Joulukuun kymmenes: hetkiä menneisyydestä

Hyvän tovin hukassa ollut ihka ensimmäinen ulkoinen kovalevyni osui tänään vastaan ihan sattumalta, kun urkin vaatekaapin perälle änkemieni pahvilaatikkojen sisältöjä. Siellä se mokoma köllötteli taaimmaisen lootan pohjalla, kaiken maailman rojun seassa. Jälleennäkemisestä riemastuneena päätin lätkäistä kasan sen uumenista löytynyttä ikivanhaa materiaalia myös teidän pällisteltäväksenne! Kaikki peräisin vuosilta 2007-2010, älkää pelästykö laatua.

Nuutti Mikkelissä kesällä 2007. Ensimmäisiä hyppyjä ensimmäisen ikioman hevosen kanssa... ♥

Koulutunnilla, pelhamit ja martsarit yllä, jotta pysyi heppa hanskassa.....

Nuutti ERT:llä elokuussa 2007. Ensimmäisissä raveissa huomasin hevosen ontuvan ja siitähän tämä ensimmäinen hankkarivammarumba sitten alkoi...

Taluttelua kevättalvella 2008. Näemmä gramaanit ja liina ovat jo tässä vaiheessa jääneet sivuun. Kenen mielestä mulla näyttää olevan melko samanlainen ruumiinrakenne kuin itse herra Grulla?

Nuutin perus naama, vuodesta toiseen.

Laidunriemua vuonna 2008.

Melkein vuoden kuluttua hankosidevammadiagnoosista käytiin viimein klinikalla hakemassa terveen paperit ja aloitettiin hiljalleen paluu treeniin. Lihakseton Nuudeli näytti aivan ikivanhalta ravurilta, mutta sentään se liikkui puhtaasti!

Ensimmäiset yhteiset koulukisat ja voitto ♥ Luokkana oli vain jokin helppo C, mutta prosentit olivat yli 70 ja toisesta laukkaympyrästä sekä viimeisestä pysähdyksestä saatiin 9! Näihin hetkiin kun pääsisi takaisin...

Ensimmäiset estekisat puolestaan eivät menneet yhtä nappiin... Kyyti oli aika kylmää ja viidennen esteen jälkeen päädyin keskeyttämään.

Seuraava yritys Eholla meni jo paremmin. 80cm 0-0, mutta pitkät tiet jättivät huonolla ajalla sijoitusten ulkopuolelle. Näissä kisoissa tajusin, että jos Nuutin kanssa pääsee verkasta (este)radalle saakka, voi oikeastaan huokaista helpotuksesta. Siellä se unohtaa pukittelun. Vauhti ei tämän jälkeen enää haitannut.

Keväällä 2010 Vihdin DC:n koulukisoissa. Meni sanalla sanoen persiilleen. Verryttelyssä Nuutti sinkoili, pukitteli ja vei meikäläistä ympäriinsä kuin märkää rättiä, enkä ehtinyt saamaan siihen mitään otetta ennen kuin meidät jo kutsuttiin radalle. Ja siellähän sitä sitten vasta mentiinkin. Kouluradalla peräpää kyllä lensi. Arvostelupöytäkirjasta löytyi tällä kertaa elämäni ensimmäiset nollat ja miinuspisteet (keskikäynti esim. mentiin komeasti hallitsemattomassa pukkilaukassa, tuomari ei arvostanut...), mutta tuloksena silti hitusen yli 50%. Se oli jo voitto itsessään.

Kotitallin estekisoissa samaisena keväänä. Tipuin ensimmäisen kerran tallin pihalla, toisen verryttelyssä ja kolmannen radalla. Putkeen meni siis.

Kaikista tempauksistaan huolimatta se tulee aina olemaan mun ykkönen ♥

Löytyikö kuvista ehkäpä lempparia?