The winner takes it all !

Meillä oli tosiaan tänään kotitallilla nuo koulukilpailut ja... no, neroimmat ehkä voivat otsikosta jotakin päätellä... :D voitimme siis ! Tuli oikeastaan aika yllätyksenä vaikka rataan ihan ok tyytyväinen kokonaisuudessaan olinkin... :) Tällä kertaa en itse stressannut ja hosunut radalla mikäli jokin kohta ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, vaan pyrin korjaamaan tilanteen kaikessa rauhassa ajatellen rataa ainoastaan harjoituksena.

Verryttelyssä Nuutti oli melko mukava ja Eevan ohjeiden mukaisesti lämmittelin käyntityöskentelyn lisäksi aika paljon laukassa. Ravia otin ainoastaan muutaman pienen pätkän, sillä en koe sen puksuttelusta olevan meille juurikaan hyötyä rataa varten. Onneksi (minun kannaltani) kilpailut olivat hieman aikataulustaan jäljessä, sillä pääsin maneesiin verryttelemään about 20min suunnittelemaani myöhemmin (kun sisään ei yllättäen mahtunutkaan kuin 5 ratsukkoa...) :P Ehdin siis kuitenkin ihan hyvin ja radalle mennessä fiilis oli hyvä. Tuomaripäädyssä Nuutti kyttäili alkuun erästä suurta laatikkoa, mutta eipä hevosen ratsastettavuus radan aikana normaalista juurikaan eronnut; tuomaripääty on kuitenkin aina niin kovin jännä... Ennen pillin vihellystä hain Nuuttia käynnissä nopeaksi takajaloistaan ja laukkasin pienen pätkän saadakseni raviin enemmän energiaa. Erityisen tyytyväinen olin tänään perus harjoitusraviin, -laukkaan ja pysähdyksiin. Epäkohdiksi jäivät ehkä selkeimmin keskiravit, joissa Nuutti pääsi vetämään itsensä pitkäksi vasten kättä. Keskilaukoissa sain pidettyä hevosen haluamassani pituudessa hieman paremmin, vaikkakin ero harjoituslaukkaan jäi vieläkin liian niukaksi. Siirtymät alaspäin ovat Nuutin kanssa se ongelma, jota pyrimme työstämään kaiken aikaa, mutta tänään laukka-ravi siirtymiset sujuivat oikeastaan odottamaani paremmin; toisesta saimme 6 ja toisesta 7. Ravi-käynti siirtymät puolestaan pääsivät vähän leviämään, vaikka ne ovat yleensä harjoituksissa olleet suht tasaisia. Todella paljon on tosiaan korjattavaa ja kunhan noita "turhia", huolimattomuudesta johtuvia virheitä saadaan pois, niin pisteet nousevat varmasti ! Eiköhän tässä pikkuhiljaa aleta saamaan noita viimeaikojen onnistumisia entistä paremmin sinne kouluaitojen sisäpuolellekin... :) Tuomarin loppukommentti papereissa: "tahdikas esitys, jossa tiettyä sujuvuutta. Muista valmistella asiat niin saat niistä siistimmät ja keskiaskellajeihin enemmän poweria." :)

Voltti oikealle. Ja käytössä tänään joku ikivanha kouluhuopa, jota käytin muinoin Silvialla... :D En jaksanut aamulla rämpiä autotalliin hakemaan neliöhuopaa niin tuo sai kelvata...

