maanantai 15. joulukuuta 2014

Riimulla ja kaulanarulla

Nuutti on nyt reilun viikon takaisten seuranmestaruuskisojen jälkeen saanut ottaa vähän iisimmin. Se liikkuu joka päivä (suurimmaksi osaksi kaikissa askellajeissa) eikä viikottaista koulutuntia ole unohdettu, mutta joulun yli heppa saa itsenäisten treenien osalta olla vähän "kevyemmällä" linjalla. Tarkoituksena olisi puuhailla runsaasti kaikkea helppoa ja kivaa, maastoilla, naksuilla, hypätä jne., jotta treeni-into pysyy totutussa pisteessä (eli korkealla) myös jatkossa. Talven aikana olisi tarkoitus iskeä silmään hieman suurempi vaihde, joten pieni "hengähdystauko" ei ole lainkaan pahasta kunhan seisoskelemaan ei missään vaiheessa jäädä. Ensi kauden tavoitteista voisin vaikkapa raapustella ihan oman postauksen.

Tulisko sitä kunnon lunta kiitos !

Lauantaina suoritimme päivän ratsastelut riimun ja kaulanarun voimin. Olosuhteet onnistuneelle treenille eivät olleet kovin otolliset kun tuuli alkukäyntien aikana yltyi niin, että kentän vieressä tarhanneet varsat innostuivat riekkumaan, ja sen jälkeen rupesi vielä rakeitakin satamaan. Lisäksi kenttä oli melkoista kuralammikkoa, mikä ei Nuutin mieltä oikein innostanut. Se kastelee jalkansa aina vähän pitkin hampain, sillä ympäriinsä (varsinkaan masuun !) roiskuva vesi ei tunnu papparaisen mielestä lainkaan mukavalta ja yrittikin kentällä parhaan osaamisensa mukaan löytää kuljettavaksi ne kaikista kuivimmat reitit. Joita ei oikeastaan ollut. Kuralammikko on kuralammikko, ellei Mooses tule ja jaa sitä kahdeksi kuralammikoksi.

No, anyhow, olosuhteisiin nähden homma luisti jopa yllättävän rauhallisesti. Riimun kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta kaulanaru tuntui aluksi Nuutin keskittymisen hieman seilatessa jäävän liian vähäpätöiseksi "hallintalaitteeksi". Mitään varsinaisia tuhmuuksia heppanen ei tehnyt, mutta rehellisen rentoutumisen eteen sai kyllä allekirjoittanut työskennellä oikein olan takaa... Alku kaulanarun kanssa nimittäin meni lähinnä niin, että Nuutti kipsutteli ympäri kenttää ihan oman mielensä (sekä mörkösensoreidensa...) ohjaamana eikä ottanut kuuleviin korviinsa oikeastaan yhtäkään hidastamaan tai kääntämään pyytävää apuani. Ei, vaikka kuinka kiemurtelin ja uhkailin sadan vuoden porkkanattomuudella. Mennä pyrähteli vain edelleen...

Se näyttää aina niin pieneltä ja viattomalta...
... vaikka oikeasti on koko ajan ketkut mielessään. Näitäkin kuvia seurasi kulma, jossa ollutta tuolia piti ihan kamalasti pelätä...

Jossakin vaiheessa oli siis pyytämisen sijaan pakko vähän myös käskeä. Normaalisti en nosta narua yhtään, vaan annan sen levätä siinä mihin se löysänä ollessaan asettuu (harvemmin koen sitä edes tarvitsevani), mutta tällä kertaa piti muutamasti moiseen sortua. Ylemmäs ei tosin tarvinnut ottaa kuin ihan ehkä 5-10cm:n verran, kun heppa jo noteerasi sanomiseni huomattavasti paremmin. Käytin käännöksissä apuna myös ns. johtavaa sisäkättä, joka toisinaan auttaa saamaan omaa istuntaa selkeämmäksi. Kun Nuutti pienillä täyskaarroilla sekä volteilla asettui paremmin kuulolle, rupesin pistämään sitä hommiin myös ravissa ja laukassa. Nopeita siirtymisiä ravista käyntiin, käynnistä seis, siitä suoraan raviin, laukannosto, käyntiin... ja johan rupesi luistamaan ! Heppanen alkoi edelleen tarhassaan riehuvista ponivarsoista huolimatta keskittymään ja selkä nousi ylös, minkä johdosta myös oma olemiseni helpottui. Kääntyminenkin kävi luonnistumaan, kun apinamies hokasi että jahas... mamma taitaakin olla tosissaan.

"Turhaan kuule äiskä siellä rimpuilet mä teen mitä haluun !"
Ennen tätä kuvaa heppa teki aika villin laukannoston, mutta olipahan ylämäkeen ! Tässä otus saa kiitoksen kun kuunteli pidätteitä eikä lähtenyt riehumaan.
"Tää on tosi pälliä ku ei saa mennä kovaa."
Tässä alkaa keskittyminen olemaan jo paremmalla mallilla...
... ja lyhyen sivun keskellä suoritettiinkin yksi päivän parhaista laukannostoista.
"No entäpä kuule jos en halua kääntyä, mitäs sitten teet?"
Viimeisiä ravipätkiä.

Pääsimme kuin pääsimmekin siis loppua kohden paremmin yhteisymmärrykseen ja narunkin saattoi unohtaa kaulalle ainoastaan roikkumaan. Alun hörhöilyt tuntuivat melko kaukaisilta ongelmilta siinä vaiheessa kun Nuutti teki oikein mallikkaasta, rauhallisesta mutta ponnekkaasta ravista rennon siirtymisen käyntiin ja jatkoi siitä edelleen turpa lähes maassa, suullaan tyytyväisenä mukeltaen. Eikä korvaansa lotkauttanut vaikka tuulenpuuska sai puiden oksat lentelemään päällemme ja kauravaraston (vai mikälie tönö onkaan) ovet kolisemaan. 

"Uu namia !"
"Oliko se kookoskarkki? Anna lisää kookosta ! Tai banaania !"

Kuvista kiitokset siskolle !
Miten teidän riimu- / kaulanarutreeninne ovat viime aikoina menneet, mikäli sellaisia harrastatte?

17 kommenttia:

  1. haha, sul on ihana kirjotustapa :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh no voi kiitos, kiva jos tykkäät ! :D

      Poista
  2. Mä tipuin eilen kun menin ylläpitoponilla riimun kanssa.. :D Se pelästy kentän kulmassa varmaan autoa ja lähti pukitteleen enkä saanu sitä jarrutettuu ja sit ku se pysähty niin lensin kuperkeikalla kuraan.. :D Ei sattunu yhtään mut tänää on ollu niska semmonen jumissa olevan tuntunen! En varmaa mee riimulla ennen ku muutetaan maneesi tallille ku sisällä poni on yleensä rauhallinen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi eii, aina ei ihan onnistu ! Onneksi ei kuitenkaan pahemmin sattunut :)

      Poista
  3. millä asetuksilla kuvaat pimeessä/hämärässä? mä en ikinä saa epätärähtäneitä kuvia jos on vähänki pimenemässä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu ihan tilanteesta, mutta siis manuaalilla kuvaan aina :) ISO-luku pitää olla aika suuri (mun tässä vanhemmassa kamerassa sen saa korkeintaan 1600) ja vaikka se luokin kohinaa, niin mun mielestä kuvat ovat näin parempia kuin tärähtäneinä. Valotusaikaa sitten säätelen tosiaan tilanteen mukaan, aukon pidän mahdollisimman suurena ja valkotasapainon yleensä (etenkin hämärässä) pidän suosiolla automaatilla.

      Poista
  4. Hei! En nyt kerkeä mitään järkevää postaukseen liittyvää kommentoida, mutta minua on jo pidemmän aikaa häirinnyt se asia, että varsinkin puhelimella postauksiasi lueskellessa tekstistä ei juurikaan saa mitään selvää. Vaalea teksti sulaa niin hyvin tuohon valkoiseen taustaan että pitää oikeasti tihrustella että saa luettua :D Ja siis puhelimella ja koneella minulla näkyy, että tuo tausta loppuu bannerin alareunaan. Onko tämä tarkoituksella vai onko vika vain minun laitteilla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hassua, tekstin pitäisi olla tummanharmaata (valkoista taustaa vasten juu, koska tuo punainen tosiaan loppuu tuonne bannerin alareunaan) ja ainakin omilla laitteillani se erottuu ihan selkeästi... :o Höh ! Kyselisin havainnollistavan näytönkaappauksen perään, mutta ulkoasu on kohta muuttumassa niin toivottavasti ongelma sen myötä katoaa ! Ja jos ei niin olisin tosi kiitollinen huomautuksesta ! Parhaan osaamiseni mukaan pyrin näitä epäkohtia sitten muokkaamaan :)

      Poista
  5. Hienon näköistä menoa, etenkin noissa kahdessa viimeisimmässä ravikuvassa! Nuutin liike näyttää tosiaan mukavan ponnekkaalta :-) Näistä kaulanaruratsastuksista olisi tosi kiva nähdä videota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos !! :) Ja hei joo, sisko itseasiassa otti videolle pätkiä näistäkin ratsastuksista, mutta pimeys verotti laatua niin paljon etten viitsinyt julkaista... :( Uutta yritystä seuraavalla kerralla !

      Poista
  6. noi kuvatekstit on aina niin parhaita:DD

    VastaaPoista
  7. Voisitko tehdä postauksen vinkeistä kaulanaruun ? Olen kokeillut minun omalla suokilla mutta se ei suostunut kääntämään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää katsoa, ehkä mä voisin jotain kyhäillä vaikka en mikään mestari ole itsekään... ! Onnistuuko kääntäminen hyvin suitsien / riimun kanssa? Tärkeintä on, että homma pelaa ensin ns. "normaalivarustuksella", ennen kuin yrittää kaulanarun kanssa :) Ja naruhan voi olla mukana myös suitsien / riimun rinnalla, jolloin sen käyttöä voi hioa siinä samalla, muita apuvälineitä hylkäämättä.

      Poista
  8. Oliko Nuutin vatsassa yhdessä vaiheessa hiekkaa tms. ? olisin todella kiitollinen jos voisit linkata kyseisen postauksen, sillä en reilun puolen tunnin selauksen jälkeen löytänyt kyseistä postausta.. suuri kiitos jos sen teet ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole hiekkaa onneksi ollut, turposi vain yhdessä vaiheessa kuivikkeena olleista olkipelleteistä jolloin vatsa oireili. Enää ei saa papanoita syödäkseen :)

      Poista
    2. Ahaa okei. :) Pystytkö mitenkään linkkaamaan postausta? Yhdellä tuntemallani hevosella on mahd. Sama juttu, niin haluaisin kovasti lukea versiosi siitä! Kiitos

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !