Maailman mahtavin avaruusmato

Tänään oli sadepäivä. Mun olisi tehnyt mieli linnoittautua neljän seinän sisään ja pistää Modern Family sekä popcorn -kone pyörimään, mutta reippaana heppatyttönä ("yhyy miks tääl sataa" -nurinan säestämänä...) suuntasin iltapäivästä kulkuni suoraan rakkaan Nuudelin luo. Maneesiin ei päästy, joten päädyttiin hepan kanssa yläkentälle. Se oli lanattu ja pienen kosteuden ansiosta varsin hyvässä kunnossa. Alakenttää tuntuu Nuutti usein sateella hieman varovan, tiedä sitten meneekö ehkä hieman liukkaaksi...?

Söpöliini odottamassa hommiin lähtöä toukkapuku päällä ja uudet popot jalassa.

Sanalla sanoen Nuutti oli tänään ihan mahtava. Niin mahtava, että mun oli todella vaikea ratsastaessani pitää naama peruslukemilla. Teki mieli vain virnuilla idiootin lailla ja huutaa koko maailmalle kuinka upea hevonen mulla onkaan. Se liikkui hirmu hyvin heti ensimmäisistä laukoista lähtien, kantoi itsensä takajaloillaan ja oli aivan pumpulia edestä.

Alkuverkkalaukkaa.

Näytän vähän siltä ku oisin just juossu seinää päin mut sentään taisin välillä itekki keskittyä.

Meinaan törkeesti syyttää mun takkia tosta istunnasta. Koska vikahan ei missään nimessä voi olla itse ratsastajassa.

Mä en millään osaa pukea sanoiksi ratsastuksesta jääneitä fiiliksiä, ne olivat niin huikeat. Mä olin yhtä hymyä, ja heppakin näytti sateesta huolimatta maailman tyytyväisimmältä pikku oliolta :) Hommia tehtiin tänään varmaan korkeintaan 15 minuuttia (runsaiden alku- ja loppukäyntien lisäksi siis tietenkin), mutta mä en yksinkertaisesti nähnyt tarvetta tuupata enempää. Mä en halunnut rikkoa sitä ihanaa kuplaa, jonka sisällä me oltiin.

Tästä on hyvä huomenna jatkaa :) Pitää yrittää taas joku päivä saada tänne vähän järkevämpää "treenianalyysiä" kun meni tämä nyt näin pikaiseksi hehkutukseksi, vaan minkäs teet kun heppa on niin valtavan hieno ! Kaikista postauksen kuvista suuret kiitokset siskolleni Jonnalle.

Höpsöt.

Toivon mukaan teillä muillakin on ollut loistava perjantai, oikein hyvää viikonloppua kaikille !

Nuudeli kevätfiilareissa

Tänään olisin voinut luulla piteleväni narun päässä ennemmin nuorta oria vieraan ympäristön hälinässä, kuin 17 vuotta elämää nähnyttä Nuudeliduudelia kotitallin kentällä. Tuntuvat nämä tuuliset kelit tekevän yhdestä jos toisestakin kaviokkaasta hieman tavallista ärhäkämmän menijän. Vanhalla ukkelilla piisasi virtaa vaikka muille jakaa ja olenpa ihan tyytyväinen että päätin tänään "rennon maastolenkin" sijaan viedä Nuutin yläkentälle juoksentelemaan. Siellä se karvaformula sitten paineli häntä töttöröllä, pukitellen ja puhisten. Ja voi mitä liikettä se välillä esitteli ! Eipä voinut kuin ihailla.

Katsokaa ! Piehtarointipaikkaa etsiessään Nuudeli käveli niin kuin normaalit hevoset konsanaan, ei passista tietoakaan !

"Katsos äiskä löysin tämmösen tosi herkullisen risun !"

Patukkamies. Mutta hei se on ihan oikeasti laihtunut vähän ! Asetusten puolesta vain tietenkin onnistuivat nämä plösökkäkuvat.

"Mä oon kyllä nyt niin villillä tuulella että pidä äiskä vaan pipostas kiinni !"

"Tääl näkyy vaiks mitä jännää !"

"Mä meen niin kovaa ettei sun antiikkinen kamera edes pysy perässä !"

Beibifeissi.

"No en muuten ole ! Mä oon sentään tallin karskein jäppinen."

Lopuksi Nuudeli (omasta mielestä tarpeeksi juostuaan) tuli mun luokse, työnsi päänsä syliin ja sanoi "hörh". Ehkä se kerjäsi herkkua tai kenties päästi moisen äännähdyksen ihan vahingossa, mutta mä en silti voinut olla pakahtumatta onnesta. Pieni suloinen hörähdyksenpoikanen tyytyväiseltä hevoselta. Nämä pienet suuret (tulkinnanvaraisetkin) hetket ovat niitä kaikista hienoimpia.

Siinä me sitten hyvä tovi halailtiin, Nuutti puhalteli lämmintä ilmaa mun kohmeisille käsille ja mä kuiskuttelin sen korvaan kuinka käsittämättömän ylpeä mä siitä joka päivä olenkaan. Jos mä olisin saanut päättää, se hetki ei olisi loppunut koskaan. Nuudeli kuitenkin saattoi olla tyytyväinen saatuaan tuulenpuuskan pudottamasta oksasta tekosyyn säpsähtää kauemmas... ;)

Riekkulikuvia tuli tänään valitettavan vähän, vaikka Nuudeli ihan antaumuksella juoksentelikin. Pitää ottaa vaikka ensi viikolla uusiksi, ja yrittää sitten löytää paremmat kuvauspaikat sekä asetukset. Mikä kuvista on teidän lempparinne?