sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Apinamiehen matkassa

Ei liene epäselvää kuka tämä apinamies oikein on...... Voisin melkein vannoa Nuutin löytäneen jostakin nuoruudenlähteen, sillä vanhenemisen sijasta se tuntuu päivä päivältä kasvavan vain ja ainoastaan kohti kuritonta kakaruutta.

Meillä oli viikottainen koulutuntimme normaalista poiketen eilisaamuna ja heti ensimmäisenä valmentajamme kysyi: "onko Nuutti ollut villi?". En tiedä oliko hän vakoillut meidän puuhiamme puun takana (kenties pensaaksi naamioituneena) tai vaihtoehtoisesti kuullut erittäin onnistuneista ratsastuksistamme muuta kautta, mutta jouduin tosiaan myöntämään menon olleen välillä hieman turhan pirteää. Eikä siis sillä, etteikö innokas mieli olisi ainoastaan positiivinen asia, mutta kyllä se hallintakin olisi ihan kiva...

"Kehtaakin haukkua apinaksi ! Itsehän se siltä enemmän näyttää". Tuoreiden ratsastuskuvien uupuessa kuvituskuvaa parin viikon takaa.

Tunti kuitenkin sujui vallan mainiosti. Nuutti liikkui Eevan sanojen mukaan jälleen varsin freesisti, eikä minkäänlaista pienintäkään jäykkyyttä ilmennyt edes alkuverkan aikana. Tunne oli selkäänkin sellainen, että liike vei sopivasti eteen, mutta myös samalla energialla ylös. Treenasimme reilun viikon päässä häämöttäviä kisoja varten radanosia ja hioimme etenkin ko. ohjelmassa vasemman laukan jälkeen lävistäjän päässä odottavaa siirtymistä käyntiin. Nuutilla on paha tapa lähteä lävistäjille vähän omin luvin ja koska tunnetustihan sellaisen jo valmiiksi kädellä makaavan hevosen siirtäminen käyntiin ei ole maailman kauneinta katseltavaa, jouduttiin toistoja tekemään useampia. Lopuksi saimme kuitenkin aikaiseksi pari suhteellisen hallittua siirtymää laukasta aivan suoraan käyntiin, joten pitänee toivoa Nuutin muistavan kisaradalla sen että nämä ovat ne mitkä tuovat kiitoksen. Porkkanan makuisen kiitoksen. Koska lahjominen kannattaa aina.

Myös oikean kierroksen laukkaohjelman läpi ratsastettuani annoin Nuutille mojovat taputukset (kyllä, läiskin niin että koko maneesi kaikui. Eiku...) ja siirryin Eevan kehujen saattelemana ravailemaan loppuraveja. Yksi kierros taisi mennä ongelmitta, kunnes Nuutti riehaantui. Otti ja lähti, ihan pokkana. Pukitellen ja päätään villinä puolelta toiselle viuhtoen. Ratti ja jarrut eivät ennen toisessa päässä maneesia vastaan tullutta seinää toimineet lainkaan, mutta voi miten mua nauratti. Ei kai siinä oikein muutakaan voi, kun vanha pappa kohta 18 v. vähän innostuu..... !

Kevyt tunnin alkuverkka siis, ja Nuutti oli sitä mieltä että hänhän vasta pääsi vauhtiin. Eevakin naureskeli että ei voi olla totta mikä villihevonen se on edelleen. Ihan kunnon apinamies. Tunnin jälkeen käytiin Ronjan kanssa vielä loppukäynneillä maastossa, mikä ei sitten siinä kotiin päin käännyttäessä tuntunutkaan enää kovin loistavalta idealta. Ensimmäisessä hetkessä mulla oli allani täysin rauhallisen oloinen hevonen, seuraavassa tasajalkaloikkaa pomppiva muuli. Nuutti osaa niin hyvin tempaista oikein kunnolla ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Tai ehkä se varoitus tulee sekunnin sadasosa ennen lähtölaukausta, mikä luonnollisesti on onnettoman hitaalle ihmisolennolle hitusen liian pieni aika asioiden tiedostamiseen saatika niihin reagoimiseen.

Kakkua en kuitenkaan (ainakaan vielä...) joudu leipomaan, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Sillä mun taidot keittiössä ovat, noh... olemattomat? En kuitenkaan nuolaise ennen kuin tipahtaa, joten kakkureseptit -kirja saa edelleen säilyttää paikkansa hyllyssä. Vakavasti puhuen toivon kuitenkin Nuutin hieman ennen seuraavaa viikonloppua rauhoittuvan, sillä mahaplätsi valkoisen aitojen sisäpuolelle ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta ajatukselta.

"Kuulosti tai ei, minä saatan tehdä ihan mitä vaan !!"

Eeva ohjeistikin liikuttamaan hevosen pari päivää ennen kisoja ihan kunnolla, eli ei mitään höntsäilyä loppuviikolle. Nuuttihan liikkuu muutenkin tällä hetkellä jopa - ainakin meidän mittapuullamme - melko ns. "tavoitteellisella ohjelmalla" (viikossa yksi tai ihan korkeintaan kaksi käyntivapaata joka kuitenkin usein on mm. reipas maastolenkki metsäpolkuja sekä mäkiä hyödyntäen, ja 5-6 kertaa liikutaan eri tavoin kaikissa askellajeissa töitä tehden), mutta nyt perjantaille sattui omista kiireistäni johtuen suunnittelemaani kevyempi päivä ja kun hepalla muutenkin on menossa hyvin tyypillinen, talven kynnyksellä heräävä "pönttöpääkausi", niin... voidaan laskea 1+1.

Pitää pistää Nuutti taas joku päivä purkamaan liiat energiat irtona kentälle tai maneesiin (se kuuntelee tosi hyvin mikäli pyytää rauhoittumaan eli meno ei koskaan pääse päättömäksi) ja lähteä sitten maastoon riehumaan. "Kunnon maastoilu" (käyntilenkkiä ollaan tehty) on vähän jäänyt kun en ole viitsinyt pilkkopimeällä metsään lähteä. Tulisipa jo lumet niin näkisikin jotain... !

"Joo meisi haluu pellolle heittää äipän hankeen !"

"Sinussa on roimaa alkumiehen voimaa, kanna minut metsään apinamies !" ... niin ja mielellään myös pois sieltä.

22 kommenttia:

  1. Mun vuokraheppakin on ollut viime aikoina apinamies XD Meillä on kentällä (ja maastossa..) ollut vähän erimielisyyksiä siitä, miten sitä pitäisi kulkea. Apinamies 18v kauheen mielellään kuskailisi mua ihan 6-0 ja keksisi kaikkia kivoja (tai mun kannalta ei niin kivoja) tempauksia... Onneksi homma on kuitenkin suurimmalta osin ihan hanskassa! Pitäähän sitä 18v heppasen välillä jotain omaakin keksiä ;)

    Ainiin ja mä jouduin leipomaan pari viikkoa sitten.... Ukkeli nimittäin päätti maastossa singota kaverin perään ja sitten tehtiin äkkipysähdys, kun kaverihepan kuski putosi. Noh siinä samalla mäkin löysin itseni hiekasta... Onneksi ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha eikää !! :D Nää ei taida koskaan oikeesti vanheta ja viisastua, vaikka me kuinka niin toivottaiski ! Mut onhan se ihanaa kun on virtaa eikä meno muistuta könkkäystä toinen jalka haudassa... :D

      Poista
  2. Voi ihana Nuutti :D
    Mä luulen, että toi "nuortuminen" johtuu täysin siitä, että olet oppinut hoitamaan Nuutin lihaksistoa ja jumeja itse. Mikäs siinä riehua, kun ei mihinkään paikkaan satu, ja elämä on muutenkin kivaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi hyvin olla ! Jatkuvasti tuntuu liikkuminen helpottuvan entisestään ja vielä kun tosiaan isketään päälle nämä pirtsakat pikkupakkaset niin voi sitä menoa...... :D

      Poista
  3. Hahaha, aivan ihana postaus ja varsinkin tuo viimeinen apinamies laulu kohta! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos, kiva jos pidit ! :D

      Poista
  4. Oi ei, aivan ihana postaus! :D mä niin tykkään sun humoristisesta tavasta kirjoittaa ja tekstittää Nuutin ajatuksia :) tsemppiä!

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa jos tykkäät !! :)

      Poista
  5. Eeva on kyllä ihan huippuvalmentaja, hän valmentaa nimittäin myös minua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä !! Parempaa en voisi kuvitellakaan :)

      Poista
  6. ihana postaus taas kerran kirjotat aina niin hyvin:)

    VastaaPoista
  7. Yksi Wiknerillämarraskuuta 30, 2014

    Mä näin Nuuttin tarhassa yhden päivän kun se riehui ja se oli tosin hieno! :)) Teki myös korkeet pukit eli mä uskon miten vaikeaa niissä on olla ratsastaen! Pitää tulla kattomaan ne kisat sunnuntaina ja kannustamaan, uskon että teette niissä hyvin. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohho, melkoinen riehupelle... :D Pukittelun se kyllä tosiaan osaa !!

      Kiitos, toivottavasti onnistutaan edes tyydyttävällä tasolla... :)

      Poista
  8. En yhtään ihmettele miksi Nuutti on virkeä. Oma 16-vuotias hevoseni on myös tuntunut nuortuvan kraniosakraalihoidon myötä, vaikka meillä on takanamme vasta kolme käsittelykertaa. Ruuna on muuttunut silmissä ja mystisestä jalkojen turvottelustakin olemme ilmeisesti päässeet. En olisi ikinä uskonut, että näin "kiltti" hoito voi oikeasti tehota.

    Tsemppiä siis opiskeluusi, tulevaisuudessa tulet varmasti jakamaan monille hevosenomistajille suuria ilon ja onnen hetkiä heidän silmäteriensä hyvinvoinnin kautta.

    Terveisin,
    blogiasi ahkerasti seuraava täti-ihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla että on teilläkin auttanut noin näkyvästi ! Mäki olin alkuun melko skeptinen, mutta onneks päätin kokeilla - "viimeisenä oljenkortena" ennen klinikkakäyntiä... :)

      Kiitos tsempeistä, ihanasti sanottu !! Toivotaan tosiaan näin, se olisi enemmän kuin mahtavaa :)

      Poista
  9. Voi kiva postaus ja tsemppiä valkoisten aitojen sisäpuolelle! ;)

    VastaaPoista
  10. Eikä, toi lopetus kruunas tän postauksen :'D onnea kisoihin ja treeniin! :)

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !