keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Kuinka voisi muka hetki seuraava ehjän rikkoa, meidät tuhota

Ulkona paistaa aurinko, mutta mieli on täynnä tummia pilviä. Kuluneet päivät ovat menneet kuin sumussa. Ajatus harhailee ja kirjoittaminen on vaikeampaa kuin pitkiin aikoihin. Sanottavaa olisi, paljonkin, mutta lauseiden muodostaminen ei vain ota onnistuakseen. Tuntuu niin pahalta. Taas  kerran meillä oli pienen hetken kaikki se, mistä vielä muutama kuukausi sitten saatoin vain haaveilla ja nyt... Nyt en tiedä miten ikinä selviän tulevasta.

Lienee sanomattakin selvää, että viikon takainen eläinlääkärin vierailu ei tuonut mukanaan niitä uutisia, jotka toivoin kuulevani. Että oikean takajalan patti olisi vain harmiton luuliika tai pieni pehmytkudosvamma. Mikä tahansa, paitsi se, mitä eniten pelkäsin. Maanantai-iltana epäpuhtaaksi muuttunut liike ei lupaillut hyvää ja niin inhottavalta kuin se tuntuukin, minulla on Nuutin kohdalla tapana epäilysteni kanssa osua oikeaan - tai ainakin lähelle. Eikä vikaan mennyt tälläkään kertaa.

Vaikka olin kokonaisen yön sekä valveilla että painajaisunten ankeilla mailla pyöritellyt asioita mielessäni ja varautunut huonoihin uutisiin, oli tuomio silti isku vasten kasvoja. Otj hankositeen alakiinnityskohdan laaja-alainen (n. 40%) vaurio, sisäpuolen haarassa havaittavissa selkeää harvakaikuisuutta, ulkopuolella suurempi vamma. Kurkkua kuristi. Piti kääntää katse hetkeksi pois, jotta onnistuin pitämään itseni kasassa vielä hetken. Nuutin iän sekä useita jännevammoja käsittäneen sairashistorian huomioon ottaen eläinlääkäri totesi kuntoutumisen minkäänlaiseen ratsastuskäyttöön olevan valitettavan epätodennäköistä. Sen lisäksi, että vamma yksinkertaisesti toipuu liian hitaasti eikä koskaan tule kestämään aktiivista rasitusta, ovat riskinä myös muut jalat, joissa vasenta takasta lukuun ottamatta on ollut häikkää ja jotka luonnollisesti rasittuvat enemmän kun yksi on poissa pelistä. Erityisesti pelkään ristikkäisen vasemman etusen puolesta, sillä siitä napsahti tukiside sekä pinnallinen koukistaja juurikin oikean takasen hankosidevamman seurauksena.

Kumpikin ultraäänikuva on oikeasta takasesta. Keskellä ammottavan tumman alueen kohdalla pitäisi tosiaan olla tasaista hankosidettä. Etusten kaviot eivät sitten muuten ole noin sukset miltä ne tässä kuvassa näyttävät.....

Otj on tosiaan aiheuttanut huolta ennenkin, mutta silloin vaurio oli hankositeen yläkiinnikkeissä. Tästä on aikaa melkein sen yhdeksän vuotta, sillä ontuminen alkoi vain pari kuukautta sen jälkeen kun Nuutti oli meille tullut. Talven aikana jalka operoitiin kahdesti ja saamastaan lopetustuomiosta huolimatta hevonen toipui entistä ehommaksi. Vanha vamma ei sen jälkeen ole oireillut yhden yhtä kertaa, mutta kaiken varalta eläinlääkäri ultrasi tiistaina myös hankositeen yläosan - ja totesi sen näyttävän moitteettomalta. Niin ikään oikean etujalan tilanne näytti hyvältä edelleen. Ei palpaatioarkuutta, ei harvakaikuisuutta. Ei mitään, mikä estäisi sitä kestämästä rentoa harrastehevosen elämää. Vaan eipä sitä tietoa näissä olosuhteissa juuri juhlita...

En tiedä miten on mahdollista, että vasta yli puoli vuotta sairaslomailleen hevosen jalka on tuossa kunnossa, vaikka no... voihan sitä toki arvailla. Eläinlääkärin mukaan vaurio on jänne- ja hankosidevammoille ominaiseen tapaan kehittynyt pidemmän aikaa eikä se vain yksinkertaisesti saikun aikana ole päässyt toipumaan riittävän kestäväksi. Koska Nuutti on Nuutti ja luulee olevansa kuolematon. Jo ennestään heikko rakenne luonnollisesti kestää äkillisiä ylirasitustiloja huomattavasti tavallista huonommin eikä silmin havaittavan oireilun laukaisemiseksi välttämättä vaadita kuin yksi epäonninen askel esim. ratsastuskentän uran reunaan (minkä vuoksi niitä oikeasti kannattaa vältellä...) tai tarhassa olevaan kuoppaan. Vaikka jänne tai hankoside voi napsahtaa kertaheitolla tarpeeksi voimakkaan yksittäisen ylivenytystapahtuman seurauksena, on suurin osa vammoista kuitenkin oire laajemmasta ongelmasta.

