keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Joulukuun yhdeksäs: harrastuksena vihkotalli


Olin viiden vanha kun aloitin päiväkodin ja tutustuin yhteen parhaimmista ystävistäni, Lindaan. Olimme kumpikin heppatyttöjä ja haaveenamme tietenkin joskus tulevaisuudessa perustaa yhteinen talli. Suunnittelimme sitä päivät pitkät. Lindasta piti tulla tallin omistaja ja meikäläiselle kaavailtiin valmentajan sekä hevosia kilpailuttavan tahon roolia. En tiedä kuvittelinko näin pääseväni heppailemaan oikein olan takaa samalla kun Linda toimisi koko lystin maksumiehenä, mutta molemmat olimme asetelmaan varsin tyytyväisiä. Saattaa olla, että ne ankean harmaat realiteetit eivät ihan niihin alle kouluikäisten haavekuviin eksyneet...

Vihkotallit olivat kuuminta poppia ala-asteen ensimmäisiltä luokilta aina sinne neljännelle, ellei jopa viidennelle saakka. Luokkamme lähes jokaisella heppatytöllä oli oma tila ja hevosia vaihdeltiin välitunnit läpeensä. Hööksin kuvastot pistettiin yhdessä tuumin säpäleiksi ennen kuin äidit ehtivät selaamaan niitä yhden yhtä kertaa ja muutamaan otteeseen leikkasin kuvia salaa myös omani vanhoista Hevoset & Ratsastus -lehdistä. Sain huutia, mutta ainakin minulla oli tallissani monta uutta, toinen toistaan hienompaa hevosta.

Yksi silloisista ylpeydenaiheistani: Flower Dream. Haha.

Ensimmäisen tallini nimi oli niinkin kekseliäs kuin Sunshine Stable ja siellä hevosia punkkasi ennen kyllästymistäni ainoastaan viisi. Olin napannut niiden kuvat Hevoshullun mukana tulleesta tarra-arkista. Toinen talli meni nurin kun sinne tekemilleni kaviokkaille kävi vähän köpelösti. Se otti koville. Olin kyhäillyt hevoset mökillä ja nähnyt onnistuneen lopputuloksen eteen kovasti vaivaa. Epäonnisten sattumien sarja alkoi kun levitin kotoa raahaamani paperikasan sekä kansiollisen tarkoin saksittuja hevoskuvia yläkerran suurelle työpöydälle ja tajusin unohtaneeni matkasta liiman. Mummikaan ei löytänyt omista kätköistään. "Teippikin käy", olin suopeasti todennut, mutta tumpelo veljeni oli juuri hetkeä aiemmin käyttänyt kaiken rumiin lennokkeihinsa. Suivaantuneena kävelin keittiöön, nappasin kattilasta yhden lounaaksi valmistuneista perunoista ja liimasin sen avulla paperinivaskaan kaikkien kauniiden hevosteni kuvat. Niin mummikin kuulemma omassa lapsuudessaan teki. Kädet tahmassa papereita lähmittyäni niihin oli vaikea kirjoittaa mitään kun muste ei ottanut tarttuakseen. Saakutti, perunaa joka paikassa. Entistä kiukkusempana rupesin repimään kuvia irti minkä ehdin, juoksin hakemaan lisää perunoita ja liimasin kaikki naamat uusille paperiarkeille edellistä huolellisemmin. Vahingosta viisastuneena olin nyysinyt avukseni mummin pinsetit, joilla sain aseteltua kuvat paikoilleen töhrimättä samalla kirjoitusalustaa. Aikaa kului aivan tuhottomasti, mutta sentään saatoin lopulta olla itseeni tyytyväinen.

Tuntien aherruksen jälkeen nappasin hevoset kainaloon, kannoin ne mukanani ulos ja suunnittelin lähteväni keräämään niille heinää kunnes veljeni sitten yhtäkkiä pölähti paikalle ja yllytti minut mukaan koko perheen iltauinnille. Toisin sanoen siis menin ja unohdin tallini asukkeineen takapihan pöydälle, ja tottahan paikalle juuri sinä yönä saapui vuosisadan myräkkä. Papereiden suojana olleesta muovisesta kansiosta ei riittänyt iloa nimeksikään kun tuuli kurjana tyyppinä oli nakannut sen auki ja riepotellut sisällä pötkötelleet hevoset sikin sokin pitkin pihamaata. Osan puhuri oli kuljettanut naapurin tontille ja loput vienyt mukanaan lopullisesti. Saatoin tirauttaa kyyneleen tai pari. Jokaisen kiinni saamani hevosen tiedot olivat pahasti vettyneet ja paperit muistuttivat moneen kertaan niistettyä nenäliinaa. Vaikka kuinka tein kaikkeni elvyttääkseni Stormin kumppaneineen takaisin elävien kirjoihin, oli urakka täysin mahdoton. Oli pakko luovuttaa, laskea irti ja haudata hevoset roskakorin pohjalle. Mummi lohdutteli sanomalla, että no eivät ne kummoisia olleet alun alkujaankaan.

Koska hirmumyrskyn jalkoihin jääneen tallin kanssa jatkaminen ei enää napannut, tein taas uuden: Valentinan Ratsutallin. Hieno nimi, eikö. Tähän päätin panostaa oikein kunnolla. Hevosia syntyi kuin sieniä sateella ja loppujen lopuksi niitä kertyi nurkkiin lähemmäs 300. Suurin osa kavereistani teki talliinsa asukkaita melko maltillisesti ja keskittyi sitten niiden hoitamiseen, mutta omasta mielestäni parasta oli se itse askartelu: kuvien etsiminen, liimaaminen (ei perunalla) ja nimien keksiminen. Hoitamista varten leikkasin itselleni kertaalleen raadellusta Hööksin kuvastosta joukon reippaita talliapulaisia, joihin kuuluivat alkuun Claire, Brooke, Phoebe, Max ja Thorne. Älkää kysykö mistä nimet ovat peräisin, Kauniista ja Rohkeista varmaan. Parin päivän kuluttua Phoebe ja Thorne kuitenkin saivat kenkää, koska en osannut lausua heidän nimiään. Tilalle tulivat Lisa ja Arnold. Sittemmin koko katras on ilmeisesti ottanut lopputilin, sillä en löytänyt heitä mistään.

Valentinan Ratsutallilla asusteli poneja ja hevosia laidasta laitaan. Shettiksiä, russeja, connemaroja, vuonohevosia, suokkeja, friisiläisiä, puoliverisiä... sekä muutama kaspianponi, hispano, itäpreussinhevonen ja Mongolian aroilta pelastettu villihevonen. Mitä näitä nyt on. Suunnilleen kaikki shettiksiä lukuunottamatta kilpailivat esteitä tasolla 140-150cm ja koulua vaativissa luokissa, koska enhän minä nyt herranen aika yhtään huonomilla olisi mitään tehnyt...

Windy, jolla säkäkorkeutta siis 130cm.
Monni ei todellakaan ollut tallin paras hevonen, mutta sentään se oli rauhallinen ja tottelevainen.

Esittelin vihkotalliani suurella innolla kaikille mahdollisille sukulaisille sekä muillekin vastaan sattuville. Tunsin suunnatonta ylpeyttä kun he selailivat läpi suurta hevoskatrastani ja kommentoivat sitten mikä niistä oli heidän mielestään hienoin. Useimmiten äiti onnistui käännyttämään minut takaisin huoneeseeni ja vaihtamaan puheenaihetta siinä vaiheessa kun yritin kärrätä uhrini luettavaksi myös joka ikisen kirjoittamani hoitoraportin. Kuinka olin Killen, Kallen ja Pellen kanssa tehnyt pitkän maastolenkin, Pontuksen ja Pökän kanssa treenannut esteitä seuraavan päivän World Cup -luokkaa varten sekä käynyt ohimennen voittamassa suomenmestaruuden useammallakin eri hevosella. Mitalit oli pitänyt pistää osiin kun olin ollut jaetuilla ensimmäisillä, toisilla ja kolmansilla sijoilla, mutta no... sattuuhan sitä.

