keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Hetken oli talvi

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna talvi teki luoksemme pikaisen visiitin ja yhden päivän ajan maisema oli kuin sadusta. Suorastaan täydelliset olosuhteet hienoille kuvauksille, mutta ilman apukäsiä jouduin kameroineni tyytymään vapaana kentällä palloilevaan Nuudeliin. Ei sillä, etteikö se ikuistettavaksi kelpaisi, mutta koska kielsin herraa rellestämästä (sai se muutaman pätkän juosta...) se selvästi tulkitsi jäljelle jääneiden vaihtoehtojen olevan syöminen tai kannoilla kulkeminen. Että yritä siinä kuvata sitten. Seuraavana päivänä tuli vettä ja kaikki lumi suli sohjoksi, mutta onneksipa tulevalle viikonlopulle on taas valkeammat ennusteet - jospa sitten pääsisi kamera oikein kunnolla tositoimiin! On tuo niin mahtava mallipoika sille päälle sattuessaan, että ihan sydänhän tässä pakahtuu... 

"Kukas kumma tuolla hiippailee?"
"Joku ihmisentapainen näyttää olevan, pitää käydä ihmettelemässä!"
"Hetki pieni!"
"Hei hiippalakki! Mitä oot vailla?"
"Vähän ujo kaveri, juos piiloon eikä sanonu mitään."
"No perhana! Sehän saattoki muuten olla tonttu! Joulupukin tonttu, punaisissa pöksyissään."
"Oli varmaan kurkkimassa kuka saa lahjoja ja kuka ei!"
"Onneksi minä oon ollu kiltti poika."
"Ainaki kiltimpi ku moni tuhmempi."
"Sietäisin kyllä saada lahjoja ison kasan."
"Ja saanhan minä, tietenkin."
"Vai mitä äippä? Saanhan?"

Kuten kuvista ehkä huomaa, Nuutti on voinut paremmin. Lääkekuuri teki tehtävänsä ja jalka näyttää kaikin puolin noin sata kertaa paremmalta kuin vielä pari viikkoa sitten. Turvotus on laskenut ja rivi ruvennut umpeutumaan varsin siististi. Isommat haavaumat tosin varmasti vaativat vielä tarkkuutta, jotta tilanne ei taas äkisti huonone. Haude jätettiin pois viime viikolla, mutta pesulla ja perusvoiteella jatketaan kunnes iho on kunnolla toipunut eikä vaikuta enää ärtyneeltä. Viikonloppuna olisi tarkoitus katsoa miltä liikkuminen maistuu ja mikäli kaikki on ok niin jatkaa siitä sitten taas hankkaria kuntouttaen. Usko vahvana ja toivo korkealla, niillä mennään! Kiva pitkästä aikaa postailla vähän positiivisemmalla fiiliksellä...

"Sinä mamma aina niin kamalasti ressaat! Minä oon kuule sitkee ku simpanssi."

Oletteko te jo ehtineet ikuistamaan hevosianne kauniissa, lumisessa maisemassa?

11 kommenttia:

  1. Sitkee ku simpanssi XD Ihana Nuudeli <3

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia! <3
    Ehdin itsekin muutama viikko sitten valoisan aikaan nappaamaan varsakolmikosta kuvia, onneksi, sillä seuraavan yön aikana vesisade huuhtoi kaikki lumet pois. :( Nyt lunta on satanut uudelleen, toivottavasti tällä kertaa ehdin ikuistaa vuokrahevosetkin lumisissa maisemissa. :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä! Ja juurikin samaisena päivänä :)
    Linkki kuviin

    VastaaPoista
  4. Kivoja kuvia ja kiva kun keksit aina, mitä Nuutti sanoo. :) Me otettiin tallilla jossa käyn, niin jo joulukuvia heppojen kanssa.

    VastaaPoista
  5. Meil on lunta mut ei oo viel ehditty kuvia ottamaan! Jos saan äidin mukaan tallille niin viikonloppuna! Millä kameralla otat kuvia? Ne on aina niin hienoja ja Nuutti tietenkin söpö! 💗

    VastaaPoista
  6. Nubello 💕 Han e ju so snyggis 😜🦄

    VastaaPoista
  7. Voi, Nuutin ilmeikkyyttä onkin ollut jo ikävä! Ihanaa, että teille kuuluu parempaa - jatkakaa samalla simpanssilinjalla! :-D Iloista joulua teille - ja yrittäkääpä hommailla tuollaiset säät joululomien ajaksi sinne. Mäkin liikuskelen nimittäin samoilla tienoilla ja soisin tallustavani valkoisilla hangilla. :)

    VastaaPoista
  8. Ihanaa että teille kuuluu jo parempaa! :) Hauskoja kuvatekstejä jälleen kerran :D

    VastaaPoista
  9. Kiva kun kirjoittelet taas ☺ ihania kuvia!

    VastaaPoista
  10. voimia hurjasti ! ❤ itse jouduin tekemään raskaan päätöksen ja saattelemaan 4 vuotiaani taivaslaitumille. Ikävä on suunnaton ja tuntuu ettei koskaan helpota ❤

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !