Tallireissu kuvina

Kuvasin teille tämän päivän talleiluista pienen kuvapostauksen, joten enempiä selittelemättä... kuvat puhukoon puolestaan !

Tallin pihassa. Suunnitelmista poiketen visiitti venähti iltaselle.

Ihana auringonpaiste katosi juuri pilvien taakse.

Nuutti sanoo moi.

Kaappi ehkä kaipaisi vähän siivousta taas... Turhaa tavaraa on varman aika kasa, mutta nuo hyllyt ovat kyllä olleet notkolla jo ennen kuin me paikan päälle muutimme.

Soossi ahkerana iltaruokkimassa. Nuutti odottaa kilttinä poikana ihan hipihiljaa vaikka muut mekastavat.

Tyytyväinen poika. Heinämäärä näyttää pieneltä kun on vielä tiiviissä siivuissa, mutta taitaa tuossa melkein paali olla. Ihanaa !

Karvaa lähtee edelleen. Voisko joku kertoo miten mun sormet ei aina kuvissa näyttäis noin hölmöltä...?

Erään kaverini mieleen Nuutin jalat kuulemma tuovat pirtelön :D

Sädemädän tilanne: parempi.

Laiskana päätin tänään ratsastaa riimulla ja ilman satulaa.

Nuutin onnen päivät: vihreää myös iltaruokinnalla !

Toinen aivan intona. Harmistus oli suuri kun pitikin kävellä ohi.

Ennen hommiin lähtöä Nuutti kuitenkin pysähtyi avittamaan Sofiaa lattian siistimisessä. Kuka sitä luutia kaipailee kun on näin tehokas imuri !

"Äiti kato toi läski kääpiö yrittää tulla tuolta alta."

Komistuksena.

Ratsastuspaikaksi valikoitui yläkenttä ja kappas ! Pari sokeripalaa sekä puomeja. Pakkohan niitä oli hyödyntää... ;)

Pieni apulainen tarkkana: "nää puomit on kyllä äiskä ihan vinksin vonksin !".

Ja seuraavassa hetkessä: "kasaa sielä vaan ihan keskenäs, mä oon nyt ruokatauolla"...

Tadaa, siinä se komeilee !

"Hyvä äiskä, nyt hypätään !!"

"Mut missä ne loput esteet on? Ne oikeet esteet, mille siirrytään sit ku on lämmitelty näillä onnettomilla?"

"Haloo äiti, mä en nää niitä missään !"

Sillä raksuttaa edelleen...

Nuutin söpö pyörre.

Kulmassa vaani pieniä hevosia syövä kartiokansa.

"Te ootte ihan rumia !"

Ratsastuksista ei ole valitettavasti ole materiaalia, mutta kerron niistä pikaisesti muutamalla sanalla. Meillä oli ihan huisin hauskaa. Nuutti liikkui alusta saakka niin isosti, etten meinannut pysyä kyydissä ollenkaan ja joka kerta ristikolle kääntäessäni se riemastui kahta kovemmin. Lopuksi kun annoin hepalle ravissa pitkät ohjat, päätti se omatoimisesti nostaa laukan ja viilettää tukka putkella esteelle. Hän kun halusi vielä kerran hypätä.

"Joo en mä ois halunnu lopettaa ikinä !"

"Vähän jos karkkia nyt saisin niin ois kyllä kiva. Sit suostun ehkä seuraavallaki kerral lopettaa."

Se on harja se. Karsinassa odottavasta heinäkasasta huolimatta suoritettiin loppusiistimiset tavalliseen tapaan ulkosalla.

Kukkaset vetäytymässä unille.

"Ihan sama, hyvältä ne maistuu nukkuvinaki."

Tämä näky on jotenkin aina niin mieltä rauhoittava.

Ja omassa mökissä mielipuuha jatkuu.

Sitten ei muuta kuin kamat kasaan...

... ja kaurat niitä odottavalle.

Sekä bonuksena vielä muutama porkkana. Taaitaa muuten olla päivän onnistunein kuva.

Valmis, sitten kotiin nukkumaan.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?

Kehitysideoita otetaan vastaan enemmän kuin mieluusti !