sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Kun Nuutti viime vuonna jäi sairaslomalle ja oli hyväksyttävä mahdollisuus siihen, ettei se enää koskaan palaa köpöttelyä kummempaan käyttöön, moni kyseli mitä meinaan ratsastusharrastukseni kanssa tehdä. Hommaanko uuden hevosen? Etsinkö vuokriksen? Aloitanko tunneilla? Lopetanko kokonaan? Lupasin palata asiaan kun omat mietteeni ovat vähän selkeämmät, mutta vielä tänäkään päivänä en voi sanoa omaavani millään tasolla valmiita suunnitelmia. Muutaman kuukauden kellumisen ja muihin juttuihin keskittymisen jälkeen olen jälleen tämän vuoden puolella ruvennut uhraamaan enemmän ajatusta näille mieleni perukoilla lojuneille kysymyksille. Kipinä on hiljalleen tekemässä paluutaan ja tuntuu hyvältä tajuta, että elämä voi tälläkin saralla jatkua vaikka ovi entiseen ei enää avoinna olekaan.

Meillä on aina, koko ikäni ajan ollut hevosia ja olen tottunut siihen, että saan tehdä asiat juuri itse parhaaksi katsomallani tavalla. Olen voinut mennä tallille kun huvittaa, nuohota siellä halutessani vaikka koko päivän ja suunnitella tulevien viikkojen ohjelmaa tasan omaan kalenteriini sopivaksi. Ohessa on ollut myös kourallinen vuokrahevosia, monia hoito- ja liikutushevosia, pari "ratsutettavaa" sekä vuosia ratsastuskoulun tunneilla, mutta tällä hetkellä tilanne eroaa vuosien takaisesta niin paljon, että näin monipuoliseen harrastamiseen minulla ei yksinkertaisesti enää ole mahdollisuutta. Kaikki oli helppoa kun vanhemmat kustansivat koko lystin, mutta itse maksumiehenä toimiessaan joutuu miettimään hieman tarkemmin mihin rahansa laittaa - lainahevosiin vaiko säästöön omaa varten? Vai kenties johonkin ihan muuhun. Vaikka ajatus kivasta vuokrahevosesta tai huolettomasta tuntiratsastajan elämästä kieltämättä houkuttelee, taidan kallistua säästöjeni kartuttamisen puoleen. Liikutettavia löytyy kuitenkin aina, joten ratsaille pääsen kyllä - en ehkä kovin tavoitteellisissa merkeissä, mutta sehän se ei tällä hetkellä ykkösprioriteettina olekaan. Kunhan pääsee, vaikka maastoon kävelemään. Se on toisinaan juuri sitä, mitä pieni ihmismieli arjen keskellä tarvitsee.

Lokakuun jälkeen olen käynyt hevosen selässä vain muutaman hassun kerran (ja nekin puoliksi pakotettuna...), mutta pari viikkoa sitten tajusin miten kova ikävä minulla ratsastelun pariin onkaan. Ilmoittelinkin heti hevosia omistaville tuttavilleni, että olen käytetävissä mikäli apu on tarpeen ja kohtahan tässä on taas kädet täynnä hommaa! Sähköpostiin on tasaisin väliajoin tupsahdellut tarjouksia sekä myytävistä, että ylläpitoon tarjottavista hevosista, mutten tiedä olenko ihan vielä valmis sitomaan elämääni kahteen omaan/täysin vastuullani olevaan kaviokaveriin. Haluaisin olla, mutten tiedä olenko. Ja ennen kuin teen päätöksiä, haluan olla varma siitä, että aika niille on oikea.