Nuutin kohdalla jänteet ja jännemäiset rakenteet (= hankoside, jossa on jänteiden sidekudosten lisäksi myös hitaita lihassoluja) ovat aina olleet sen terveyden harmaa alue. Eivät ne välttämättä - tai edes uskottavasti - synnynnäisesti ole heikot, mutta heikentyneet liian suuren kuormituksen alla. Mikään paranneltu vaurio ei kuitenkaan koskaan ole uusinut, eikä tutkimuksissa ole vuosienkaan jälkeen havaittu mahdolliseen vammaan johtavaa kulumaa. En tiedä hevosen menneisyydestä ulkomailla juuri kilpailutuloksia enempää enkä valitettavasti voi siihen vaikuttaa, mutta olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta se saisi kanssani elää onnellisena ja kivuttomana, tehden asioita, joita se rakastaa. Hyppäämistä, maastoilua, keskiraveja, pukittelua... En kadu mitään, mutta silti mietin olisinko voinut olla parempi. Ylittää itseni ja tehdä vielä enemmän, vaikka syvällä sisälläni tiedän, että olen antanut Nuutille kaiken mitä annettavissa on. Olen uskonut, toivonut ja rakastanut, enemmän kuin mitään muuta. Ja jollakin tasolla tunnen, että sekin on. Uskonut, toivonut ja rakastanut. Ei ehkä täysin samalla tavalla, mutta juuri sillä oikealla. Nuutilla on ihmeellinen kyky olla läsnä ja lohduttaa. Ottaa karsinan nurkassa itkevältä tytöltä pipo päästä, viskata se seinään ja noutaa sitten takaisin vain saadakseen työntää päänsä tiukasti halaavaan syliin. En tiedä mistä ikinä löydän ystävän, joka voi täyttää edes puolet siitä aukosta, jonka Nuutti lähtiessään jättää.

Mitään ei ole vielä päätetty, ei suuntaan eikä toiseen. Olemme eläneet tuttuun tapaan päivä kerrallaan, eläinlääkärin kanssa vielä puhelimitse jutellen ja tilannetta kerraten. Onnea ovat ihmiset, jotka ymmärtävät ja tsemppaavat. Erityisen suuri kiitos kuuluu Christinalle, joka elää mukana täysillä niin ilon kuin surun hetkissä ja sanoo juuri ne oikeat sanat oikeassa paikassa. Toteaa, että mitä ikinä päätät, se on varmasti oikein. Jos kaikki tallia pitävät tekisivät työtään yhtä suurella sydämellä, olisi maailma niin paljon parempi paikka.

Vaikka tuntuu vaikealta nähdä valoa siellä, missä tie katoaa pimeyteen, haluan edes päivällä, tietoisen ajattelun aikana laittaa ahdistavat ajatukset hetkeksi taka-alalle. Aina se ei onnistu ja sitten tulee itku, mutta vatvon näitä asioita alitajuntani voimin joka yö niin paljon, että voimat tuntuvat olevan ihan finaalissa. Välillä saa antaa itselleen anteeksi ja luvan olla heikko, tunteva ihminen. Edessä on pitkä kesä, jonka toivoisin saavani viettää Nuutin kanssa. Se pääsisi suurelle laitumelle pitämään kuria pienille orinnassikoille, syömään itsensä valaaksi ja nauttimaan elämästä parhaimmillaan. Eihän hevonen niitä elämättä jääneitä päiviä tietenkään osaisi kaipaamaan jäädä, mutta ihmismielelle on helpompaa kun voi ajatella, että no antaa sen nyt vielä hetken olla onnellinen. Sillä sitä Nuutti todella on, uskon siihen täysin. Olen kuitenkin varautunut siihen, että jos jotakin yllättävää tapahtuu ja hevosen tila radikaalisti muuttuu, pitää päätöksiä tehdä aiemmin. En ikinä antaisi parhaan ystäväni kärsiä. Eläinlääkärin mukaan se kuitenkin tällä hetkellä on niin kivuton, että elämä pihakoristeena tai seurahevosena voisi antaa sille vielä vuosia. En vain tiedä, voinko lopullisesti rajoittaa sen elämää niin paljon vain koska pelkään päästää irti. En tiedä onko se reilua - meitä kumpaakaan kohtaan. Jos syksyyn asti päästään, niin jalka ultrataan kyllä, mutta mikäli ennuste mahdollisesta eteenpäin otetusta askeleesta huolimatta pysyy samana, on edessä todennäköisesti se kaikista vaikein.


