torstai 29. kesäkuuta 2017

Epäonni onnettomuudessa

Vielä muutama päivä sitten olin julkaisemassa postausta kuluneen viikon ratsastuksista ja hehkuttamassa sitä miten loistavasti ne olivat menneet. Olimme Nuutin kanssa löytäneet uuden vaihteen ja hevonen oli liikkunut aivan mielettömän hienosti. Teksti oli jo valmis ja suunnittelin muokkaavani siihen kuvat illan aikana, mutta tallilta palatessani mietteissä risteili taas sen verran yhtä sun toista, että blogin pariin palaaminen unohtui.

Sunnuntain ratsastus nimittäin piti sisällään pienen välikohtauksen, jonka aikana Nuutti onnistui loukkaamaan itsensä niin, ettei liikkuminen enää sen jälkeen tuntunut hyvältä. Olimme kiiruhtaneet ukonilman alta maneesiin ja kaikki oli - kovasta sateesta sekä äänekkäästä jyrinästä huolimatta - sujunut rauhallisissa merkeissä, kunnes Nuutti yhtäkkiä otti ja lähti. Se kieppasi 180 astetta ympäri niin vauhdilla, että jalat eivät meinanneet ehtiä mukaan lainkaan ja takapää petti alta. Hetken ajan luulin meidän menevän nurin, mutta jollakin ilveellä Nuutti sai kuin saikin koipensa takaisin kartalle ja kipusi itsensi tasapainoon. Vaistomaisesti käänsin hevosen takaisin siihen suuntaan mistä se oli lähtenytkin ja kun se parin sivuloikan jälkeen kieltäytyi liikkumasta eteen, komensin sitä hieman jalalla sekä raipan kosketuksella pohkeen taakse.

Siltä seisomalta Nuutti hyppäsi pystyyn niin rajusti, etten ehtinyt ajattelemaan yhtään mitään ennen kuin se jo nousi ylös toistamiseen. En ehtinyt ratsastamaan eteen tai toisessa keulaisussa edes kunnolla ottamaan tukea hevosen kaulasta. Muistikuvat tilanteesta ovat aika katkonaisia, mutta jossakin vaiheessa tajusin jääneeni pahasti jälkeen ja roikkuvani Nuutin suussa niin, että tunsin sen kallistuvan taakse. Aika tuntui hidastuvan, äänet vaimenivat ja kauhukuvat vilisivät silmissä, kunnes sateen rummutus yhtäkkiä leikkasi läpi ja hevonen laskeutui korkeuksista hallitusti jaloilleen. En tiedä miten se oli mahdollista, mutta otus todella oli onnistunut pysyttelemään pystyssä tälläkin kertaa ja tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Nuutti ei ole ikinä meillä ollessaan tehnyt vastaavaa. Onhan se aikanaan harrastanut vaikka ja mitä, mutta kahdella jalalla emme ole koskaan noin holtittomasti heiluneet. Heti episodin jälkeen hevonen vastasi pohkeeseen normaalisti ja rauhoittelin sitä sekä äänellä, että sään vierestä rapsuttelemalla. Se oli selvästi aivan yhtä hämillään kuin minäkin. Muutaman kierroksen käveltyämme pyysin Nuutin raville, mutta totesin heti, ettei kaikki ole kunnossa ja nousin ratsailta. Hevonen ei ontunut tai ollut haluton etenemään, mutta ravasi todella kiireisesti eikä rentoutunut lainkaan. Siinä hetkessä kipityksen olisi ehkä voinut pistää voimakkaan jännityksen piikkiin, mutta aavistelin kyllä saman tien, ettei kyse ole ainoastaan henkisestä traumasta. Hevosta oli varmasti joko äkkikäännöksen tai sivuloikkien aikana todella sattunut, sillä tuntuu erittäin vaikealta kuvitella sen reagoineen noin voimakkaasti muuta kuin kivun kannustamana.

Loppukäyntien aikana Nuutti kuitenkin rauhoittui ja tallissa se vaikutti olevan taas oma, iloinen itsensä. Se seuraili tapahtumia tavalliseen tapaansa pää käytävän puolella, odotteli kirkkain silmin iltaheiniä ja tunki turpansa aina sopivan tilaisuuden tullen kaltereiden välistä Lenin puolelle - ihan vain sitä ärsyttääkseen. Kopeloin hevosen läpi niin perinpohjaisesti kuin osasin, enkä löytänyt mitään mikä olisi ulkoisesti oireillut hälyttävällä tavalla. Lihaksissa ei ainakaan päällisin puolin tunnu pahemmin mitään, kaikkialta saa painella ja reaktiot ovat ok. Jalat Nuutti antaa mukisematta taivutella ja venyttää, eikä niissäkään ole havaittavissa merkittävää lämpöä, epätavallista, yhtäkkiä ilmaantunutta turvotusta tai palpaatioarkuutta.

Maanantaina hevonen sai liikkua ainoastaan narun päässä kävellen, joskin ravautimme sitä tallin edessä parin suoran verran ihan vain nähdäksemme miten se ilman ratsastajaa liikkuu. Ei kehuttavasti, mutta on sitä onnettomampiakin suorituksia nähty. Hevonen ei tosiaan ontunut tai ollut kovin selkeästi edes järkyttävän epämääräinen, mutta tiistaina selästä käsin tunne oli ensimmäisistä raviaskeleista lähtien huono. Kaisakin totesi, että ei se oikein hyvältä näytä ja sanoi samaa kuin toinenkin tallimme ratsastuksenopettajista edellisenä päivänä: oireilu vaikuttaisi juontavan juurensa johonkin lihasperäiseen. Että eihän näistä koskaan tiedä, mutta ainakaan mikään ei selvästi näytä viittaavan siihen mitä Nuutin kohdalla aina eniten pelkään, eli jänne-/hankosidevammaan.

Tämän puolesta puhuisi myös se, että eilen liike oli huomattavasti aiempia päiviä parempaa. Ei ihan priimaa edelleenkään, mutta takajalat eivät sentään tuntuneet katoavan alta jokaisella askeleella ja raviin tuntui alkukankeuden jälkeen hivuttautuvan vähän sitä jo tutuksi tullutta ilmavuutta. Mutta silti... pääni sisässä on peikko. Se peikko on hevosen vasen takanen, tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siinä oleva "kova turvotus". Sitä on ollut siinä ennenkin (aivan kuten muissakin jaloissa, etenkin otj. Ne ovat niitä vanhoista vammoista jääneitä "kosmeettisia haittoja"...), mutta nyt Nuutti on mielestäni lepuutellut koipea huomattavasti entistä enemmän ja useammin kuin oikeaa. Eihän se tietenkään tarkoita, ettäkö hevosella välttämättä olisi jalka irtoamaisillaan - tai että ongelman ydin edes sijaitsisi siinä - mutta... kyllä se jostakin kertoo. Pari päivää meinaan vielä seurata mihin tilanne etenee, mutta mikäli se ei näytä palaavan normaaliksi, niin sitten soitellaan eläinlääkärille ja lähdetään tutkimaan.

Kun kaikki oli vielä niin hyvin...

Ei kai tässä muu auta kuin toivoa parasta vain, taas kerran.

16 kommenttia:

  1. Voi ei! Ikävää että otitte noin paljon takapakkia juuri kun kaikki sujui niin hyvin! :(
    Itselle on myös käynyt vähän samalla tavalla. Hevonen oli edellisenä päivänä ollut hyvä ratsastaa ja seuraavana ep. Jaloissa ei ollut mitään, mutta silti pari kk oli ep. Silloin kun alkoi taas olemaan ihan ok, ja olisi voinut aloittaa ratsastuksen, niin hevoselle tapahtui taas ikävä tapaturma. Puoleen vuoteen ei olla päästy jatkamaan siitä mihin jäätiin, mutta toivottavasti piakkoin, sillä omistaja on tällä alkanut kävelemään ja ottanut vähän raviakin jo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä muuta sano, harmittaa ihan suunnattomasti :( Ei auta kuin toivoa, ettei mitään ole isommin vialla... Onneksi Nuutti vaikuttaa ihan hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä elämäänsä.

      Voi ei, onpa huonoa tuuria... On tämä elämä näiden kanssa kyllä välillä melkoista suossa tarpomista, mutta onneksi ne hyvät hetket kuitenkin painaa vaakakupissa enemmän ❤️

      Poista
  2. Voi ei😢😢 toivottavasti syy selviää mahdollisimman pian. Jotenkin myös itselle tuki tätä lukiessa "haikea" olo, kun tietää tuskan joka tulee kun ei ole varmaa tietoa mikä sillä rakkaalla hevosella on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, epätietoisuus on kaikista pahinta :( Ihan näillä näppäimillä onneksi saadaan enemmän tietoa tilanteesta.

      Poista
  3. Voi ei, paranemisia Nuutille! Oman hevosen puolesta pelkääminen on kyllä kauheeta, ja aina pitää pelätä pahinta. Itellä poni, jolla myös ollut jännevamma, ja valehtelematta joka toinen ratsastuskerta mietin, että nyt se kyllä liikkuu epäpuhtaasti - vaikka ihan normisti se liikkuu. Se peikko pään sisällä on pahin, ei voi tietää, ja just se että kiinnittää huomioita tosi pieniin juttuihin, esim. toi lepuuttaminen. En siis todellakaan väitä, etteikö Nuutti lepuuttaisi nyt enemmän vtj, mutta välillä se on vaan siellä pään sisällä. Mut mitä vaan näitten rakkaitten eteen ❤ Toivotaan parasta Nuutille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Joo, älä muuta sano, mä oon kans oikee mestari vainoharhailemaan! Vaikka vähitellen oon ruvennu hyväksymään sen, että Nuutti on jo vanha ja mm. vertyminen vie enemmän aikaa kuin ennen enkä panikoi heti jos se ei ensimmäisistä metreistä saakka kuljekaan liidellen. Mutta sit just kaikki vähänkään epänormaali käytös saa heti hälytyskellot soimaan. Ei ole helppoa!

      Poista
  4. Ristiselän tai takapolven (nälkäkuopan kohdalla) vaivat voivat usein säteillä takajalkoihin ja jopa turvotella niitä. Olisi ehkä hyvä pyytää kiropraktikko tai naprapaatti katsomaan. Saattaa tulla halvemmaksi, kuin kuvauttaa/ viedä eläinlääkärille. Vanhemman hevosen kanssa kaikki pienetkin epäilykset kannattaa tarkistaa heti :) Toivottavasti ei mitään vakavampaa! Jaksamisia molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, totta! Eläinlääkäri oli ykkösenä lähinnä tuon Nuutin kaikenkirjavan jännevammahistorian vuoksi, saa ainakin ne ultrattua ja suljettua pois jos ei mitään löydy :) Pitää katsoa mitä hän sanoo ja miettiä sitten tarvitaanko jatkotoimenpiteitä! Kiitos jaksamisista ❤️

      Poista
  5. Eikä :( Toivottavasti Nuutilla ei ole mitään isompaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivotaan... Onneksi heppa vaikuttaa jo huomattavasti pirteämmältä :) Kiitos tsempeistä ❤️

      Poista
  6. Voi miten ikävää. Paljon voimia, Susanna. Olette ajatuksissa.

    Minna

    VastaaPoista
  7. surullista, mutta toivotaan parasta ❤️
    Me kaaduttiin hevosen kanssa muutama viikko sitten ihan nurin estevalmennuksessa. Onneksi mitään vakavempaa ei käynyt ja selvittiin pintanaarmuilla ja vähän verestävillä silmillä. Siinä oli lähellä ettei mennyt molemmilta henki. Toivottavasti Nuutilla ei ole mitään vakavempaa ja tekin selviäisitte vaan pikkunaarmuilla 💓

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan ❤️

      Auts, onneksi selvisitte ilman isompia loukkaantumisia! Huh... nuo ovat aina hurjia tilanteita. Hevonen on niin iso eläin, että kun sen kanssa heittää kuperkeikkaa niin riskit ovat aina valtavat...

      Poista
  8. Voi ei! Tsemppiä paljon sinne ja paranemisia Nuutille <3

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !