Pääsiäinen ja huolesta soikea hevosenomistaja...

Johan oli pääsiäinen, tuli kostutettua silmiä kyyneleillä useammastakin syystä. Pääosin lomapäivät sujuivat hulvattoman hauskoissa fiiliksissä ja meillä oli lauantaina todella hyvät tupaantuliaiskemut Anniinan luona. Itse en alkoholia juuri käytä (korkeintaan otan muutaman siiderin tms...), ja ihan kohtuudella vedettiin tälläkin kertaa. Eipähän tarvitse viettää seuraavaa päivää vessanpönttöä halaten tai hataria muistikuvia metsästellen... ;)

1. Manuel keskiviikon kuvauksissa. Pieni puudelipoika oli hieman suihkua sekä trimmiä vailla, mutta komeasti poseerasi tukka takussakin ! 2. Torstai-iltana kranioin tämän näköisen suokki-ipanan ! 3. Heti Mikkeliin päästyäni Anniina käski mun ladata puhelimeeni maailman parhaan pelin ! Draw Something. Voi kuinka hulluna me ton parissa naurettiinkaan...... 4. Telkusta tuli perjantain ja lauantain välisenä yönä esteratsastusta oikein kahden tunnin verran ! Meiksi tietty kukkui sinne kolmeen saakka koska hepat on ihania. Voitto meni luonnollisesti rautiaalle läsipäälle... ;)

1. Anniinan mestariteos, nam !! 2. Iiro ♥ Kymmenen jälkeen suunnattiin baariin ja hilluttiin siellä öö... nelisen tuntia? 3. Meil oli paardit ja nyt me siivotaan. Viitsi vitsi, siivottiin aamulla. Tai siis Anniina the aamuvirkku siivosi... 4. ... koska mua väsytti.

Sunnuntai kului enimmäkseen oleskellessa vain - välillä on niin ihanaa laiskotella oikein luvan kanssa ! Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja kesän tuoksun tulviessa sisään avoimista ikkunoista oli vaikea uskoa minkään voivan pyyhkiä hymyä mun kasvoilta. Illasta sain kuitenkin kuulla huonoja uutisia, liittyen siihen mun koko maailman tärkeimpään aarteeseen. Nuuttiin. Kävin tänään heti aamusta kotiin palattuani (lähdettiin Mikkelistä ennen viittä.....) sitä katsomassa, ja kirjoittelen enemmän myöhemmin kun olen itsekin hieman paremmin tietoinen siitä, mikä on tilanne. Hengenhätää hevosella ei kuitenkaan onneksi ole, minkä vuoksi uskalsinkin (kun ei vaihtoehtojakaan juuri ollut) sen yhdeksi päiväksi hoitajansa huolehdittavaksi jättää. Oma mieli tosin oli kaikesta huolimatta koko maanantain aika lailla huolesta sumea, ja laittelinkin Clarissalle viestiä useampaan otteeseen. Onneksi meillä on maailman paras hoitaja, joka taatusti hoitaa Nuudelia kuin omaansa. Siitä olen todella kiitollinen.

1. Sunnuntai-iltana iski itku ja ikävä tämän isokorvan luo. Kuva otettu perjantaiaamun kranioinnin jälkeisellä kävelylenkillä. Aina niin iloinen ♥ 2. Mikkelin satamassa lokkeja syöttelemässä. Leivät kun loppuivat niin meinasivat syödä meidät... 3. Kaunis auringonlasku ja junarata, niissä on ainekset vaikka mihin. Kehitettävää riittää... Klikatkaa suuremmaksi mikäli teksti ei näy. 4. Pikkuruinen Venla tarkkana kuin porkkana !

Olen tänään menossa tallille illemmalla vielä uudemman kerran, joten tarkempaa selitystä sekä tilannepäivitystä tulossa mahdollisesti jo huomenissa. Nuudeli on olemukseltaan onneksi ihan oma iloinen itsensä (ruoka maistuu ja äiskää on hauska kiskoa narun päässä minne mieli tekee), joten toivotaan että pahin on ohi ja pääsen taas hetkeksi heittämään mielestäni jo melko kuluneeksi päässeen sanonnan "huoleton on hevoseton"..... Katsotaan, katsotaan.

Toivoittavasti teillä kaikilla oli mukava pääsiäinen ja saitte nauttia aurinkoisista kevätpäivistä täysin rinnoin ! Ihanaa kun kesä on kohta täällä.

Excitement !

Otsikko oikeastaan jo kaiken oleellisen kertookin, mutta höpötellään toki hieman enemmänkin kun täällä kerran ollaan ! Mitäs sitä onkaan nyt sitten viime perjantain tapahtunut...? Hmm no sunnuntaina meillä ainakin oli "koulupäivä". Hevosten käsittelyn sijaan keskityimme jälleen teoriaan ja kävimme läpi pään luiden otteita toisiamme räpläämällä.

Tältä näyttivät opiskelut sunnuntaina.