Viidennellä luokalla homma tosiaan hiipui ja kuudennella jo esitettiin ettei enää muistettu koko juttua. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin. "Liian nolojen vihkotallien" tilalle tulivat kuitenkin pian mitkäpä muutkaan kuin virtuaalitallit, mutta ne ovatkin sitten jo ihan oma lukunsa. Hauskoja harrastuksia kumpikin, ja samaa sitä kai molempien kautta tavoiteltiin: kosketusta hevosiin silloin kun ei syystä tai toisesta ollut mahdollista olla tallilla. Koska kyllähän se oikea kauraturpa, hevosentuoksuinen ilma sekä vaakatasossa vasten kasvoja vihmova räntäsade aina sisätiloissa kyyhöttämisen voittaa, eikö? ;)

Hevosten nimet olivat siis tätä luokkaa. Vasemmalta oikealle: Moonlight Flash, Candy Queen, Pineapple, Silver Misty ja Vanilla Story.
Ehdoton oma suosikkini on kuitenkin tämä: Boogie Dwarf. Boogie = räkäklimppi, dwarf = kääpiö. Siis tosi kiva.

Oletteko te joskus pitäneet vihkotallia?

52 kommenttia:

  1. Eikä!!! :D ihan huippu, että sellainen salaisuus :D mulla oli pienenä myöskin erilaisia vihkotalleja ja vähän vanhempana, ehkä noin kymmenvuotiaana aloin pitämään virtuaalitalleja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä, isoja luurankoja kaapissa mulla! Haha! Uuu coooool, kai sil oli joku sika hieno nimi kans? ;)

      Poista
  2. Aaa en kestä ihan huippuja! :D varsinkin tuo viimeinen Boogie Dwarf! :D itsekkin silloin pienempänä kokosin näitä vihkotalleja, mutta olin niin lyhytpinnainen että saatoin hylätä juuri keksimäni "tallin" kahdessa päivässä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi Boogie Dwarf on kyllä... joku aivopieru :D Hahaa, voi ei, voin kyllä niin samaistua tohon!

      Poista
  3. Sulla on kyllä kynä hallussa! Täällä taas naurettu sen päivästä huutonaurua että hyvä jos ei koko kerrostalo herännyt... Perunaepisodin aikana sain vielä happea, mutta Boogie Dwarf oli jo liikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei, ihana kuulla! Kiitos! Toivottavasti naapureilla on hyvät unenlahjat... ;)

      Poista
  4. Voi ei, vihkotallit! :D Mulla oli niitä pienenä niin monta että en edes jaksa muistaa.. Joka talli oli aina erilainen este-, koulu-, kenttä-, ja tuntihevosille oli kaikille omat tallit! Voi niitä aikoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, miks mä en tajunnu tota et eri tallit erilaisille hevosille?! Kunnon sekametelisoppa oli... :D

      Poista
  5. Eikä, apua! Voin niiin samaistua! Mulla taitaa olla noita talleja about 5 vielä jäljelläkin, haha! Olen tehnyt näiden perinteisten lisäksi myös siten, että tein jokaiselle hevoselle karsinan ja sen viereen laitettiin hevosen nimi ja tärkeimmät tiedot. Hevoset olivat kiinni sinitarralla ja välillä niitä piti viedä ulos laitumille ja tarhoihin (eli sivulle, johon oli piirretty ruohotupsuja). Vanhoista sarjakuvista leikeltiin myös ratsastavia ukkeleita, jotka kiinnitettiin hevosiin sinitarralla ja koko komeus siirrettiin kentälle. Ja auta armias, jos joku heppa unohtui kentälle ratsastajineen koko päiväksi tai heppa ei päässyt ulos ollenkaan... :D

    Hauskahan näitä on muistella, tuottivat kyllä kovasti huvia nuo vihkoset! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii, haha, ihana! Mäki piirtelin tallin pohjapiirrustuksia ja erillisiä karsinatauluja, mutta vitsi, tota sinitarrahommelia en hokannu! Aika nerokas! Mutta kyllä varmaan tosiaan sai olla tarkkana, että kaikki tuli liikuteltua... ;)

      Poista
  6. Vihkoilijoita! Tuo nykyisin jo lähes sukupuuttoon kuolleeksi julistettu harrastusmetodi! Mulla oli parhaimmillaan varmaan 9 tallia pystyssä samaan aikaan, pitihän olla joka rodulla oma tai ratsikoulu erikseen... Mulla kaikki alko Siittola Lumikaviosta joka kasvatti paso finoja. Se ei lyönyt oikein läpi, joten vaihdoin arabeihin silloisen jumalhahmo Jillin kasvatettua niitä (polluxin foorumilla tapahtui tämä kaikki tiedonvaihto siihen aikaan.) Tallin nimi oli Siittola Arabian Luxor. Haha :D Sen jälkeen on ollut tosi monta vihkistä, viimeisimmäksi jäi Lumiliekki joka kasvatteli suokkeja. Edelleen on heppojen tiedot tallessa :') Nostalgiaa, nostalgiaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kieltämättä ehkä vähän vanhanaikaista tähän päivään istutettuna! Kaiken pitäisi aina olla koneella, tabletilla tai netissä, hoho, niin se kehitys kulkee... ;)

      Haha, eikä, ihania! Mullaki kaikki niitä kuolleita ja kuopattuja hevosia sekä talliapulaisia lukuun ottamatta visusti tallessa, enkä vaan pysty heittämään pois! Kyllä noihin niin paljon on aikoinaan uhrattu... :D

      Poista
  7. Mä en oo ikinä oikei lämmenny vihkotalleille mutta voihan vimpula virtuaalitallit oli huisia viihdettä!! Edelleen (heh...) välillä tekisi mieli pystyttää oma virtuaalitalli ja toteuttaa sitäkautta niitä unelmia mitä ei oikeassa heppaelämässä kykene toteuttamaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, virtuaalitallit oli kyllä tosiaan ehkä astetta jännempiä! Ja joo, sanos muuta, niiden kanssa kaikki on niin mahdollista! :D

      Poista
  8. Haha, tää oli tosi hauska postaus, nauroin varsinkin viimeisen kuvan tekstille.. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiva jos tykkäsit, kiitos! :D

      Poista
  9. Räkäklimppi kääpiö :DDD Mä kuolen XDD

    VastaaPoista
  10. Ei vitsit kun tuli lapsuus mieleen tätä lukiessa! Pidin itse samanlaisia vihkotalleja monta vuotta :) harmi vain, että yhtään ei taida olla enää jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana kuulla! Voi harmi, näille on aina niin hauska jälkikäteen hihitellä :D

      Poista
  11. Ai kamala :D hyvä postaus, tuli kans omat sunshinet ja stormit mieleen,voi niitä aikoja. Kiva piristys yövuoroon, Boogie dwarf kruunasi koko postauksen. Hekotan vieläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, kyllä sitä tuossa iässä osaakin olla kekseliäs! Ihanaa jos piristi, kiitos! :D

      Poista
  12. Juu kyllä! :D Vihkotalleja, virtuaalitalleja ja sitten kirjoitin ihan omia hevostarinoita, sain vaikutteita lukemistani heppakirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, sama täällä! Voi juku miten hupia nämä olivatkaan :D

      Poista
  13. Joo olen pitänyt XD<3 musta oli kaikista kivointa aina suunnitella mun hevosille talli, missä ne asuu :D Meillä oli mun siskojen kanssa omat tallit ja niillä sitten leikittiin monet kerrat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä kivaa, mäki aina piirtelin tallien pohjapiirrustuksia ja myös laajempia karttoja lähialueista peltoineen, järvineen ja metsien keskellä kiemurtelevine maastoreitteineen :D Haha, voii ihanaa, oikea siskosten yhteinen harrastus! Pysyikö sopu yllä, vai olitteko usein tukkanuottasilla? ;)

      Poista
  14. Mulla oli kanssa lapsena ties kuinka ja monta vihkotallia :D Sen lisäks et me tehtiin näitä leikkaa liimaa-vihkosia, me leikittiin "hevosia" ja juostiin ympäri pihamaita ja pidettiin tunteja (yleensä estetunteja) toisillemme yms.. Voi noita aikoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihanaa! Unohtuikin tossa postauksessa mainita, että mekin tosiaan valittiin näistä vihkohepoista aina itsellemme ratsut ja usein koulun jälkeen kokoonnuttiin juoksentelemaan :D Välillä on kyllä niiiiin ikävä noihin päiviin!

      Poista
  15. Haha eikä, tosi kiva postaus mielestäni ja mielikuvitusta on riittänyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos, kiva jos pidit! :)

      Poista
  16. Hahaa ihan huippu kirjotus! :'D Ja hyvät lyhenteet: suk. puol. XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, voi kiitos, ihanaa jos tykkäsit! Ja siis joo, suk. puol., eih... XD "Sukupuoli" oli ilmeisesti sellaisenaan aivan liian pitkä kirjoitettava!

      Poista
  17. Empä ole vihkotallia pitänyt, mutta virtuaalitallilla olen joskus ollut hoitajana hetkenverran. En oikein koskaan ihan täysillä pitänyt siitä, ehkä olin huonolla tallilla.

    Tätä postausta kuitenkin luin vedet silmistä valuen ja koitin olla huutonauramatta, koska olen koulun tietokoneluokassa... :'D

    -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, harmi! Mäkään kyllä harvemmin jaksoin muiden hevosia hoidella, se oli usein niin yksitoikkoista! Omien kyhääminen oli huomattavasti siistimpää... :D Haha, toivottavasti et siellä tietokoneluokassa saanut paheksuvia katseita ja ihanaa jos tosiaan vähän nauratti! ;)

      Poista
  18. Ihana käsiala on sulla ollu <3 :)

    VastaaPoista
  19. Voi ei, Räkäklimppi Kääpiö :'D en kestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, tää on tää reilukerho... :D

      Poista
  20. Iha älyttömän hauska postaus!! :')
    Vedet silmässä nauran täällä! Torstai illan pelastus❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii, haha, ihanaa jos onnistui piristämään! ♥ Kiitos!

      Poista
  21. Vitsi tekisi ihan mieli itsekin tehdä tuommoinen vihkotalli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta ku heppalehti ja sakset käteen! ;)

      Poista
  22. Voi vitsi, ihania nämä! :D Erittäin hienosti kirjoitettu teksti (tai siis tääkin teksti kai vastaa sun normitasoa, oothan sä niin helkkarin hyvä kirjoittaja!!) ja varsinkin nuo hevosten nimet naurattivat.

    Tuosta vikasta hepasta, Boogie Dwarfista riitti ainakin hetkeksi huumoria, sillä meillä on tosiaan tallilla 82cm korkea minishettistamma, jonka lempinimi on Klimppi.. Varsinainen kääpiöräkäklimppi siis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi että, kiitoksia! Ihanaa jos tykkäsit! :D Ja eikäää toi Klimppi!, hahaha, en kestä! Aivan huippu :D

      Poista
  23. oivoi, nauroin vedet silmissä koko postauksen ajan ja erityisesti perunaliimakohdalle :D lisää tälläisiä ja kiitos vielä illan piristyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, haha, ihanaa jos onnistui piristämään! Kiitokset vain itsellesi! :)

      Poista
  24. Eikä, mullakin on muutama vihkotalli jossain arkistojen kätköissä, nää oli kyllä huippuja! :D Itse toki piirsin jokaisen kuvan, joten säästyin tältä leikkaamis/liimaamisoperaatiolta! Tää oli kyllä mahtava postaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, sulla on ollu melkonen piirustelu niissä varmaan! Huh! On nää kyllä ihan huippuja jälkeenpäin katella :D

      Poista
  25. Tulipas jotenkin nostalginen olo. Kivasti toteutettu postaus

    VastaaPoista
  26. Haha tää oli ihan super hauska nauroin kieltämättä vedet silmissä tätä lukiessa😂ite en oo vihkotallia pienempänä pitänyt mutta kuulosti aikas hauskalta jutulta:D
    -janina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa voi ei, ihanaa jos piristi, kiitos! :D Oli kyllä ihan huippu harrastus aikanaan!

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !