Joulukuun kahdeksastoista: tätä ette nähneet

Niin mikä kiiltokuvablogi...? No ei kai, ei tämä tavallista ole. Ensimmäisen kuvan olen ainakin Facebookissa julkaissut, mutta nuo loput jätin silloin vielä näyttämättä. En siksi, ettenkö olisi kehdannut niitä esille laittaa, vaan koska nuo on otettu keväällä, en nyt ihan tarkalleen muista/jaksa laskea kuinkakohan kauan sen jälkeen kun olin murtanut selkäni (oli siitä jo tovi) ja piti olla ihan shh, shh, ettei äiti antaisi ympäri korvia. Ei mennyt aikaakaan kun jo sain luvan palata satulaan, mutta hän oli vielä senkin jälkeen sitä mieltä, että ainakin puoli vuotta liikkumatta vielä! Äidit. Vähän kyllä tyhmä idea mennä apinoimaan selkään, mutta kun ei se koskaan ennenkään... Niinpä niin. That's why you should always wear a helmet.

Tui, tui. Monet tuntuvat aina miettivän sitä, sattuuko hevosta jos sen pepun päällä istuu. Vastaus on, että jos se on terve ja hyvässä kunnossa, niin ei. Hetkellinen paino "väärässä paikassa" ei riko. Eri asia on sitten tietenkin mikäli hevosella on esim. lihaskireyttä tai muita ongelmia ja niidenhän tiedämme vaikuttavan myös ihan sielläkin, missä normaalisti ratsastaessamme istumme.

Vielä naurattaa.

Siihen tottumattomat hevoset saattavat pitää jo mm. ilman satulaa ratsastamisen outona tai epämiellyttävänä, mutta Nuutti ei korvaansa lotkauta mistään. Kunnes sitten...

Hyvän mahaplätsin tein.

"Sori äiskä se oli vahinko ethän oo vihanen?"

Tarkennettakoon vielä, että tarkoitus oli pelleillä selässä vain hetkinen pienten kuvien ajan, mutta epäonnisesti Nuutti sai kädestäni sähköiskun ja herkkänä poikana sanoi, että menehän sitten mäkeen sieltä! Kurjaahan tuo siinä mielessä oli, että eihän hevonen siinä tilanteessa tietenkään tiedä onko se pirulainen säkäri tarkoituksellinen vaiko ei. Eiväthän ne ajattele samalla tavalla. Mutta, ei jäänyt onneksi traumoja tästä, ihan tavanomaisen lunkisti ottanut nämä hetket edelleen. Tapahtuneen jälkeen raasu tuli heti luokseni kysymään, että onhan kaikki ok. Hönö... ♥