Ensimmäiset kerrat nousin hierontapöydälle hieman vastentahtoisesti, sillä pään luiden avaaminen jostakin syystä hieman karmii mua. "Kauhutarinat" kieliluun avaamisesta olivat myllänneet mun päässä siitä saakka, kun ensimmäisen kerran yhden sellaisen kuulin. Kauhutarinat lainausmerkeissä siksi, että avaamisestahan ei siis minkäänlaista kipua tms. aiheudu, mutta uhrin (lue: avattavan) reaktio saattaa olla melko mielenkiintoinen ! Pekka nimittäin on kertonut, että kieliluun avaaminen saattaa saada ihmisen esimerkiksi todella puheliaaksi, suorastaan hallitsemattoman puheliaaksi. Linda suostui tämän otteen osalta kopeloitavaksi (me muut emme !), ja siinä sitten ensimmäsenä testaajana sormia viritellessäni Pekka näytti toisen käden oikean paikan mun omalla kieliluulla. Lindan kaulalla otetta hakiessani rupesin yhtäkkiä nauramaan ihan hulluna. Vedet vaan valu silmistä, enkä kyennyt millään lopettamaan. Se oli samalla sekä pelottavaa, että erittäin vapauttavaa ! Kun viimein sain itseni rauhoittumaan, oli olo ihan hölmistynyt. Hekotus loppui kuin seinään. Ja ei sitten muuta kuin sen Lindan kieliluun kimppuun ! Hetkeä myöhemmin hihitettiin kumpikin hysteerisinä öh... jollekin tosi hauskalle varmaan..........

Tuntuu melko hassulta ajatella, että muutamalla pienellä kosketuksella on oikeasti noin suuri voima. Ihmisiltä se aito reaktio voi vielä olla huomattavasti vaikeampi saada, sillä me osaamme peitellä tuntemuksiamme. Hevoset puolestaan ovat käsittelijälleen tavattoman rehellisiä, minkä vuoksi niiden hoitaminen mua juurikin niin äärettömästi kiehtoo. Niiltä ei voi kysyä "miltä tuntuu?", mutta ne kyllä ilmeillään sekä eleillään kertovat tavattoman paljon.

Alvari kranioitavana pari viikkoa sitten.

Ensi kerralla on luvassa jälleen hevosten käsittelyä, ja tulemme luultavasti perus hoidon lisäksi katsomaan niitä myös liikkeessä. Kranion lisäksi päätettiin sunnuntaina Lindan kanssa hommata vähän lisäystä meidän opintoihin, ja toisenlaisen hoitomenetelmän opettelu aloitetaan tässä samalla ihan parin viikon kuluessa. Niin siistiä !! Vähän kyllä jännittää, sillä ensi töikseni mun täytyy voittaa eräs pienoinen pelko. Tai ällötystila, miten sen nyt ottaa. Tästä kuitenkin kertoilen lisää hieman myöhemmin !

Entäs sitten Nuutin kuulumiset? Pikaisesti niitä vielä tähän loppuun. Lauantaina heppa oli vähän löysä sekä työläs ratsastaa, minkä uskon ainakin osittain johtuvan siitä, että sen karsinaan oli taas kipattu pellettejä... Mehän tallin omistajan kanssa tosiaan sovimme, että Nuutille kärrätään nyt (ainakin väliaikaisesti) hajonnutta kuiviketta muiden hevosten karsinoista, mutta info ei ilmeisesti aina kulje ihan kuten sen toivoisi. Kirjoitin nyt hevosen karsinan oveen melko napakan ohjeistuksen ("HUOM ! Ei pellettejä karsinaan - syö ne !!!"), joten toivon todella että tämä oli ihan viimeinen kerta kun hevonen saa papanoilla herkutella.

"Mitä ! Minä mitään oo syöny ! Muutaman ehkä maistoin......"

Sunnuntaina Nuudelilla oli vapaapäivä hoitajansa kanssa, ja eilen ratsastin hevosen yläkentällä. Se oli aluksi kuin ihka oikea keitetty nuudeli; pitkä, löysä ja luikahtamassa aina sinne minne ei pitänyt. Muutaman kerran olin todella lähellä menettää malttini, sillä heppa kiskoi mua ympäriinsä kuin märkää sukkaa. Piti aina välillä ottaa käyntiin, laskea kymmeneen, rapsutella hevosta yhdestäkin onnistuneesta askeleesta ja kasata itsensä paremmaksi ratsastajaksi. Yhteinen sävel alkoi onneksi vähitellen löytyä, ja lopettamaan päästiin ihan hyvällä fiiliksellä.

Tänään olikin alla sitten aivan eri valtakunnan hevonen ! Niin kevyt ja yhteistyöhaluinen. Laukat pyörivät, ja ravi oli tahdikasta sekä paikoitellen ihan mukavan ilmavaakin. Jonna oli kameran kanssa mukana, joten kuviakin saatiin. Käyn kansion huolellisemmin läpi vähän paremmalla ajalla ja laittelen tänne ehkä lisää otoksia myöhemmin, mutta tässä nyt yksi maistiainen.

Kyllä mulla on aivan mahtava heppa, ei voi muuta sanoa.

Loppuviikko pitää sisällään... ulkoasutilausten väsäämistä, itsenäistä opiskelua (sekä käytännön että teorian parissa), sekä toivon mukaan aurinkoisia treenipäiviä. Pääsiäistä lähden viettämään serkkujen luo Mikkeliin, joten viikonlopun Nuutti saa pääosin hengailla vain. Toivottavasti sää suosii :) Hyvää viikon jatkoa kaikille !