keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Talliketun tassutuksia

Meidän tallimme alueella pyörii kaksi kettua. Ovat kuulemma ihan tavallinen näky jo pidemmältä ajalta, mutta itse kohtasin toisen ensimmäistä kertaa viime viikolla. Olin lähdössä tallilta kun näin viereisellä pellolla jotakin ja auton kanssa kohdalle päästyäni tuli kiire nappaamaan kameraa käteen. Repolainen ei pahemmin hämmästellyt parin metrin päähän pysähtynyttä peltilehmää, hieman valittaen avautunutta ikkunaa tai edes kameran ääntä. Siinä se vain hetken möllötteli ja jatkoi sitten muina miehinä (tai naisina) askareitaan.

"Moi? Ooksä eksyny?"

Seuraavana päivänä kohtasin saman kaverin uudemman kerran. Olin ollut tallissa putsaamassa karsinaa ja ulos tullessani näin kuinka pieni puuhkahäntä yritti oikaista reittiään Nuudelin tarhan poikki. Uteliaana poikana turpamuumi juoksi korvat töttöröllä vastaan niin, että ketturukka säikähti ja totesi, että ehkä parempi sittenkin kiertää vähän kauempaa. Se jolkotteli tarhojen ympäri ja Nuutti ravasi aidanviertä kaula kaarella samalla kun muut etutarhojen nelikosta seisoivat jähmettyneinä aitaustensa perällä.

"Saakutin pitkäkorva kun meinas päälle käydä."
"Ja sinä! Taas!"
"Okei no katotaanpa kuule kumpi väistää."
"Tai jos mä meenki tästä vaan."
"Vieläkö sä oot siinä?"
"Menisit muualle!"
"Kriipperi."

Molempina päivinä ketun kanssa törmättyäni kameran asetukset ovat tietenkin olleet ihan päin pöpelikköä minkä vuoksi kuvien laatu vähän on mitä on. Mutta ehkä me vielä kohdataan, sen toisenkin kanssa. Pitää olla jatkuvasti valppaana, aivan kuten tämä hurja johtajaori, joka kyllä pitää laumastaan huolen kun villipedot uhkaavat hyökätä.

"Siis mä oisin vaan halunnu leikkii sen kanssa!"

Hääriikö teidän tallienne lähettyvillä paljon villieläimiä? Mitä hevoset tuumaavat niistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !