Joulukuun seitsemästoista: Nuutin oma kür

Kür, kouluradalla suoritettava vapaavalintainen ohjelma musiikin säestyksellä. Mitähän Nuutti mahtaisi asiasta pohdiskella...?

Äiskä sanoo aina et se haluis joku päivä päästä tekee kyyrin. En ihan tarkalleen eka ees tienny mikä se on, mut sit mamma kerto et joku musiikkijuttu kuulemma! Tai siis siinä saa vissiin mennä vaa jonku kouluradan ihan oman mielen mukaan samalla ku musiikki soi. Vähänkö siistiä! Kyllä mullaki oikein heräs innostus tehä kyyri ja rupesinki sit heti kelaamaan et millanen siitä tulis.

Ensinnäki ku saapuisin areenalle ni rupeis sillee eka hiljasella soimaan Pirates of the Caribbean -musa. Sen aikana tutustuttaisin äiskän siihen rataan ja esittäsin sille et pelkään kaikkee. Siellä ois varmaan tosi paljon kaikkia hyviä kukkapuskia sun muita mitä vois kytätä ja ihan silmät kirkkaina valehdella et siel on sapellihammastiikereitä piilossa. Joo. Sitten tuomari vislais pilliin. Tästä on yleensä tosi hauska repiä syy pienelle ylimääräiselle pukki-ilottelulle. Välillä äiskä on kelatkaa jopa lentäny ihan maahan saakka silleen urpooooo kuka lentää ennen ku rata ees on alkanu! Aina ei sit olla saatu ees starttaa sen jälkeen mikä on ollu vähä tylsää mut minkäs teet. Säännöt on säännöt. Tehty rikottaviks. Monta kertaa oon siinä onnistunu.

No mut jokatapaukses oltais nyt sit alottamassa sitä mun meidän rataa. Tuhatpäinen yleisö pidättää hengitystään kun semmosessa pikkulaukassa käännyn pituushalkasijalle morottamaan tuomaria. Täs vaihees musiikiks ois muuttunu Adiemus. Se ku on semmonen perus renkutus mitä noi yleensä käyttää ku pitää olla niin fiiniä ja taiteellista. Äiti aina hoilottaa tota maastolenkeillä. Yleensä aina tervehyksessä nostan pään jotta nään paremmin et minkä näkönen gubbe siellä radan päässä meitä oikein kyylää ja äiskä sanoo et se ei oo kauheen kivasti tehty ku paljastuu etten oo avuilla. Siis millä avuilla?! Miks mun pitäis olla yhtään millään avuilla! Mä olen itsenäinen poika ja voin kyllä kiikuttaa mammaa ihan ilman apujakin.

Joo sit morjenstamisen jälkeen rävähtäis soimaan Bätmänin tunnari ja sit lähtisin menee semmosta höökää et pois alta mummut ja männynkävyt! Kerran ku lähin sika kovaa siitä pysähdyksestä ni äiskältä lähti tukka päästä. Tai ei se ollu sen koko tukka mut joku semmonen tukan näkönen mis oli timantteja. Olin kyl hävetä silmät päästäni ku tajusin! Miettikää nyt se tunne ku liidätte kauniisti ja sit teiän seläs on joku jolta oikeesti vaa irtoo puolet päästä! Ei terve! Aika noloa. Mut joo, no, menneen talven lumia ja sitä tikulla silmään joka vanhoja kaivelee enkä minä nyt onneksi kamalasti kaivellut.

Bätmänin tahdissa tehtäis siis ensiks vähän kokorataleikkaata ja menisin sikahienoo keskiravii niin et tuomari varmasti putois tuoliltaan. Sit kokorataleikkaa toisesta kulmasta ja taas uudelleen ja uudelleen. Mä tykkään kokorataleikkaista. Niillä mä aina pääsen viilettää ihan täpöö oikeesti. Jotkut tuomarit on sitä mieltä et meen liian vauhdilla ja mul on liian hauskaa ja plaa plaa plaa, mut pitääkö sen niin vakavaa ollakaan?! Parasta kouluradalla on se ku saa semmosen sitruunan nielleen hapannaamatuomarin hymyilemään esim. silleen et vinkasee ja pukittaa ihan sika ison pukin niin et äiskä lentää satulan taakse tai eteen. Ei sil niin välii minne, kuha jonnekki lentää. Eihän ne tuomarit tietenkää voi antaa siitä lisäpisteitä (vaikka ne taatusti haluis) ku kouluratsastus on niin kaavoihin kangistunutta. Usein ne kyllä mainitsee siinä arvostelupaperisa jotain. Mut joo ois kyl kivaa ku kouluratsastus ei ois niin vakavamielistä kyllähän esteradallaki saa riekkua vaikka millä mitalla! Kaikki tuuppariratsastajatki aina nuttura nii kireel ettei varmaa vahingossakaa hymyilytä ja sit vaa verenmaku suussa sinne baanalle pyörimään. Äiskä on kans yks niistä välillä, huoh, relais vähä!

No mut kuitenki, ku oltais tehty jotain 18 kokorataleikkaata ja ehkä jotain ympyröitä ja voltteja niin tulis huiliosuus missä siis vaan kävellään. Siis kyllä on muuten kouluhepoilla huono kunto ku pitää sillee kesken radan vaa lepäillä, esteradalla mennää aina sata lasissa alusta loppuun saakka eikä mitää sluibailla! Joo mut nii tähän kohtaan tarttis sit jonku tosi uneliaan musiikin tai ainaki semmosen tosi hempeen liirumlaarumin. Aattelin et joku Pritni Spiörsin Everytime vois olla ihan hyvä ku en nyt jaksa oikee miettii tätä. Sit tossuttelisin joku pari kiekkaa vaa ympäri kenttää. Eihän kyyreissä tartte takaosakäännöksiäkää olla? Niissä mä oon ihan hyvä kyllä mut mieluummin kävelen ihan suoraan vaan.

Joo sit alkais laukkaohjelma. Äiskä valittaa tuolla et siihen ravijuttuun ois pitäny kuuluu vaik mitä väistöjä ja kaikkee mut hei öö... tää on mun kyyri?! Mä teen just sitä mitä itte haluun enkä ainakaa haluu mitää väistöi mennä! Yök! Ne on heti kuralätäköiden jälkeen tyyliin kamalinta mitä tiiän! Koirankakastakaan en tykkää, olen kerran maistanut. Äiti meinas saada jonku sydänkohtauksen tyyliin kun se huomas. Piti sit vähä rauhotella sitä ja antaa pusu et hei älä huoli kaikki hyvin. En tajuu miks se jotenki flippas siitä viel enemmän.

Mut joo ei tosiaankaan mitään väistöjä. Piaffia ja pasaatsiakin harrastan yleensä vaan maastossa. Laukkakuvioissa mun musiikki ois vaikkapa Riki Marttiinin Living la vida loca koska mä tykkään vähä elää locaa vidaa, eli ihan kreisii elämää. Se on epsanjaa. Mä en meinaa ikinä lopettaa semmosta elämää koska en oo mikään tylsä tyyppi. Toisaalta laukkamusaks vois sopia myös tää kiva pätkä Madagascarista. Pidän tästä musiikista mun kaveriponi Prinssinakki käytti sitä sen kyyrissä sillon ku se oli maajoukkueessa. Toi on siitä yhdestä elokuvasta missä on leijona, seepra, kirahvi ja hippopotamus. En muista mitä muita siinä oli. Äiti kerran katto sitä ku se istu mun karsinan lattialla. Joskus siis sillon ku olin toipumassa mun isosta jalkaleikkauksesta enkä yhtää saanu mennä ulos. Sillon äiskä vaa aina istu mun karsinassa ja sit jos en halunnu jutella sen kanssa ni se puuhas omiaan. Luki oppikirjoja ja kirjotteli erilaisiin vihkoihin kaikkii ihme juttuja. Mul oli aina heinäverkko karsinassa nii siinä oli kyllä mulla tekemistä ku yritin aina saada sen verkon tyhjäks niin ettei sinne jäis yhtäkään ruuanmurua! Niin meillä oli sit molemmilla tämmöset omat missiot. Mut kyl me myös paljon silleen rapsuteltiinki ja välillä vaan makoiltiin vierekkäin. Meinasin vähä masentuu sillon alkuun ku en päässy ulos mut kyl se aika sit kulu ja näi jälkee päi aateltuna se ei enää haittaa nii paljo. Ainaki mä opin äiskästä yhtä sun toista. Se esimerkiks aina välil kaivaa nenää ja näyttää ihan kuivuneelta luumulta ku keskittyy tosi kovasti. Ihan hyvä äiskä se on vaikka aina välillä sitä soimaankin.

Tällä tunnilla äiskä oli yllättävän kiva! Ja katsokaa mun vatsalihaksia onko vähä rautaa.

Joo mut laukassa ois kivaa vaan siis mennä ympäriinsä oikein kunnolla hippulat vinkuen! Musta on otettu joskus muuten semmonen kuva missä juoksen yksin maneesissa ja mun kavioista tulee kipinä! Äiskä ei löytäny sitä kuvaa tähän mut ehkä se viel joskus löytää. Se aina vitsailee kuinka mun kaviot iskee tulta aina sillon ku meen ihan hurjaks. Oon semmonen tuliheppa. Entisellä tallilla mun lempinimi oli välillä myös punanen paholainen vaik enhän mä tietenkää mikää paha oo. Vähä pitää vaa pitää semmosta mainetta yllä ettei ihan nössöks luulla. Se ois tosi hirveetä.

En nyt tiiä mitä kuvioita laukassa pitäis tehä ku en millää jaksais mitää piruettei tai semmosii ne on ihan tyttöjen liikkeitä. Vähä niinku jotku demi ja plie vai mitä ne siellä paletissa kyykkää mut nii sit ku laukat ois laukattu nii tulis vikat ravi jutut eli vaikka kokorataleikkaa tai kaks! Sit sois tää O-Zonen Numalaulu koska siinähän lauletaan melkeen niinku Nuba Nuba jei. Siihen ois sit hyvä lopettaa. Tulisin pituushalkasijaa tosi makeessa ravissa ja yleisö hurrais seisaallaan enkä mä pelkäis yhtään sitä meteliä tietenkää mut sit lopputervehdyksen jälkee saattaisin ihan villiintyä ja esimerkiks heittää äiskän maata kiertävälle radalle. Vaik eihän se tietenkää onnistuis jos oltais sisäareenalla niinku vaikka Helsinkin hoorrssoussa ku tulis katto vastaan mut aika korkeelle voisin sen heittää. Pitäähän yleisön saada rahoilleen vastinetta, leipää ja sirkushuveja! Lopuks olisin itseeni ihan sika tyytyväinen koska olisin tietenkin saanut jokaisesta kohdasta 10 pointsia eli lopputulokseks täydet 100%! Siinä ois kuulkaa kaiken maailman Valekrotki ihmeissään et mikäs tää jantteri on! Sit sanoisin vaan et mä oon Nuutti, mut voit kutsua mua öö no vaikka Nuudeliks. Kamujahan me sit tietenki siinä vaiheessa jo melkein oltais. Ois aika siistii olla Valekron kamu. Se on kirjottanu kirjanki ja kaikkee. Ehkä mäki viel joskus...

Mutta niin että semmonen olis mun kyyri, tulisittekos kattomaan häh?
T. Nuutti