Onneksi kultaiset muistot säilyvät ikuisesti, eikä niitä voi kukaan koskaan viedä pois.

96 kommenttia:

  1. Kuten jo olen sulle sanonut, mä tekisin mitä vaan että voisin herättää sut pahasta unesta. Ja kuten ollaan molemminpuolin todettu, on se väärin kun rakastamalla ei saa korjattua kaikkea. Toivon sydämeni kyllyydestä, että siitä tulis lähipäivinä mahdollista. ❤️ Tsemppiä rakas Susanna ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot Siiri - kuten sanoin - kultaakin kalliimpaa, kiitos kun oot tukena aina ❤️

      Poista
  2. Oon niin pahoillani... Voimia ihan kamalasti :(

    VastaaPoista
  3. Voimia! Itekkin aloin itkemään tätä tekstiä lukiessa :( Mutta olen varma, että mitä ikinä päätätkään, se on Nuutille parhaaksi. Tunnet hevosesi niin hyvin, että osaat varmasti tehdä oikeita päätöksiä. Vaikka se joskus voi olla vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos uskosta ❤️ Toivon todella, että osaan.

      Poista
  4. Voimia, Susanna. Olet ollut paras mahdollinen omistaja Nuuttille. Surullisia asioita, mutta kaikki vielä kääntyy hyvin.

    Vickan

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä ja jaksamisia. Muuta en voi toivottaa. Oma tarina oli samankaltainen. Vuorotellen hevonen sairaana ja terveenä. Lopulta piti tehdä se päätöksistä vaikein, joten tiedän miltä tuntuu. Harmi teidän kohdalla, mutta valitettavasti tälläistä tämä hevoshomma välillä on :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Niin, ei elämää voi luopumatta elää. Ja vaikka sen tietää, silti se sattuu, ihan älyttömästi. Olen tosi pahoillani, että teidän tiet erosivat terveysongelmien vuoksi. Tiedän miten pahalta se tuntuu :(

      Poista
  6. Kuin oma elämäni vielä muutama viikko sitten. Meillä ei ollut vikaa hankkareissa eikä jänteissä, mutta nivelissä sitten senkin edestä.
    Ostin hevosen ja ensin kävi onnettomuus: potku laidunkaverilta ja pitkä sairasloma.
    Siitä alkoi kuntoutuminen ja hevonen tuli kuntoon..sitten alkoi kengät lennellä kavioista.

    No seuraavaksi hevosen jäykkyys johdatti taas klinikalle ja hoitoihin. Muutama kuukausi meni hyvin, mutta sitten oireet palasivat. Taas hoidettiin, vähän vahvemmalla aineella.
    Sitten taas parin kuukauden kuluttua ja taas...
    Kunnes vika paikallistettiin aivan eri paikkaan ja alkoi uusi hoitosarja. Vanha vika oli olemassa, mutta uusi toi lisää ongelmia.

    Sitten se alkoi. Hevosen pää ei uskonut vammoja ja se halusi riekkua. Energiaa piisasi, mutta kun ei saisi hyppiä tai riekkua.
    Ongelmat lisääntyivät, koska hevonen ei antanut vammojen kuntoutua rauhassa.
    Minä toivoin, että saan pitää hevoseni ainakin kesän yli, katsoa sen laiduntamista ja niin edelleen. Mutta niin vain kävi, että väistämätön oli edessä: viime viikolla talutin hevosen klinikalle hoitoon ja päivän päätteeksi jätin hevosen karsinaan syömään rauhassa heiniä. Käännyin pois ja kävelin takaisin autoon. Tyhjä traileri tuli tallinpihaan.

    Ratkaisu oli pakko tehdä. Omasta hevosestani ei olisi kevyeen käyttöön, ei pullaponiksi eikä köpöttelijäksi. Se halusi olla villi ja liikkua, mutta sitä se ei olisi vaan saanut tehdä.
    Tein päätöksen sen perusteella, että koska hevonen ei toivu käyttökuntoon, ei minun pidä olla itsekäs.
    Halusin päästää rakkaan pois, ennen kuin se menisi pahemmaksi ja tulisi kunnolla kipeäksi. Nyt se sai jättää tämän maailman korvat hörössä ja onnellisesti heinää rouskuttaen. Ilman akuuttia kipu.

    Tästä tuli pitkä sepustus. Voimia sinulle kaikkeen päätöksentekoon. Jokainen tilanen ja hevonen on erilainen. Varmaa on se, että kun teet päätöksen sillä perusteella, mikä hevoselle on parasta, se ei voi olla väärin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, tämä sai mut kyyneliin. Olit rohkea ja nimenomaan epäitsekäs kun uskalsit antaa rakkaan mennä. Teit sille suuren palveluksen ja se taatusti kiittäisi, jos voisi. Ei tämä helppoa ole, mutta lohduttavaa silti, että ympärillä on ihmisiä jotka ovat käyneet läpi samoja asioita ja tunteita. Lämpimät osanotot ja tsemppiä myös sinulle ❤️ Kiitos kun jaoit tarinasi.

      Poista
  7. Voi eii..! Nyt ei tosiaan voi muuta kuin elää päivän kerrallaan ja nauttia jokaisesta hetkestä, jonka saat viettää Nuutin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, nyt jos koskaan on aika nauttia jokaisesta hetkestä.

      Poista
  8. Voi surku! Todella kurjia uutisia, varsinkin kun oot antanut Nuutin olla oloneuvoksena viimeiset kuukaudet!

    Tsemppiä tuleviin päätöksiin, helppoja ne eivät ole ja varmasti koet monta ristiriitaista hetkeä! Kiirettä ei onneksi ole tämän asian kanssa tässä tilanteessa, vaan voit rauhassa puntaroida asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ❤️ Onneksi päätöksiä ei tosiaan juuri tasan heti nyt tarvitse tehdä. Saa vähän tilaa ja aikaa hyväksyä asiaa :)

      Poista
  9. Kyynelten kera luin tekstiä oli koskettavasti kirjoitettu. Toivotaan ettei mitään muuta ilmene.
    Jaksamisia Susanna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ❤️ Toivotaan tosiaan!

      Poista
  10. Eihän tätä voinut itkemättä lukea... ❤ Tulee taas jotenkin niin kovin sanaton, pieni ja surullinen olo. Epäreilua, koko juttu. Kaikesta huolimatta sä onnistut kirjoittamaan vaikeista asioista jotenkin niin kauniisti. Hurjasti voimia ja tsemppiä ja kaikkea mahdollista hyvää, toivotaan parasta edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa kun on ihmisiä jotka muötäelävät toisen surussa ❤️

      Poista
  11. ❤😢💕💘 Voimia sinne päin ❤ Ja Nuutille paljon porkanoita ja sulle paljon isoja haleja. Älä ikinä unohda sitä, että täällä on ihmisiä sun tukena. "When life gets hard, take a break from it and see how many people actually care." "Trying to hide your feelings and pretending like nothing is wrong. But then breaking down and realising how many people actually care." ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihanasti sanottu, kiitos hirmu paljon ❤️ Oon tosi liikuttunu siitä, miten sankoin joukoin te kaikki tosiaan ootte jaksanu myötäelää ja tsempata. Se on antanu hurjasti voimaa ja auttanut tajuamaan kuinka onnekas mä oikeasti olenkaan ❤️

      Poista
  12. Kun otsikon luin, ajattelin vain "voi ei..". Postausta lukiessa kyynel tuli silmään. Paaaljon voimia ja tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
  13. Olen hyvinhyvin pahoillani tapahtuneista... Voin tuntea tuskasi :( ihan tuli tippa linssiin muistellessa omia ikäviä aikoja jolloin piti tehdä se vaikein päätös... Toivon teille kuitenkin vielä hyviä aikoja ja tsemppiä sinulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ❤️ Olette kaikki niin kultaisia!

      Poista
  14. Ei voi olla todellista... itku tuli teidän puolesta! Paljon voimia :'( ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ❤️ Mulla tulee ihan itku kun luen näitä kommentteja, niin tsemppaavia ja kauniita!

      Poista
  15. .... Voi prkl.... Toivon kaikkea hyvää... Kaikkea parasta... Omani kanssa eri vaivojen kanssa painiskelleena, ymmärrän...
    <3

    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Laura ❤️ Kaikkea hyvää myös sinulle! Tämä on välillä niin raastavaa, mutta lopulta kuitenkin kaiken sen arvoista...

      Poista
  16. Paljon paljon voimia ♥

    VastaaPoista
  17. Et ole ainut jonka tärkeällä hevosella on jänne vamma:( Meidän hevosella todettiin hankkari viikonloppuna:,( Paranemisia voimia sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä... Tosi ikävä kuulla :( Minkälainen ennuste? Kiitos voimasta ja sitä samaa myös teille ❤️

      Poista
  18. Voi... Päästelen sanattomia myötätunnon huokauksia, koska sanoja ei ole. Tykkään niin tämän hevosen eloisasta veijaripersoonasta, en yhtään ihmettele että se on joskus kolahtanut sinuun. Saattohoito on todella raskasta, mutta muista myös että elää sinun pitää ja tajuta se, että elät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Nuutti on tosiaan aivan ainutlaatuinen tapaus, Persoona isolla P:llä. Ihanaa, että myös sinä olet huomannut sen :) Ja aivan, totta puhut. Pitää jotenkin onnistua kipuamaan tämän epätoivossa kierimisen yli, jotta tosiaan pystyy elämään. Kyllä tämä jo vähän helpottaa, ainakin välillä. Siitä suuri kiitos teille kaikille tukena olleille :)

      Poista
  19. no voi KYYNEL, kannatteisko kattoa peiliin.. ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole huoleti, olen syyttänyt itseäni enemmän kuin laki sallii. Se vain ei johda yhtään mihinkään.

      Poista
  20. :'( paljon voimia ja jaksamista sinne! Rakkaimmasta irti päästäminen on ehkä kaikkein hankalin asia maailmassa. Haluaisin sinulle tähän löytää ihania ja tsemppaavia sanoja, mutta sanat vain loppuvat tämän aiheen kanssa kerta kaikkiaan kesken.. Täytynee siis vain vielä toivoa paljon ihania ja onnen täyteisiä yhteisiä päiviä teille ja muistuttaa että nyt jos koskaan on aika elää juuri tässä hetkessä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, nämä olivat ihania ja tsemppaavia (ja viisaita!) sanoja ❤️ Näin todella pitää tehdä; elää hetkessä :) Välillä on jo parempi olo.

      Poista
  21. Voi Susanna... itkuhan tässä tulee. :'-( Meillä sama tilanne, joskin se isoin ja vaikein päätös on jo tehty. Tutun eläinlääkärin kanssa ollaan lopetuspäiväkin sovittu. Jollakin tavalla tuska on alkanut vähän helpottaa, vaikka ei se varmaan koskaan ihan kokonaan katoa. Tätä tämä elämä on. Tsemppiä teille ihan kamalasti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih... Kiitos tsempeistä ja sitä samaa myös sinulle, ihan älyttömästi ❤️ Niin vaikeita ja kipeitä päätöksiä...

      Poista
  22. Tuntuu kurjalta sun puolesta, oot aina hoitanut Nuuttia niin hyvin. Elämä on joskus tosi epäreilua... :( Koita jaksaa! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi ❤️ Yritetään... :)

      Poista
  23. voihan viedä muistot jos vaikka saa aivohalvauksen eikä muista enää ees omaa nimeä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no, totta tuokin. Jos oikein positiivisia ollaan :D

      Poista
  24. Voimia! Olen kokenut tälläisen samanlaisen kokemuksen:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️ Voi, ikävä kuulla :( Nämä ovat aina niin kurjia juttuja...

      Poista
  25. Itku tuli kun tätä luki. Meillä vähän sama tilanne tällä hetkellä ponin kanssa, ei vaan noin vakavana. Vej syvänkoukistajan tukisiteessä vaurioalue, mutta poni todennäköisesti paranee tarpeeks pitkällä levolla, mutta enää koskaan ei saaha hypätä. Kauheasti tsemppiä teille, ja muista ettet oo koskaan yksin noitten jalkavaivojen kanssa, vaan niitä on kaikilla, älä todellakaan syyttää itteäs. Me kaikki tiietään että minkä ratkasun sitte teetkään, niin sen on nuutin puolesta kaikkein paras ❤💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentista, nämä lämmittävät mieltä ❤️ Voi, ikävä tilanne teilläkin :( Nuutilla tosiaan myös kummastakin etusesta tukiside mennyt, mutta ensimmäisen jälkeen saatiin vielä lupa palata ihan rajoituksettomaan liikutukseen. Tosi paljon tsemppiä teille, toivotaan, että vamma toipuu ja saatte vielä yhdessä tehdä monia kivoja juttuja! ❤️

      Poista
  26. Voi Susanna! <3 Tuli tippa linssiin tätä lukiessa. Nuunuu on aivan älyttömän suurisydäminen ja ihana heppanen. Toisaalta minäkin toivoisin, että se saisi vielä vuosia aikaa ilahduttaa sinua ja blogin monia lukijoita, mutta toisaalta jos sen vamma vain pahenee tai niin parhaaksi näet, on se vaikeista vaikein ja meille ihmisille kivuliain päätös tehtävä. Täältä kotoani käsin en voi antaa sinulle oikeaa tsemppihalia, niin saat sen virtuaalisesti, voimia vielä vaikeaan tilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti haleista, ne lämmittävät mieltä tässäkin muodossa ihan hirmuisesti ❤️ Ihana kuulla, että Nuutti on persoonallaan tehnyt vaikutuksen sinuunkin, suurisydäminen ja ihana se todella on! Voi kunpa se voisikin elää ikuisesti... ❤️

      Poista
  27. Voi ei :( tsemppiä ja haleja iso sylillinen <3

    VastaaPoista
  28. Voi että, tuli niin paha mieli teidän puolesta... :'-( Olette ihana pari ja teille olisi suonut vielä monia yhteisiä vuosia. Toivottavasti saatte kuitenkin lahjaksi ihanan kesän. Tsemppiä hirveästi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lotta ❤️ Elämä tuntuu välillä epäreilulta, mutta onneksi kohtaloon uskovana saan pientä lohtua ajatuksesta, että kaikki tapahtuu syystä. Sitä ei ehkä nyt ymmärrä, mutta joskus myöhemmin kaikki on selvää.

      Poista
  29. Meillä on myös hevosen saattohoito menossa, ennen kesäkuun puolta väliä pitäisi sanoa hyvästit kun sitten lähden ulkomaille. Piti ottaa heppa mukaan, mutta se sitten meni ja loukkasi itsensä kävelytyskoneessa... Vammalla sinänsä on hyvät ennusteet, mutta hevosen pää ei vain tahdo kestää. Voi olla, että matka siis päättyy hyvinkin pian...

    Yritetään jaksaa. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan... Tosi ikävä kuulla :( Meillä myös tuppaa tuo kuupan kestäminen vähän mietityttämään... Kiitos kun jaoit oman tilanteesi ja voimia kamalasti teille. Toivottavasti saatte vielä hetken kerätä yhteisiä hetkiä muistojen arkistoon ❤️

      Poista
  30. Joo ja sitten kesän aikana tapahtuu ihme ja nuutti paranee ja hohhoijakkaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se olisikin ihanaa? Tuntuu melko pahalta, että joku odottaa meidän tarinamme päättymistä noin kovasti.

      Poista
  31. Voi ei, ihan kamalaa...... Voimia ❤️

    VastaaPoista
  32. Loppuu se isin ostamalla hepalla lesottaminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt ammutaan kovilla :D Vähän meni kyllä hutiin, sori vaan. Ressukka, eikö oma isi ostanut hevosta? Kerron salaisuuden: ei munkaan. Isovanhemmat ostivat - ja itse olen heille jokaisen pennin takaisin pulittanut ;)

      Poista
  33. Voi Susanna <3 oon niin pahoillani sun puolesta, elämä on epäreilua kun niille jotka rakastavat ja hoitavat eläimiään ehdoitta ja niin hyvin kuin suinkin mahdollista, tapahtuu aina kurjimpia asioita... :( parhaat lähtevät aina ensimmäisinä maanpäältä, koska niiden temppuja, vitsejä ja elämäniloa tarvitaan tuonpuoleisessa. Kuka tietää, ehkä kaikella on tarkoituksensa ja jos pahin mahdollinen tapahtuu ensi syksynä, tarvitset ehkä suojelusenkeliä enemmän kuin koskaan ennen. Nuutti kulkee sun vierelläsi loppuun saakka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henu ❤️ Tuli niin tippa linssiin ku luin tän! Onneks tää alkaa olee jo semmosta voiton puolella -pillitystä ku voi jo hymyillä samalla. Mut oikeesti, kiitos, on ihanaa kun teitä tärkeitä tukijoita on ympärillä niin paljon ❤️

      Poista
  34. Voi Susanna! :( Oon niin pahoillani. Voin vaan kuvitella sun fiilikset. Tsemppiä ja teet varmasti oikean ratkaisun Nuutin kannalta, oli se sitten suuntaan tai toiseen. Voimia sulle ja paljon rapsutuksia ja porkkanoita Nuutille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joanna ❤️ Mä yritän vaan ajatella, että kävi miten kävi, kaikki menee kuten on tarkoitettu. Pelottaa, mutta kohtaloon uskoessaan ei tunne itseään niin avuttomaksi!

