Halloweenin aikaan ois varmaan kiva kukkua Jenkeissä, kun siellä kyseinen juhla on niin suuressa suosiossa. Musta ois ihan sika siistiä pukeutua johonkin pelottavaan asuun ja istahtaa oman kodin kuistille odottamaan pahaa aavistamattomia, namusia kerääviä ipanoita joita sitten säikytellä. Haha. Kierteleekö lapset Halloweeninä ovelta ovelle täällä Suomessa? Meillä ei ainakaan kukaan koskaan käy. Ehkä me ollaan liian pelottavia, seitsämän pientä tappajapuudeliakin täällä vaanimassa ja kaikkea...
Tänään meillä oli tallilla "Taiteiden Yö", eli valokuvia, pitsaa sekä muita herkkuja ja mukavaa yhdessäoloa. Olihan se pakko hillua paikalla kun itsekin aika suuresti tuon järkkäämiseen osallistuin, ja kivaa siellä olikin :) Suunniteltiin samalla vähän tulevaa joulujuhlaa ja muisteltiin menneitä. Voi vitsi, mäki oon tuolla käyny 11 vuotta ! Kunnon ikuisuus. Monia ikimuistoisia hetkiä sitä onkin Wiknerin maisemissa koettu :)
 |
| Tallin yläkerrassa istuskeltiin. |
 |
| Look at my horse, my horse is amazing ! |
 |
| "Siis onks täs paketis kolme sukkaa?", joo special edition kolmijalkaisille ihmisille !! |
Nuudeli sai tänään lilluttelupäivän kun en enää pitsan syönnin jälkeen jaksanut ratsastaa, laiska olen. Hepallakin oli iltaheinät jo karsinassaan niin tuskin sitä olisi kamalasti työnteko kiinnostanutkaan, hehe... Huomenna mulla voi olla allani reipas Nuudeli, ehkä mä vielä kannan kentälle pari puomia niin lähdetään lentoon suuremmalla todennäköisyydellä... ;)
 |
| Happy horse iltapalalla. "Äiti käys ny hakemassa ne mun puurot !!" |
Kuten jo edellispostauksessa mainitsin, niin yritettiin eilen pitää Nuudelin kanssa pienet Halloween kuvaukset, mutta ne olivat aika öh... heikko esitys. Nuuttia ei kiinnostanut lainkaan ja aina silloin kun se sekunnin murto-osan ajan sattui olemaan nätisti, niin enköhän mä sitten mene ja pilaa ne kuvat urpoilemalla omiani..........
Jonkun ois kyllä niin pitäny olla eilen kuvaamassa semmosta "mitä tapahtuu meidän kuvauksissa?" -matskua, koska oli kyllä taas melkoisen hassunhauskaa menoa välillä. Ensinnäkin Nuutti oli tosiaan aika levoton, ja se jostain kumman syystä rakastui palavasti jakkaraan. Siis ihan normaaliin, muoviseen jakkaraan. Ensin kun yritettiin ottaa kuvia niin että mä oon maassa, seison siinä Nuudelin vieressä siis, niin välillä heppa vaan pokkana lähti menemään ja päätyi joko a) jakkaran luokse, tai b) pienen voltin tehtyään takaisin mun viereen......
Vähän ajan kuluttua sitten hyppäsin hepan selkään eikä sillä siis tietenkään ollut yllään mitään varusteita koska kuvaukset. Yleensä Nuudeli on mun mielestä aika helppo ratsastaa istunnalla, mutta eilen se haahuili ihan oman mielensä mukaan. Kerran otus sitten myös riemastui hieman. Otti, lähti ja pukitti. Mä tarrasin rystyset valkoisina kiinni heppasen olemattomasta harjasta ja toivoin että otus pysähtyy viimeistään kentän toisessa päädyssä kun aita tulee vastaan, mutta............. onneksi Nuusku oli fiksu ja pukin heitettyään tuli takaisin. Mua vaan nauratti kun heppa oli niin söpö ! :D
 |
| Behind the scenes. Vasemmalla siis istuu Sofia kamera kädessään ja oikealla itseensä tyytyväinen Nuu sekä matkustaja joka onneksi on tottunut kuoppaiseen kyytiin ! |
No, hetkeä myöhemmin rupesi sitten tuuli hieman yltymään, minkä seurauksena kentän portti aukesi. Mä hyppäsin juuri alas selästä ja heppa kävi ihmettelemään kun Sofia huutaa: "portti aukes, missä sen riimu on ?!". Mä vaan nauroin taas ihan sikana koska se riimuhan oli tyypin kädessä..... :D Nuutti lähti siitä sitten tietenkin ravaamaan kohti kentän toista päätyä ja Sofia yritti vaivihkaa "mitä mä teen mitä mä teen ?!" -huudon säestämänä kipittää portille ennen ku hevonen ehtii siitä pihalle. Nuutti vaan katto ihan silleen "jee vihdoin nää ihmiset tajus et mä haluun leikkii !!". Ravi vaihtui laukaksi ja mä vaan siellä kentän perukoilla jännitin, että kumpi ehtii portille ekana. Kulmassa Sofia sai onneksi Nuutin jotenkin suuntaamaan kulkunsa portin ohitse, niin säästyttiin sitten karkuri-Nuudelin jahtaamiselta... :D Näin jälkikäteen ajateltuna tuo tilannehan olisi varmaan ollut helpoin hoitaa siten, että olisin ihan rauhassa kutsunut Nuutin luokseni ennen kuin se tajusi portin avautuneen ja sitten kun olisin saanut sen huomion, niin Sofia olisi rauhassa kävellyt kentän toiseen päähän :D Jälkiviisaus on paras viisaus ja no... saatiinpahan ainakin nauraa !
Kuvausten saldo siis oli... iso kasa pimeitä kuvia, nauramisesta kipeytyneet poskilihakset ja mulla hiekkaiset varpaat, kun eihän mun kengät tietenkään sopineet kuviin. Saa nähdä josko muokkailen eilisiä kuvia esille vielä lisää, vai jääkö tämä ainokaiseksi, mutta tässä teille nyt vähän Halloween tunnelmaa !
 |
| Tässä on niinku semmonen tarina että näiden kimppuun hyökkäs jotku tuhmat vampyyrit ja sit nää niinku oli kuolemassa mut sit tää ihminen pelastettiinki ku joku löys nää raadeltuina metsästä ja tota hevosta luultiin kuolleeks mut tää ihminen muuttuki vamppyyriks ja karkas sairaalasta ja sit se meni sinne hyökkäyspaikkaan mut tää heppa oliki lähteny menee ja sit tää vampyyri-ihminen yritti ettii tätä heppaa ja tää heppa puolestaan luuli et tää ihminen on hylänny sen mut sit (!!!!) pimeessä metsässä ne yhtäkkii törmäski toisiinsa ja oli molemmat sillee HEY POTATO ! Happy ending. |
Mitäs te ootte nyt Halloweenina puuhailleet, vai onko suurimmat riennot vasta edessä päin? Kaivertaako joku kurpitsoista semmosia pelottavia naamoja? Tai koristeletteko kotia muutoin teeman mukaisesti? Meillä ei sen suurempia Halloween rutiineja ole, mutta mä meinaan pistää mustan kynttilän palamaan ja katsoa sen valossa jonkun kauhuleffan ! Itsensä pelottelu on niin kivaa, hehe. Hauskaa Halloweenin aikaa kaikille !
