lauantai 9. elokuuta 2014

Kuvapostaus eilisen hupsuiluista

Nonni, lomat on taas tältä erää lusittu ja paluu arkeen suoritettu. Nuudeli oli tämän viikon keskiviikkoon saakka lähes viikon päivät Clarissan hoivissa, kun itse reissasin Mikkeliin vapaita viettämään. Kaiken kaaoksen keskellä teki kyllä terää, vaikka melkoisen suuri ikävä Nuudelin luo siinä kuuden päivän aikana kasvoikin. Kaipuu on kuitenkin usein helppo valjastaa inspiraatioksi, minkä ansiosta uuden ulkoasun blogin puolelle viimein lauantaina sainkin.

Viikon aikana Clarissa puuhaili Nuutin kanssa kaikkea kivaa, ja heppa oli kuulemma tavalliseen tapaansa ollut oikein kiltti, suloinen sekä vähän tietty hölmö. Karannut tiistaina karsinastakin, ja urpoillut sitten omiaan tallin käytävällä. Lähti varmaan ruokaa etsimään, mutta törmäsikin kesken kaiken Clarissaan ja joutui kääntymään kannoillaan... :)

Nuutin palatsi.

Keskiviikkona mun oli tarkoitus tehdä Nuutin kanssa reipas paluu treeniin, vaan kuinkas sitten kävikään...? No mentiin pellolle riehumaan, tietenkin. Varustuksena ainoastaan riimu sekä hieman levinnyt naru. Aurinko laski punaisena selän taa ja ilmassa leijui vastaniitetyn heinän tuoksu. Juuri nyt mun on vaikea kuvitella mitään terapeuttisempaa - vaikka muutama paarma taas housujen läpi purikin.......

Eilen menin melko poikkeuksellisesti tallille jo aamusta, ja ohjelmassa oli edellispäivän reippailun johdosta maasta käsin puuhastelua sekä vapaavalintaista irtojuoksemista. Nuutti ravasi tasan kaksi kertaa, ensin piehtaroimaan ja toisen kerran sitten vähän myöhemmin perääni herkkujen toivossa. Tekemistämme huimista tehtävistä (lähinnä siis ihan pysähdyksiä, peruutuksia ja muuta väistämistä, sekä kumarruksen treenaamista) ei kuvaajan puuttuessa valitettavasti matskua löydy, mutta itse kamera tiiviisti kaulassa roikkuen sain yhdessä sun toisessa välissä räpsittyä ihan mukavia otoksia. Niitä siis luvassa nyt aikamoinen läjä, varautukaa... !!

"Olenpas iloinen tänään !"
Sori, oli ihan pakko.
Siinä se taas pitkän tovin ihmetteli maailman menoa. Tämän otuksen mietteistä maksaisin vaikka mansikoita.
"Äiskä mikset sä ottanu mukaan mitään syötävää tääl on jotain tämmöstä muovimöhnää vaan ja se maistuu ihan saappaalle."
"Ai sulla on karkkia siellä, oisit heti sanonut !"
Tui, mä en kestä tota naamaa !
"No varo nyt ettet tohon lässytykseen ihan tukehdu."
Kamalaa kuinka alkavat jo puiden lehdet kellastua, minne se kesä aina katoaa... ?!
"Uu namuleita !"
"Mm-mm, ihana hunajan tuoksu !"
"Nää on ihan mun lempparikarkkeja, niinku tosin kaikki muutki."
"Tahtoo lisää !"
"Heti tänne se nami tai syön sun peukun !"
"Miten niin sulla ei ole enempää karkkia ?!"
"Pidätkö nyt sen räpyläs siinä sitten niin saan kaikki maut talteen."
Tästä voisi perusteellisemmalla muokkauksella saada aika kivan.
"Katoppa äiskä kun löysin täältä tämmösen rapsutuslaitteen !"
Kun tunnit saapuivat yläkentälle, piti meidän siirtää piknikki toisaalle.
"Äiskä hei sun pusakka on täällä vähä tiellä."
"Onneks yli pääsee aina."
"Viittisitkö hei ottaa nämä risut pois mun naamalta kun siinä ihan jouten seisoskelet."
Nuudelin häntä oli paikoitellen saman näköinen kuin kun hiukset aamuisin. Muutama kaksihaarainenkin tuli vastaan.

Sen näköinen mukava parituntinen heppasen kanssa eilen ulkosalla vietettiin, lisäksi hoivasin otusta perusteellisella kumisukahieronnalla ja pitkällä rapsuttelutuokiolla. Nuutti on huomaavainen poika ja rapsuttaa tietenkin takaisin. Eilen se päätyi mun olkapäästä niskan kautta vasenta korvaani mupeltamaan, ja session päätyttyä mulla oli puoli naamaa ihan kuolansekaisessa turve- / hiekkamömmössä. Mutta oli se sen arvoista, ihana Nuu...

Huomenna varmaankin painellaan kentälle tai maneesiin, ehkä puomityöskentelemään, vaikka vasta kynitty suuri pelto kyllä houkuttelisi melko lailla... ! Yritän saada meille kuvaajan joku kaunis ilta, auringonlasku kun on siellä aukealla yleensä niin hieno. Mulla on selkeä visio siitä, minkälaisia kuvia haluaisin sieltä saada....... Katsotaan saadaanko onnistumaan !

Mikä tämän postauksen kuvista on teidän lempparinne?

lauantai 2. elokuuta 2014

Johan oli aikakin...

... uuden ulkoasun siis ! Tämä on taivaalla liihottavia lintusia lukuun ottamatta täysin piirrostyönä tehty kokonaisuus, minkä vuoksi jälkikään ei ole valokuvamaisen tarkkaa. Lintubrushista kiitos kuuluu tälle kaverille. Kokonaisuus on taas aika yksinkertainen, mutta believe me; näin se näyttää parhaalta. Jotenkin tähän piirrostyyliin eivät oikein taivaalle häivytetyt valokuvat istuneet. Tekstit ovat tutut yhdestä vanhasta talvibannerista, mutta olen vain niin kovin tykästynyt tuohon "iskulauseeseen". Ensimmäinen osa on Johanna Kurkelan biisistä Oothan tässä vielä huomenna, ja jälkimmäinen Tapio Rautavaaran yli 60 vuotta vanhasta Auringon lapset -kipaleesta.

Mitäs pidätte? Muutoksia saatan vielä tehdä, ja niitä voi toki myös ehdottaa, vaikka mitään suurempia tuskin rupean väsäämään. Blogin muuta ilmettä (sivupalkkia, linkkejä alasivuille jne.) muokkailen ensi viikon puolella.


Ilmoitettakoon vielä, että melko lailla kadoksissa ollut postausintoni on tekemässä paluutaan. Viikonlopun yli olen vielä reissussa, mutta sen jälkeen toivon aikaa siunaantuvan muullekin kuin työnteolle :) Keräilin jo omaan kansioonsa hieman matskua tulevia postauksia varten. Miltä kuulostaisi esimerkiksi postaus pieleen menneistä otoksista? Vastapainona niille kuvauksistamme julkisuuteen päätyville helmille voisin raottaa teille myös hieman sitä kaunistelematonta totuutta mun ja Nuudelin poseeraustaidoista, heh. Onkohan liian karua katsottavaa...?

Enempää en taas tällä erää ehdi koneella pyörimään, sillä koko paikalla oleva sukulaissakki kokoontuu juuri pihalle herkullisen mäkkiruuan pariin ! Haha, toivottavasti mulle on tällä kertaa tuotu kanahampurilainen.......... Adios !

P.S. Yritin tuloksetta etsiä tietoa siitä, onko kuvien varjostuksia mahdollista saada pois ainoastaan sivupalkin kuvista? Muissa ne näyttävät mielestäni ihan kivalta. Mikäli joku siis tietää vastauksen tai peräti neuvon tämän toteuttamiseen ja on halukas nerouttaan jakamaan niin olisin enemmän kuin kiitollinen !