      Poista
  35. Ihan hirmuisesti tsemppiä sulle! Vaikka mulla ei hevosen kohdalta ole omaa kokemusta niin koirien kyllä.. Meille tullut koiranpentu ehti kieriskellä elämänilossa 4kk kunnes lenkillä sai rotanmyrkkyä elimistöön. Parisen viikkoa taisteltiin ylä-ja alamäkeä, toisena päivänä ennuste oli hyvä kun taas huominen näytti taas huonolta. Loppujenlopuksi maksa petti ja päätettiin koiran parhaaksi lopettaa.. Välillä vaan tuntuu niin kamalalta, että toisen eläimen henki on sun päätettävissä ja etkä tiedä onko se sittenkään oikein. Sen voin kuitenkin sanoa, että Susanna, ajattelet aina nuutin parasta ja tiedät kyllä mikä on se oikea päätös. Tsemppejä multa ja meidän karvakavereilta! Toivotaan nuutille vielä extra-aikaa meidän ja sun ilostuttamiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan kamalaa! Noin ei pitäisi käydä kenellekään, voi pientä rakasta... :'( Onneksi sillä oli huolehtivia ihmisiä ympärillään koko matkansa ajan. Silti niin surullista ja voi hitto miten kuvottaa noi koirien myrkyttelijät!!! Niin alhaisia ihmissaastoja, että mua vaan suututtaa ihan pirusti. En edes voi kuvitella, miltä susta on täytynyt tuntua.

      Kiitos vielä ihanista sanoista ja tsempeistä, olette ihan parhaita ❤️

      Poista
  36. Voi ei, voimia sinne! Tuntuu tosi pahalta, että jotkut kehtaavat kommentoida typeryyksiä tälläiseen postaukseen :( Itse oon ainakin blogin kautta saanut sellaisen kuvan, että huolehdit Nuutin hyvinvoinnista niin hyvin kun vaan voi ja olette vaikuttaneet upeelta parivaljakolta. Nuutti on varmasti saanut elää sun kanssa parhaan mahdollisen elämän <3 Tsemppiä siis kovasti sinne, osaat varmasti tehdä oikean päätöksen kun sen aika on. Toivon kuitenkin täydellä sydämellä, että teidän matka vielä jatkuu! <3
    - Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kauniista sanoista Pinja ❤️ Kieltämättä tulee vähän surullinen olo kun jotkut kokevat oikeudekseen kääntää veistä haavassa, mutta ei kai sille mitään voi, heillä on varmaan tosi paha olla itsellään :( Onneksi teitä ihania on moooonta kertaa enemmän! ❤️

      Poista
  37. Älä Susanna syytä itseäsi mistään. Nuutista huomaa, että se luottaa ja rakastaa sinua, jolloin et ole voinut tehdä mitään väärin. Hevosen luottamuksen saaminen on se kallein lahja kaikista. Olette uskomaton parivaljakko ja toivon, että yhteistä matkaa on jäljellä vielä paljon. Voimia sinulle, nauti jokaisesta hetkestä upean ystäväsi kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihanasti sanottu, kiitos ❤️ Nousee kyyneleet silmiin uudelleen ja uudelleen kun näitä kommentteja lukee. Tulee niin hyvä mieli kun tajuaa, että maailmassa on edelleen valtava määrä ihania ihmisiä!

      Poista
  38. Susanna, maailma on täynnä törkeitä ja keskenkasvuisia ihmisiä (kuten noista muutamista kommenteista huomaa...), mutta muista, että sinä olet heidän yläpuolellaan. On todella, todella alhaista mässäillä toisen pahalla ololla. Kuvottavaa, suorastaan. Minä lähetän sinulle paljon voimia ja toivon, että teidän kesästänne Nuutin kanssa tulee ihana. Mikä päätöksistä sitten onkaan oikea, sen varmasti tiedät sitten kun aika on oikea. ❤️

    T. Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny, ihanasti sanottu ❤️

      Poista
  39. Hyi miten ilkeitä ihmisiä täällä on kommentoinut. Yritä olla välittämättä, vaikkei se varmasti helppoa olekaan. Olen seurannut taustalla blogiasi siitä lähtien kun oma hevoseni loukkaantui ja nostan hattua sinulle kuinka monesti olet jaksanut uskoa ja hoitaa.. kun itselleni tulee päiviä, että tuntuisi helpommalta vain luovuttaa niin muistelen aina teidän tarinaa. Toivottavasti Nuuti paranee ja saa viettää mukavan ja rauhallisen (ja tapaturmattoman) loppuelämän sinun kanssasi. Tsemppaan teitä ihan täysillä täältä takavasemmalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle, mukavaa kun kommentoit! Nämä tsempit saavat samaan aikaan hymyn huulille ja kyyneleet silmiin. On hienoa nähdä miten paljon teitä ihania ihmisiä oikeasti on olemassa ❤️

      Poista
  40. Kyyneleet silmissä mäkin tätä luin, enkä halua uskoa, että tilanne on tosiaan noin vakava. Toivottavasti pystyt kuitenkin nauttimaan vielä yhteisestä kesästä ihanan, rakkaan Nuutin kanssa! <3 Toivon koko sydämestäni, että tässä tapahtuisi nyt käänne parempaan. Olen hullaantunut Nuuttiin joka postauksen myötä enemmän, joten en edes uskalla ajatella, missä sfääreissä sun tunteet ovat ja millaisia päätöksiä joudut pohtimaan. Voimia siis hirmuisesti, ja toivotaan, että aikaa olisi paljon enemmän kuin miltä nyt näyttää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sandra ❤️ Toivotaan, että osaan tehdä oikeita päätöksiä sitten kun aika koittaa. Pakko uskoa kohtaloon ja siihen, että kaikki tapahtuva on tarkoitettu tapahtuvaksi jotta edes vähän pysyy järjissään... :D

      Poista
  41. Tää oli tosi koskettava kirjoitus Nuutista :( ♡ Tekstistä voi miltei "kuulla" miten rakas Nuutti sulle on ja että ajattelet aina sen parasta, mitä ikinä tulee tapahtumaankaan ♡ Ihan valtavasti voimia sulle ja Nuutille ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Taru, ihanaa jos tunne välittyi sinne ruudun toiselle puolen ❤️

      Poista
  42. Voimia ja tsemppiä kovasti! Raskaita aikoja siellä menossa!<3 :( Minulla oli vajaa kaksi vuotta sitten oman hevosen kanssa samankaltainen tilanne. Pieniä jalkavaivoja oli tullut ja mennyt useampaan otteeseen, kunnes sitten vaivat ei enään alkaneetkaan paraneen ja klinikalle täytyi lähteä loppu keväästä. Kovasti olin yrittänyt valmistautua henkisesti reissuun, mutta itku pääsi, kun diagnoosin kuuli. Seuraponiksi olisi soveltunut, mutta etukäteen olin miettinyt useampaan kertaan, että vanhempaa hevosta ei kannata yrittää lähteä kuntouttamaan vaan päästettävä laukkaileen vihreimmille laitumille vaivojen ollessa vaikeat. Kesän sai poika laiduntaa laumassa parhaiden heppaystävien kanssa ja lopulta alkusyksystä tuli aika hyvästellä oma ihana eläinystävä! Todella raskasta oli elää kesä tiedolla siitä, että tämä tulee olemaan viimeinen yhteinen kesä. Viimeisen päivän koittaessa ja hyvästellessäni poikaa, tiesin tehneeni parhaan oikean päätöksen. Poika lähti niin tyyneenä ja tyytyväisenä viimeiselle matkalle.<3 Selkeästi helpottuneena päästeessään vaivoistaan. Surutyötä kun oli kerennyt jo pitkään tehdä etukäteen, lopulta lopettamisen jälkeen pääsi nopeaa kiinni normaaliin elämään ja hyvät muistot säilyvät aina mielessä. .<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, nämä tarinat ovat aina samaan aikaan sekä niin surullisia, että omalla tavallaan voimaannuttavia tarinoita. Tuntuu hyvältä kuulla, että elämä jatkuu myös irti päästämisen jälkeen ja ajan myötä kipu hellittää niin että voi jo hymyillen muistella yhteisiä aikoja. Vaikka itsekin olen luopumisen käynyt läpi monta kertaa, on se aina tässä vaiheessa yhtä lohdutonta. Etenkin nyt, kun tiedän, että Nuutista laskeminen tulee olemaan se kaikista vaikein tikki...

      Onneksi meilläkin on vielä kesä aikaa, toivottavasti. Kiitos sinulle sanoistasi ❤️

      Poista
  43. Mun ensimmäinen oma hevonen joudutaan lopettaa huomenna keuhkoveren vuodon takia. Tsemppiä sulle Nuutin kanssa <3 Ja toivotaan niin että Nuutti paranee <3 Ja kaikki mitä päätätkin on varmasti Nuutin parhaaksi <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, valtavat osanotot ja voimahali sinulle ❤️ Niin surullista. Onneksi heppasi saa nyt laukkailla ikivihreillä taivaslaitumilla, terveenä ja onnellisena. Siellä meidänkin edesmenneiden kaverina ❤️

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !