Joulukuun kuudes: hämärän taa

Itsenäinen Suomi täyttää tänään 6.12.2015 98 vuotta. Olo on ennen kaikkea nöyrä ja kiitollinen. Vaikka asiat voisivat olla paremminkin, pitää muistaa olla onnellinen siitä, että ne kuitenkin ovat näin hyvin. Myös huonommin voisi olla, paljon huonommin. Mietin pitkään mitä tämän päivän luukkussa julkaisen, mutta päädyin lopulta tähän pieneen tarinanpätkään, jonka eräänä koulutyönä ylä-asteen historiankurssilla kirjoitin. Tehtävänantona oli 120 sanan voimin kuvailla hetki rintamalla, talvisodan aikana. Mulla tuli kyllä vähän pidempi..... Itsenäistyminenhän ei vielä tuonut Suomeen rauhaa, vaan sodat runtelivat maata edelleen. Vuonna 1918 puhjennut sisällissota sekä sen jälkeen jatkuneet heimosodat olivat kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä oli edessä. Ilman sodanjulistusta vuonna 1939 hyökännyt Neuvostoliitto pakotti Suomen äärimmäisiin toimenpiteisiin. Rintamalle lähti sotilaiden mukana yli 70 000 sotakelpoiseksi todettua hevosta, joista suuri osa kaatui maamme itsenäisyyttä puolustaen. Olkoon tämä pieni teksti kunnianosoituksena niin niille, kuin myös kaikille sotilaille, jotka omien voimiensa äärirajoilla huolehtivat kanssaan taistelleiden eläinten hyvinvoinnista. Myös sotakoirien. Ilman heitä emme olisi tässä.

Kannattaa klikata tämä soimaan! (Sir Elwoodin hiljaiset värit - Hämärän taa)

Se ei jaksanut enää askeltakaan. Vatsan suuri, märkivä haava tahrasi lumen kun liinaharja laskeutui suuren kuusen varjoon ja painoi päänsä vierelle istuneen sotilaan syliin. Nuori poika, Saarijärveltä kotoisin. Oli saanut osuman vasempaan jalkaan, muttei itkenyt kipua, ei pelkoa. Tärisevä käsi silitti uupuneen liinakon poskea. Paksu karva oli hiestä tahmea. Alikersantti toi viltin ja peitteli hevosen, muttei kyennyt jäämään paikalle katsomaan kuinka se raskaasti hengittäen odotti kuolemaa. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Meni minuutteja, ehkä tunteja. Nuotio hiipui hiillokseksi. Hiljaisin yö miesmuistiin. "Se ei taida hengittää enää", nuorukainen sanoi äkkiä. Ääni murtui kesken lauseen ja poskille valui kyynel poikineen. Hän veti peitteen hevosen pään yli ja halasi viimeisen kerran. "Olit aika hyvä ystävä, tiesithän sen. Äiti tulee murtumaan, kun et palaa kotiin kanssani. Siskot myös. Isä olisi ollut sinusta ylpeä. Tiesi aina, että olet hyvä hevonen. Ei se sinua muuten olisi Sankariksi nimennyt".

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!