Laukkavoltti ja rallinuutti :D

Olin tänään todella iloinen siitä, että Nuuttinen liikkui hyvin pohkeen edessä. Se ei kouluaitojen sisällä jämähtänyt taakseni, vaan eteni hyvin ja vastasi apuihini. Harjoituksissa olen tietenkin saanut liikettä vielä suuremmaksi ja paremmaksi, mutta vie aikaa ennen kuin sen kaiken saa mukaan kisaradalle ja tässä vaiheessa pitää olla tyytyväinen jo tähän; erittäin huomattavaan parannukseen edelliskerroista (: Tuomarina luokassamme toimi tänään eräs tallimme ratsastuksenopettajista, joka mielestäni onnistui arvostelemaan kaikki todella oikeudenmukaisesti ! Enkä todellakaan sano tätä siksi, että voitin, vaan ihan yleisesti kun tuloksia katsoo. Tuollainen asetelma (tuomari, joka tuntee ratsukot ja päinvastoin) saattaa olla aika hankala, mutta onneksipa löytyy ihmisiä, jotka osaavat hoitaa tuomaroinnin ammattimaisesti tilanteesta riippumatta :) Hyvä T ! Lisäksi tänään jäi sellainen fiilis, että oikeasti sai palautteesta jotakin irti ! Papereissani esimerkiksi luki parissa kohdassa "valmistele paremmin" ja rupesinkin kelaamaan, että juu; ihan oikeasti minun täytyy ruveta valmistamaan hevosta paremmin tulevaan, niin saan kuvioihin lisää täsmällisyyttä ja tasaisuutta (: Puolipidätteiden merkitystä ei kaiketi voi koskaan liikaa korostaa... !

Lisäsin muuten tuonne alasivuihin viimein tuon kilpailukalenterin, joka toistaiseksi on hieman tyhjillään, mutta täyttyy kyllä kunhan jaksan ruveta tulevia kilpailuja etsiskelemään :P Sinne lisään siis tästä lähtien aina kaikkien kilpailuiden / kilpailuharjoitusten tulokset, sijoitukset jne. joten mikäli kiinnostavat esim. tämän päivän prosentit niin sinne vain kurkistelemaan ;) Ja hei, minun piti kysyä teiltä blogini lukijoilta, että mitä mieltä olette tällaisesta ideasta, jonka sain eräästä kommentista... Eli kun muutamat ovat toivoneet blogiin enemmän minun ottamiani kuvia, niin olisiko ihan tyhmä idea tehdä kuville oma välilehtensä ja ruveta toteuttamaan eräänlaista "projektia"; sellaista, missä lähtisin muokkaamaan kuviani ihan alusta alkaen niistä 2009 kuvista saakka, kansio kerrallaan kohti uudempia otoksia? Ja jokaisesta kansiosta julkaisisin epäsäännöllisin välein sinne alasivulle sitten parhampia otoksia. Miltä kuulostaa? Aika kauanhan niiden kaikkien kuvien läpi käymisessä menee, mutta mutta... aina silloin kun ehdin, niin voisin jonkun kansion työn alle ottaa (: Mikäli idea tällaisenaan ei kuulosta hyvältä niin olisiko kenties jonkinlaista parannusehdotusta? Vai julkaisenko kuviani aina vain satunnaisestai normaaleissa postauksissa, kuten olen tähänkin asti tehnyt... ? :) Sanokaa ihmeessä mielipiteenne !

We're all winners ;)

Tämän päivän kuvista jälleen kiitos Sofialle (paitsi alin kuva © minä) ! Tulevasta viikosta on varmaankin tulossa aikalailla maastoilu- / peltoriehumispainoitteinen, toivon mukaan vain ei nyt taas rupea satamaan lunta aivan kamalasti, sillä siinä tapauksessa minä joudun sitten taas töihin uah. Huomenna aamulla on ainakin tiedossa taas jokusen tunnin urakka... ;3 Nyt painun saunaan ja television ääreen, heippahei !

It's okay to feel this way

Ja takapakkia... Tänään oli taas tunti, eikä oikein mennyt putkeen, ei sitten yhtään. No okei, ehkä välillä, pieniä pätkiä... Nuutti oli hieman laiska, se kyllä meni ihan hyvin eteen laukassa ja kevyessä ravissa, mutta kun istuin alas harjoitusraviin se jäi aivan pohkeen taakse ja sain koko ajan olla käskemässä sitä reippaammaksi. Lisäksi hevonen ajoittain yritti nousta liian korkeaan muotoon ja tavoitteenani onkin nyt saada ratsastettua sitä alemmas, samassa pituudessa kuitenkin. Eli se ei saa valua kilometrin mittaiseksi madoksi, vaan pitäisi saada aikaiseksi hieman rehellisempää peräänantoa. Takapäätä vain toimimaan siis ! Minulla pitäisi olla selässä sellainen tunne, että kaikki hevonen on edessäni ja istun sen takajalkojen päällä.

Laukannosto. Menimme tunnilla pari kertaa läpi tuon kouluradan ja laukannostot olivat varmaankin ainoat kohdat, jotka oikeasti menivät nappiin; tuntuivat hyvältä ja tapahtuivat tasan oikeassa paikassa. Käynnistä on Nuutin kanssa huomattavasti helpompi nostaa, joten vasempaan täytyy tsempata kun laukka nousee ravista :P

Wrummm ! Laukkaohjelmat ovat aina niiiin paljon raviohjelmia parempia kaikin puolin... Ei auta kuin treenata noita raviosuuksiakin JA OPPIA ISTUMAAN ALAS hemmetti ! :D

Ajattelin tässä vaiheessa avautua hieman enemmän tuosta Nuutin jalka-ongelmasta, eli sillähän meni hankoside oikeasta takasesta vuonna 2007. Jalka leikattiin kaksi kertaa vuosina 2007-2008 ja toipuminen tietenkin vei pitkän aikaa. Etenimme todella varoen ja pelasimme aikalailla "varman päälle" eli kuntoutimme hevosta vielä suosituksiakin maltillisemmin. Koko tuo hankkarivamma leikkauksineen sekä toipumisineen johti luonnollisesti siihen, että kaikki hevosen lihakset tippuivat ja se oli kuukauden karsinaleponsa jälkeen vain muisto entisestä. Vaikka tuosta selvittiin ja saimme eläinlääkäriltä terveen paperit, on matkassa edelleen pieni varoivaisuus. Itse koen olevani aika tarkka Nuutin liikutuksesta ja siitä, ettei se ratsastuksen aikana pääse väsymään, liikutuksen jälkeen jalat kylmätään jne., mutta entäs äitini sitten... hän on toisinaan niin ylivarovainen ! Minulle tulee välillä sellainen tunne, etten saisi tehdä hevosen kanssa mitään, ettei vain mene rikki... ! Kai minulla nyt on omaa järkeä päässä ja aika hyvä tuntemus hevosesta, jonka olen omistanut kohta viisi vuotta = tiedän kyllä milloin se on hyvä ja milloin oikeasti ei. Pitää myös ottaa huomioon, että Nuutilla on ikää jo 15 vuotta, eli liikkumisessa alkaa ehkä hiljalleen ilmenemään pientä jäykkyyttä, joka kuitenkin alkulaukkojen (jotka siis yleensä teen ennen raveja) jälkeen katoaa kun hevonen vetristyy. Jos sanon äidilleni, että "tänään ei mennyt ihan niin hyvin, kuin on muina päivinä mennyt", hän on heti pistämässä kaikki tunnit ja kilpailut sivuun. Haloo, ei aina voi mennä putkeen ! On niin paljon muitakin syitä, miksi ei aina onnistu ja usein se syy olen ihan yksin ja vain minä ! Mikäli en osaa ratsastaa, en voi olettaa hevosenkaan liikkuvan yhtään keskivertaista paremmin. Ei se tee asioita puolestani, eikä sen pidäkään. Toki Nuutti välillä voisi olla hieman hmmm... ei niin kovapäinen, mitä se yleensä tuppaa tiettyjen asioiden kohdalla olemaan, mutta minunhan se pitäisi vain silloin ratsastaa kahta tarkemmin.

En halua tässä todellakaan kuulostaa siltä, että suljen aina vaihtoehdon vanhan vamman uusiutumisesta tms. kokonaan pois, sillä sitä en ole missään vaiheessa tehnyt. Olen erittäin tietoinen siitä, että hevosellani on takanaan vika, jonka kanssa on elettävä. Huolenaiheenani kuitenkin on oikeaa takasta (sitä leikattua jalkaa) enemmän hepan vasen etunen, joka joskus (en muista tarkalleen milloin...) alkoi näyttää oikeaa paksummalta. Se ei ole arka, siinä ei ole nestettä eikä jalka ole lämmin. Se ei myöskään reagoi taivutukseen tms. vaan hevonen liikkuu puhtaasti. Vaikka syytä huoleen ei ehkä tässä vaiheessa olisi, niin tuollainen konkreettinen epäkohta saa mielikuvitukseni valloilleen, ja tietenkin ajattelen aina sitä kaikkein pahinta... Voi olla, että se tulevaisuudessa rupeaa oireilemaan, voi olla, ettei. Voi myös olla, että huomenna jään auton alle. Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, eikä sen pelon varjossa voi oikein kunnolla elämästä nauttiakaan. Joten, kuten tähänkin mennessä; aion hoitaa Nuutin jalat (sekä kaiken muunkin tottakai) parhaalla mahdollisella tavalla ja katsoa mihin se riittää. Periaatteenani on aina huolehtia terveestäkin hevosesta kuin se olisi kipeä, eli niin hyvin kuin suinkin osaan. Ja ihan totta; eihän täysin tervettä hevosta ole olemassakaan - kuten ei myöskään ihmistä. Jokaisella tulee jossakin elämänsä vaiheessa jotakin; toisilla se on isompaa, toisilla pienempää. Nuutin menneisyydestä minulla ei tarkempaa tietoa ole, mutta ilmeisesti se on aika kovassa kilpailukäytössä siellä Saksassa ollut... Ulkomailta tuoduilla hevosilla se usein vain on luottaminen siihen eläinlääkärin tarkastukseen, eikä se tietenkään anna kuin vähän kuvaa hevosen sen hetkisestä terveydentilasta. Kaikki voi muuttua lyhyessäkin ajassa, eikä eläinlääkärikään välttämättä kaikkea näe. Matkaan tarvitaan aina ripaus onnea ja sitä koen myös meillä olleen siinä vaiheessa kun Nuuttia leikkausten jäljiltä paranneltiin :)

Hirmuinen romaani, ehheh 10 pistettä mikäli jaksoit kaiken lukea ! Tuli vain sellainen fiilis, että pakko kirjoittaa asioita vähän "pois sisästään". Paljon riittäisi vielä kerrottavaa, mutta yritin nyt karsia tähän ne pääpointit tuntemuksistani. Mitä olette itse asiasta mieltä? Kommentoikaa toki mikäli siltä tuntuu. Huomenna meillä on joka tapauksessa kotitallilla kisat, oma starttini on niinkin mukavaan aikaan kuin klo 8.36 ! Normaalisti kisat ovat aina alkaneet klo 9 tai 10, mutta nyt on niin paljon lähtöjä, että pitää aloittaa kahdeksalta... ja samaisesta syystä tietenkin juuri meidän luokkamme on siirretty päivän ensimmäiseksi, ah. Tulee hieman aikaisempi herätys sitten, kun pitää olla näemmä rataakin rakentamassa siinä seitsemän aikoihin. Oikeastaan ei kyllä taas yhtään innostaisi tuo kisaaminen... No, otankin radan ihan vain harjoituksen kannalta ja katson miten taas pitkästä aikaa kouluaitojen sisällä sujuu. Tässä postauksessa kuvia tältä päivältä, kaikki © Sofia ! Tuli kyllä tunnin jälkeen hieman parempi fiilis kun sekoiltiin jotain Sofian kanssa... :D Siis puhuttiin, kaikesta mahdollisesta viisaasta. "Mä en usko et mulle sopis kaljut hiukset" ♥ hassu :) Jou, loppuun oli pakko vielä liittää tämä iiihana biisi, joka on mielestäni ehdottomasti yksi artistin parhaimmista !

Avril Lavigne - Everybody Hurts

Everybody hurts some days,

it's okay to be afraid.

Everybody hurts, everybody screams,

everybody feels this way.

And it's okay, it's okay... ♥