Epäröinnistä huolimatta olen taas parin viikon ajan selaillut hevosmarkkinoita ympäri Euroopan. Fakta on se, että varallisuuteni ei missään nimessä taatusti vielä vuosiin riitä kymmenien tuhansien valmiiseen laatupeliin, mutta onneksi en sellaista ensisijassa etsikään. Olen kiinnittänyt huomioni lähinnä 3-5 vuotiaisiin, hyväsukuisiin sekä koulu- että estehevosiin, joiden joukosta voi löytää helmiä suhteellisen edullisellakin hinnalla. Myös varsan teettäminen on viime päivinä pyörinyt mielessä entistä tiiviimmin. Se on ollut haaveeni jo vuosia ja tuntuu tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässäni jopa melko realistiselta vaihtoehdolta. Pitkä tie valmennuksiin tai kilparadoille ei pelota lainkaan, päinvastoin! Valmentajakin viimeksi tavatessamme sanoi, että näkisi minut hyvinkin jonkinlaisen projektin parissa ja lähtisi mielellään etsimään palapeliin oikeita palasia sekä rakentamaan kanssani mukavaa hevosta niin pitkälle, kun sillä rahkeet vain riittäisivät. Tämä oli ihana kuulla! On aina rohkaisevaa tietää, että ympärillä on ihmisiä, joiden puoleen voi tarvittaessa kääntyä.

Toistaiseksi kuitenkin annan kaiken edelleen edetä omalla painollaan, hoitelen Nuuttia kuntoon ja ratsastelen mm. edelliseltä kotitalliltamme tuttuja hevosia aina kuin siihe tilaisuus liikenee. Pyörittelen mielessäni vaihtoehtoja ja katson mihin tie tästä johtaa. Erona entiseen se, etten enää puljaa vastaan ja manaa koko lajivalintaa alimpaan maan rakoon, vaan otan avoimin mielin vastaan sen mitä tulevaisuus minulle tarjoaa. Vaikka vielä hetki sitten vannoin, etten enää ikinä halua riesoikseni yhtäkään kaviokasta, on kai todettava, että ei sitä hevosenomistajuutta ja siihen johtanutta hulluutta noin vain edes ajatuksen tasolla riisuta. En tiedä koittaako uuden hevosystävän aika kuukauden, vuoden vaiko ehkäpä vasta viiden kuluttua, mutta haluan uskoa siihen, että jossakin elämän mutkassa se vielä tulee vastaan.

Tänään ymmärsin mitä Loton mainoksista tuttu lausahdus "unelmointi on jo puoli voittoa" tarkoittaa ja voi pojat, onpa muuten ihan mahtavaa unelmoida taas!

Valoa kohti. Kuvasta kiitokset Veronikalle, muokkaus on meikäläisen käsialaa.

Minkälaisia suunnitelmia tai unelmia teillä hevosharrastuksen suhteen on?

30 kommenttia:

  1. Mulla on unelmana oma hevonen, jonka kanssa voisin kehittyä kunnolla, ja johon voisin luottaa. Kaukaisena haaveena (tuskin toteutuu, kuka tietää?) on myös GP- tason ratsastustaito. Nämä on kuitenkin vielä kaukaisia, ensin mun pitää kehittyä ratsastajana vielä paljon, ja oppia hevosista todella paljon. Vaikka unelmana mulla onkin oma hevonen, en ole yhtään varma, olisinko juuri nyt valmis siihen. Pitäähän mun hoitaa koulunkäyntikin kunnolla!

    Ihana postaus, ja todella hienosti muokattu kuva! Kateeksi käy, kun jotkut vaan osaa, ja itte räpellän toivottomana oman blogin kanssa...

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kuulostaa tutulta! Toivottavasti sun unelmat vielä joku päivä toteutuvat! Onneksi ratsastus on laji, jossa voi kilpailla huipulla vielä vähän vanhempanakin - ei siis ole niin kova kiire, kuin monessa muussa! Kannattaa tosiaan hoitaa koulu huolella läpi, niin on sitten kaiketi paremmat mahdollisuudet työllistyä hyvin palkattuun ammattiin ja varaa pitää hevosta ;)

      Kiitos, kiitos! Harjoittelu tekee mestarin! :)

      Poista
  2. Uskon, että se oikea vaihtoehto vielä löytyy :) Asioilla on onneksi tapana jäjestyä.

    Hmm... Itse tällä hetkellä kouluttelen tallin hevosia ja remppaan yhtä tammaa. Suunitelmana on heppalääkäriksi opiskelu tai joku muu varakas ammatti ja sitte hankkia itselle ihana friisiläisori varsa ja kouluttaa ihan itse. Ehkä tämän orin kaveriksi joku mukava lämppäri ruuna tällä poika ystävälleni (tulevalle miehelle tietysti :P) ja hyötyä siiä itsekkin pääsemällä hyppäämään korkeampaa estettä :D

    Aika selvät suunnitelmat, saas nhdä toteutuuko koskaan,mtta se hevonen tulee olemaan vaikka väkisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut!

      Kuulostaa kivalta! Ja voih, oman varsan kouluttamine... ♥ Se olisi niin hienoa! Pidetään peukkuja, että unelmat toteutuvat ;) Hyvät suunnitelmat ainakin tosiaan, eiköhän noilla pitkälle pääse!

      Poista
  3. ai että miten "projekti hevonen" kuulostaa sun blogissa kiinnostavalta :D innolla jään seuraamaan miten päätät tulevaisuudessa jatkaa hevostelua ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Katsotaan miten asiat tässä edistyvät ;)

      Poista
  4. Tuo viimeinen lause postauksessa, lottovertauskuva, en tiedä miksi mutta jotenkin oli älyttömän ihaana lause:')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, mulla pyöri se mielessä koko postauksen ajan niin oli ihan pakko lisätä mukaan :)

      Poista
  5. Ihanaa, että olet saanut innostuksesi takaisin! Minun haaveenani on oma hevonen. Ei varmaan tule vielä hetkeen toteutumaan mutta ehkä sitten joskus... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kieltämättä! Voi, toivottavasti haavesi toteutuu! Sitten, kun aika on oikea :)

      Poista
  6. Täällä myös yksi omasta varsusta unelmoiva! Tilannetta ei yhtään helpota se, että perheemme vanha tamma jäi juuri varhaiseläkkeelle ja olisi aivan oivallista äitimateriaalia... Harmi, että tälläkin hetkellä omia hevosia on pihassa viisi kappaletta ja rajalliset resurssit ovat pakottaneet niidenkin karsimista miettimään. On tämä hankalaa, ihan hulluksi meinaa tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Voin niin kuvitella ton tunteen kun olis tamma mutta mutta..... on tämä tosiaan välillä vaikeaa! Tsemppiä päätösten tekoon!

      Poista
  7. Fiksua pohdintaa, kyllä se oikea tie ajan kanssa löytyy! Tärkeintä on että kipinä on tehnyt paluun <3 Oma unelmani on - kuten tiedätkin - tulla eläinlääkäriksi ja erikoistua hevosiin. Toisena tietenkin hommata oma hevonen, mutta onneksi tilanne hoidokkien suhteen on tällä hetkellä niin hyvä, ettei kiirettä tarvitse pitää! Ehkä sitten eläinlääkiksen jälkeen... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, juu, eiköhän! :) Älä muuta virka, tuntuu tosi hyvältä ♥ Toi on kyllä niin siistiä, voi vitsi, tsemppiä sulle unelmien tavoitteluun - edelleen!

      Poista
  8. Unohtui mainita, että tosi hieno tuo kuva! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnelmallinen ja kuvaava :-)

    VastaaPoista
  9. Paranemisia Nuutille. Sun pitää joskus meille tulla ratsastaa, pääset meneen vauhdikasta menoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oih, se ois muuten aika sika siistiä! Varo vaan, kohta oon oven takana ;)

      Poista
  10. Tällä hetkellä unelmana jos aikuisiällä saisi oman ponin palluraisen mukaan elämään ja vaikkapa kisakentille jos varallisuus vaan antaa periksi. Tällä hetkellä mennään vaan niillä vuokraponeilla sun muilla ja katsotaan mitä vuosien päästä aika näyttää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä! Kyllä se pallurainen sieltä varmasti vielä joku kaunis päivä vastaan kävelee ;)

      Poista
  11. Varmasti ollut haastavaa sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta ei voi kyllä kuin ihailla sun asennetta! Tosi upea muokkaus myös kuvassa, sopii hienosti tekstin ajatuksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! On kyllä kieltämättä ollut vähän omituista, mutta toisaalta ehkä ihan terveellistäkin :) Kaikesta voi näemmä oppia!

      Poista
  12. Siis aivan ihana toi kuva! <3

    Unelmat olis niinkin pitkällä kun kansallisilla radoilla ja tiedän, ettei ne unelmiks jäiskään, mutta nyt taas rimakauhu on viime viikkoina iskeny sellaisella voimalla, etten tiistaina päässyt lopulta edes 70cm rataa muutamaa hyppyä pidemmälle... Hetki saattaa siis mennä sen tavoitteen saavuttamisessa, mutta ehkä se tästä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Voi ei, mä niiiin tiedän ton tunteen...! Tsemppiä hirmusti, kyllä sä sen rimakauhun vielä voitat ja kansallisille radoille pääset, ihan varmasti! Kunhan jatkat sillä samalla apinanraivolla, mikä on sut tähänkin pisteeseen tuonut ;)

      Poista
  13. Unelmointi on ihanaa! Oli uskomatonta kun yksi unelma toteutui, silloin kun ostin Fantin. Poni on kyllä ollut kaikkea mitä toivoa saatoin! Toivottavasti myös joskus toteutuisi unelma siitä omasta tallista ;)

    Innolla odottelen mihin suuntaan sun hevoskuviot lähtevät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Fantti on kyllä aivan ihastuttava ilmestys, olen tosi onnellinen sun puolesta :) Oma talli pyörii munkin haavekuvissa, voi vitsi, katsotaan miten tässä vielä käy!

      Poista
  14. Mä rakastan tätä postausta! Todella hyvää pohdintaa. Jäin vaan ihan sanattomaksi ekalla kerralla kun luin tämän, enkä oikeastaan nytkään saa mitään järkevää aikaiseksi.. heh :D

    Omat pitkän tähtäimen tavoitteet ovat vielä muodostumisvaiheessa. Kaikenlaista haluaisin saavuttaa, mutta valitettavasti on otettava huomioon se fakta, ettei yhden ihmiselämän aikana ehdi aivan kaikkea tekemään. Sellaisia must-juttuja on tällä hetkellä ainakin oman hevosen hankinta, kun se tulee ajankohtaiseksi sekä työskentely ulkomailla hevosten parissa ja joskus oman varsan teettäminen ja kouluttaminen. Näiden lisäksi olisi vaikka mitä muuta, mutta ehkäpä annan asioiden sujua omalla painollaan ja katsoa mihin asti sitä voikaan päästä kovalla työllä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti kommentista! Meinasi ihan unohtua vastata näihin, vaikka tämä sai hymyn huulille jo monta päivää sitten!

      Hyvin sanottu! Valintojen tekeminen on välillä ihan käsittämättömän vaikeeta, mutta haluan uskoa siihen, että kohtalo ohjaa oikeaan suuntaan :) Sun suunnitelmat kuulostaa hyvältä, toivottavasti saat toteutettua ainakin must-listan! Kovalla työllä pääsee varmasti pitkälle, tsemppiä! :)

      Poista
  15. Sulla on kyllä aivan huikee asennoituminen tohon tilanteeseen! Asiat voi joskus muuttua paljonkin sen mukaan, miltä kantilta niitä katsoo :)
    Oma haaveeni on niinkin yksinkertainen, että haluan viettää oman kaviokkaani kanssa vielä mahdollisimman monta yhteistä vuotta niin, että se pysyy terveenä ja säästytään suuremmilta murheilta :)
    Paljon tsemppiä sulle tulevaisuuden suunnitteluun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista! Ihana toi sun haaveesikin, voih, tuli ihan kylmät väreet... ♥ Mä toivon ehdottomasti tuota sama Nuutin kohdalla!

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !