Höpöti löpöti, täällä taas

Moikka, pitkästä aikaa ! Tämä minitauko vähän venähti kun olin viime viikon lopun reissussa ja sen lisäksi kiirehtinyt milloin mitäkin. Tai jos en ole kiirehtinyt, niin stressannut muuten vain. Turhasta sekä vähemmän turhasta. Mutta hei, dans la vie tout s'arrange. Asioilla on tapana järjestyä. Ja toivossa on hyvä elää.

Nuutin kanssa menee onneksi hyvin. Se on ollut ihan mieletön ilopilleri ja auttanut mua jaksamaan - kuten niin monina kertoina ennenkin. Me ollaan tosiaan nyt reilun viikon verran oikeastaan ainoastaan maastoiltu, ja se on varmaan tehnyt tosi hyvää kummallekin. Välillä saa heittää aivot narikkaan. Nuuttikin kyllästyy herkästi jo muutamien päivien yhtäjaksoiseen kentällä tai maneesissa puurtamiseen, joten monipuolinen liikutus sekä pienet lomat silloin tällöin ovat avain onneen. Näin hepan työmotivaatio ei yleensä pääse hiipumaan, ja yhteiselo sujuu tyynemmin... ;)

Via Instagram, @idasusannna !

Viime viikon torstaina me muuten tehtiin jotain aika huisia ! Ainakin meidän mitta-asteikolla, hehe. Hypättiin nimittäin muutaman kerran pari maastoestettä ! Toinen oli kevyt "koivupuomi" metsätiellä, toinen pikkuruinen tukkieste alemmalla metsätiellä. Korkeuttahan ei kummallakaan ollut juuri mitään, mutta se ei Nuutin (eikä kuskin !) innostuneisuutta latistanut. Ja voi miten heppa onkaan tämän jälkeisillä maastoreissuilla esteitä katsonut, "taasko hypätään? Voinko mennä jo?". Höpsö otus. Toivottavasti saadaan tässä kesän edetessä hypättäväksemme muitakin maastoesteitä, niin voisi vaikka kehitellä niistä jotain pientä rataa.

Homma hanskassa, hanskat hukassa.

Pitää kyllä ehdottomasti ruveta taas säännöllisemmin hyppäämään. Siinä Nuudeli on ihan haka, ja sitä se rakastaa. Talvisin ongelmana tuppaa olemaan se, etten ehdi maneesiin silloin kun se on kokonaan vapaa (ei ratsastuskoulun tuntia siis), sillä puolikkaalla ei saa hypätä. Kesä tekee siis kaiken muun lisäksi tästäkin puuhasta helpompaa !

Eilen käytiin Nuutin kanssa ensimmäistä kertaa pellolla muutakin kuin kävelemässä. Tai no siis... yritin tätä jo viime viikolla, mutta hepalla flippasi laukannostossa niin, että mun oli pakko vaihtaa pienemmälle vaihteelle ja jättää laukat metsätielle. Toinen kävi aika kuumana. Vaikka Nuutti pääosin todella mutkaton maastokaveri onkin, niin joinakin päivinä se saattaa herkästi ottaa kipinää melko pienistäkin jutuista. Näitä ovat mm. toisen hevosen näkeminen. Rauhallinen ohitustilanne onnistuu tätä nykyä aika hyvin (ennen ei sekään......), mutta jos toinen heppa / hevoset ovat kauempana niin..... sekoaminen saattaa olla lähellä. Pahimmassa tapauksessa Nuutti menee täysin kuuroksi ja rupeaa vouhkaamaan niin, että pilotin pieninkin virheliike saattaa johtaa räjähtämiseen. Ja jos kuppi oikein kunnolla kippaa, niin voin sanoa, että siellä selässä ei tosiaan naurata... Ainakaan mua... :D

Pörröpäät pellolla.

No, onpahan tasapaino ainakin saattanut kehittyä. Ja suurimmaksi osaksi Nuutin kanssa on oikeasti kiva maastoilla. Se on niin hulvattoman söpö suurine korvineen ja puhinoineen. Ihan paras mies. Tämän postauksen kuvista kiitokset siskolleni, muokkailen lisää varmaan myöhemmin kun on paremmin aikaa. Seuraavan postauksen aiheena kuitenkin jotakin muuta kuin pusikossa pyörimistä, lupaan..... ! Tänään nimittäin suoritetaan "paluu arkeen" ja suunnataan kentälle (tai maneesiin, jos oikein kuuma on) hommiin.

Kuinka usein teillä on tapana hevostenne kanssa maastoilla?

Pienet kuulumiset sekä muutamia kuvasia

Huh, ehdinpäs taas tänne bloginkin ääreen ensimmäistä kertaa moneen päivään. Kaiken aikaa tuntuu olevan kamala kiire, mutta mitään en kuitenkaan koe saavani aikaiseksi... ! Ahdistaa, turhauttaa. Voi kun olisin rikas tai saisin vuorokauteeni edes muutaman ylimääräisen tunnin. Onneksi mulla sentään on Nuutti. Se saa hymyn huulille harmainpanakin päivänä.

Mitähän meille hepan kanssa oikein kuuluu? No, kiitos hyvää. Tämän viikon olemme pääosin vain maastoilleet (yhtenä päivänä käytiin vähän kentälläkin pyörähtämässä) ja molemmilla on ollut hirmu hauskaa. Nuutti on ollut nyt tosi kivassa maastoilumoodissa (kop, kop...), eli kevyt perä ei ole ollut kuskia koettelemassa ! Jotain pientä koikkaloikkaa on saattanut silloin tällöin, lähinnä reippaampien laukkapätkien alussa esiintyä, mutta ne nyt sallittakoon... ;) Eilen meinasin kuolla nauruun kun heppa meidän maastotiemme suurimman mäen alussa hyppi päätään villinä ravistellen sekä samalla vinkuen... "päästä jo, päästä jo !". Yritän saadan siskon joku päivä mukaan nappaamaan kuva- sekä videomateriaalia meidän maastoiluista, kohta kun päästään varmaan pellollekin riekkumaan... !!

Pieni pyörähdys pellolla tänään. Nuudeli ihmettelee miksi me vaan pällistellään eikä laukata täysii.

Huomenna pitää ehkä vähän ryhdistäytyä ja painella kentälle tuuppaamaan jottei ihan leikiksi mene. Loppuviikon olenkin Mikkelissä ja Nuutti jää siksi aikaa hoitajansa hellittäväksi. Iskee ikävä pelkästä ajatuksesta ! Sniisk, pieni palleroinen. Se on mun elämän valo. Maailman ihanin huithapeli. Tätä hieman pikaista postausta saavat nyt kuvittaa nämä muutamat jostain syystä julkaisematta jääneet kuvat Nuudelin juoksenteluista viime viikolla...

Mun sydän sulaa kun huudan "Nuutti !" ja tällainen söpöliini laukkaa luokse ♥ "Täältä minä tuun !"

"Mä en ole söpö mä olen komea äijä !"

Ja kalkkuna.

Sanokaa että tekin näette sen.

Virtaviivainen kalkkuna.

"No kylläpäs nyt olet vitsikäs........"

Ensi viikko näyttää onneksi vähän taas vähemmän kiireiseltä, joten saan toivon mukaan julkaistua valmiina odottavat postaukset, joita on näin äkkiseltään laskettuna kolme. Lisäksi on muutamia lähes valmiita. Lupaan siis aktivoitua. Bannereitaan sun muita tilauksiaan odottelevatkin saavat postia ensi viikolla, joko valmiin työn tai "tässä mennään nyt" -print screenin kera. Kiitokset kärsivällisyydestänne ! Facebookin sekä Instagramin puolella päivittelen varmaan viikonloppunakin, näkemisiin !