lauantai 10. kesäkuuta 2017

Ootkos nähnyt tän, hevoseni ruskean täplikkään?

Herra Nuuttilaisen, se hän juuri on nimeltään.

"Jaa niin minä vai?"

Nuudeli on muutamien viime viikkojen aikana muuttunut ihanan laikukkaaksi. En muista, ettäkö se olisi ollut näin leopardi moneen vuoteen - edes klipattuna - ja salaa olen siitä aika mielissäni. Joskus pienenä nimittäin muistan kuulleeni kuinka näistä "lanteista" puhuttiin onnellisen hevosen pilkkuina. En tiedä onko vanhalla uskomuksella hevosen elämänlaadun ja karvapeitteen pilkullisuuden yhteydestä mitään "tieteellistä perää", mutta kovin kauniilta nuo ainakin näyttävät jos ei muuta! Ainakin meikäläisen mielestä. Ja tottahan sitä jokainen haluaa ajatella hevosensa olevan onnellinen. Sen eteen tekee niin paljon, että kaiken vähänkään siihen viittaavan pyrkii aina ottamaan merkkinä - ja mielestäni se on ihan sallittua. Kyllä tämän lajin ja näiden eläinten parissa saa niin monet kerrat tuntea olevansa huono ja riittämätön, että eiköhän sitä nöyränä pysy vaikka välillä vähän ylpeyttä tuntisikin.

Alla olevat kuvat on otettu meidän rennolta viikonlopulta toukokuun loppupuolella. Silloin pilkut olivat vielä melko haaleita. Pidettiin väliviikko valmennuksista, käytiin maastossa sekä kaulanaruiltiin ja sunnuntaina ajattelin antaa Nuudelille "vapaapäivän" (kävelemässä käytiin kyllä), mutta herra oli sitä mieltä, että pöh! Ne on vanhuksille! Minulla olikin narun päässä ollut vähän sellainen kutina, että tänään saattaisi ukkelia juoksututtaa. Kentälle päästyään se pomppasi matkaan, paineli hippulat vinkuen pitkin suurta kenttää ja rellesti kuin pikkupoika. Korvat töttöröllä ja silmissä se tuttu, vekkuli pilke. Oliko se onnellinen? En tiedä, mutta siltä se ainakin näytti.

"Kai se nyt pitää onnellinen olla eihän tässä muuten oo mitään järkee!"
"Voisin kyllä olla onnellinen tuolla heinäkasallakin."
"Tai tuolla voikukkapellolla!"
"Mutta hölkätään nyt vähäsen kun kerran ollaan vauhtiin päästy."
"Ja kovaan vauhtiin ollaanki tsiikaas vaikka tätä spurttia!"
"Että siinä vaan sulle vähän ihmeteltävää."
"Lähettäskö seuraavaks sinne hiittisuoralle? Tai raviskalle? Joku derbykenttä käy myös."
Mun oma höpsö satuhevonen

Onko teidän hevosillanne samanlaisia laikkuja? Oletteko kuulleet niistä puhuttavan onnellisuuspilkkuina?

16 kommenttia:

  1. Mun hepalla on noita pilkkuja kanssa ja oon kuullu just et ne on onnen pilkkuja. :D Nuutti näyttää kyllä hienolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, onnellisia hevosia! Nuutti kiittää :)

      Poista
  2. Söpö Nuudeli💗

    VastaaPoista
  3. Stina on aika syksyn karvanvaihdon aikaan laikukas. Tykkään myös, vaikka en ole kyllä onnellisuuspilkuista kuullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin nämä pilkut yleensä tuossa karvanvaihdon aikana ilmestyvät, sitten ne kesän aikana haalistuvat pois. Saisivat mun puolesta kyllä viihtyä ihan ympärivuotisesti :D

      Poista
  4. Mä olen kuullut nimityksen onnenlantit/onnenmarkat. Kuulemma ravuri jolla on paljon niitä täpliä juoksee hyvin rahaa ja on muutoinkin onnekas! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni! Ratsujen kohdalla ei taida sama päteä..... :D

      Poista
  5. Meillä puhutaan onnenlanteista. :) Mun edesmenneellä suomalaisella oli onnenlantteja, samoin nykyisillä tammoilla myös. Mikään ei kyllä oo parempaa, kuin auringon kanssa kilpaa kiiltävä hevonen onnenlantein.
    Nuutti on kyllä komeassa kunnossa! Ja tykkään hirveesti sun tyylistä kirjottaa. Hyvää kesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onnenlanteista oon myös kuullut! Älä muuta virka, niin kaunista ❤️

      Kiitos kovasti ja ihanaa kesää sinulle sekä hepoillesi myös! :)

      Poista
  6. Omallani on nuo aina vuodesta riippuen eri tavalla näkyy. Viime vuonna ei muistaakseni lähes ollankaan, mutta tänä vuonna sitten ihan kunnolla ja perseenkin päällä näitä on. Viimeksi kulunut vuosi onkin ollu meille mitä onnellisin ja ruokinnan yms suhteen täydellisin. Ehkä ne on onnellisuus pilkkuja ��? Mie oon kuullut että jos ne kuuluu hevosen väritykseen niin silloin ne kertoo sen terveydentilasta mutta jos ne ei ole hevoselle ominaisia niin niitä ei tule, vaikka olisi kuinka terve ja onnellinen eläin. Loogista siis. Kun ajattelee että hevosen väri muuttuu sen mukaan miten sillä on esim. Vitamiinit ja hivenaineet tasapainossa niin nämä lantit sitten esiintyy vain siinä täydellisessä tasapainossa josta tulee se sanonta terveestä ja onnellisesta hevosesta. Mutta tiedä näitä ��onkohan tästä mitään tutkimuksia tehty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein voisi kuvitella, että näillä joku yhteys hevosen hyvinvointiin on kun eipä näitä tosiaan huonokuntoisilla hevosilla juuri näe! Vaikka joo, eihän näitä laikkuja kaikille välttämättä tule millään, joten sinänsä ei ehkä käy onnellisuusmittarista, mutta ihan hauskaa jos ennen tasaväriselle näitä yhtäkkiä ilmestyykin :)

      Poista
  7. Mun yhdellä hevosella oli juuri noita samaisia laikkuja ja rakastin niitä! Rakastan edelleen, ja aina tulee oma entinen heppa mieleen kun nään jollain. Mutta Nuutti on kyllä niin reippaan näköinen herra, ihan alkaa sydäntä kaivertaa ja halu uuteen heppaan kasvaa :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi on kyllä munkin mielestä niin kauniita ❤️ Voi että, sun pitää hommata joku uus pilkkutoveri :)

      Poista
  8. Upeita kuvia! Nuutti on kyllä niin komea <3

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !