä olin ehtinyt selvittää kuka omituisen numeron takana oli (ei tuttu nimi) ja hätääntyä vähän lisää. Clarissa oli juuri tullut tallilta ja kertoi Nuutin ainakin tunti sitten olleen aivan kunnossa. Hän rauhoitteli ja sanoi, ettei usko hevosella olevan mitään hätää. Tunti on kuitenkin pitkä aika kun on omin silmin nähnyt sen, miten nopeasti kaikki voi kääntyä päälaelleen.

Ryntäsin tallille niin pian kuin suinkin kykenin. Eriparisukat jalassa, hiukset sekaisin kuin Tempakan Liisan mekko. Heti ensimmäisenä radiosta pärähti soimaan Eppu Normaalin Joka päivä ja jokaikinen yö, jonka aikana oli pakko sammuttaa koko toosa. Seinät olivat niin täynnä maalaamiani peikkoja, ettei sekaan sopinut enää yhtäkään. Koko matkan mietin vain, että olisihan joku - joko itse soittaja, tallin omistaja tai kaveri, kuka tahansa - jo taatusti laittanut viestiä, mikäli tässä olisi hengenhätä käsillä. Niin ainakin itse tekisin, mikäli en soittamalla tavoittaisi. Kymmenessä sekunnissa rustattu "soita pian, hätätapaus" -viesti saisi taatusti vastaanottajaan vauhtia tilanteissa, jossa hän näkee, että joku yrittää tavoittaa, mutta ei voi / viitsi puheluun sillä hetkellä (esim. töissä ollessaan) vastata.

Tallille saapuessani koko piha oli autio. Ei ketään missään. Entä jos tämä mystinen soittaja oli ainoana paikalla kun kaikki tapahtui, eikä kukaan muu yksinkertaisesti vielä tiennyt mitään? Juoksin tuli hännän alla talliin ja suuri, lämmin helpotuksen aalto kulki lävitseni kun näin maailman rakkaimman Nuuttisen omassa mökissään, täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Lähinnä vähän äkäisenä, kun paukkasin paikalle niin vauhdilla.

Kuinkakohan moni normaali ihminen ahdistuu tällä tavalla muutamasta vastaamatta jääneestä puhelusta? (Hysteerisenä) hevosenomistajana tietyt asiat saavat toisinaan tavallista suuremmat mittasuhteet. Epätietoisuus on pahinta ja sen aikana on helppo rakennella päänsä sisässä kokoon kauhuskenaario jos toinenkin. Jalka poikki... ähky... mitä näitä nyt ensimmäisenä mieleen tipahtaa. Ja sitten sitä ajaa tallille täyttä häkää itku kurkussa, vain toteamaan, että siellähän se kultamussukka päiväunillaan möllöttelee. Pitäisiköhän siinä sitten itkeä vai nauraa...?

Oli miten oli, meillä oli Nuutin kanssa ihana päivä. En pitänyt tallilla mitään kiirettä, vaikka kaupassakin oli tarkoitus ehtiä käymään. Se sai jäädä huomiselle - olihan jääkaapissa valon lisäksi sentään myös yksi vesimeloni. Ja tietenkin mun iilimadot. Olin vain niin onnellinen siitä, että heppasella oli kaikki hyvin. Oikeastaan paremmin kuin hyvin. Se liikkui ratsastaessa ihan mielettömän hienosti ja riekkui tämän jälkeen itsensä irti keskellä pihamaata. Komeita kevätjuhlaliikkeitä, näin koulujen päättäripäivän kunniaksi. Onneksi muutaman kymmenen metrin päässä ollut ruohopläntti kiinnosti enemmän kuin päättömänä ympäriinsä juoksentelu... ;)

Urheilun jälkeen kävimme pellon reunassa syömässä, minkä aikana kyhäsin Nuutille erittäin hienon kukkaseppeleen.

Muutaman kuvan jälkeen puolen tunnin uurastus katosi tähän nassuun yhdessä hujauksessa.

Tämänpäiväinen oli taas ihan hyvä pieni "wake-up call", vaikka Nuutilla ei mitään hätää missään vaiheessa ollutkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se puhelinsoitto mitä et koskaan halunnut saada, voisi joku päivä olla totta. Siinä vaiheessa ei välttämättä lohduta mikään, mutta jälkeenpäin on helpompi katsoa taakseen kun tietää, että osasi arvostaa jokaista yhteistä hetkeä silloin kun ne todella merkitsivät.

#loveyoumorethananything

Meillä on maailma,

ja tuulet sen.

Sinulle laulan,

ja sinä kuulet sen.