keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Huumorintajua ja kärsivällisyyttä

Tänään oli taas yksi niistä päivistä kun tuntui ettei mikään suju. Ei siitä kyllä oikein voi hevostakaan moittia, kun ratsastelut ovat viimeisen parin viikon aikana jääneet siihen maastoiluun tai kevyempään hölköttelyyn tämän sormen takia...

There are only two emotions that belong on the saddle; one is a sense of humor and the other is patience. - John Lyons

Kumpikin edellä mainituista joutui tänään vähän koetukselle. Mun mielestä on tietenkin kivaa, että hevonen on virtaisa eikä sitä tarvitse potkia eteen päin, mutta siinä vaiheessa kun kaikki energia kohdistuu ihan muuhun kuin siihen työntekoon ja itse heiluu selässä kuin Mikki merihädässä niin... meinaa rehellisesti sanottuna käpy palaa.

Olen aina ollut ehdottomasti sitä mieltä, että jos ei hevosen selässä osaa pitää päätään kylmänä, on parempi jättää ratsastukset kokonaan sikseen, tai vähintään ottaa pieni time out. Vaikka ratsastaja hermostuisikin vain lähinnä itselleen, niin ihan se sama hermostuneisuus tarttuu myös hevoseen. Hermostunut hevonen menee herkästi lukkoon, jolloin se ei enää opi tai yritä, vaan se rupeaa ainoastaan etsimään pakoreittiä epämiellyttävästä paineesta.

Tänään Nuutilla oli hieman keskittymisvaikeuksia ja se yritti jatkuvasti livahtaa pois avuiltani. En meinannut saada hevosta minkäänlaiselle tuntumalle, sillä joko se veti itsensä pitkäksi kuin nälkävuosi ja makasi kädellä, tai vastaavasti meni ihan nippuun, jätti selän alas ja painui tyhjäksi edestä. Tein niin tai näin, kaikki oli aina väärin päin. Laukassa Nuutti tarjosi mielellään liian kovaa vauhtia tai vastaavasti pukkiloikkia. Pari kertaa jouduin sitä hieman (äänellä) komentamaan, sillä reagointi raipan kosketukseen oli mallia "pää taivaisiin ja täysillä eteen".


Tässä vaiheessa tajusin, että nyt on pakko rauhoittaa tilanne. Olen itse luonteeltani aika äkkipikainen, ja toisinaan hermostun herkästi mikäli joku asia ei vain suju. Muistan edelleen elävästi ne kerrat, kun äiti on vuosia sitten komentanut minut alas hevosen selästä ja käskenyt miettimään miksi hän niin teki. No siksi, että olin menettänyt malttini ja räyhäsin selässä kuin raivopäinen apina. Tällöinkin kohdistin kiukkuni äitiin (joka siis yritti minua herkässä mielentilassani neuvoa...), mutta samalla se osui väistämättä myös hevoseen.

Satulassa istuskellessaan sitä pinnaa voi toisinaan (syystä tai toisesta) joutua venyttämään aika äärimmilleen. Mikään ei ole tärkeämpää kuin olla hevoselle oikeudenmukainen ja antaa sille mahdollisuus onnistua. Ne eivät ansaitse kärsiä ratsastajansa palaneesta pinnasta, sillä jokainen niistä haluaa onnistua. Tai mikäli ei, niin ratsastajan tehtävänä on saada ne haluamaan. En tiedä onko mikään hienompaa, kuin huomata, että hevosta ei tarvitsekaan jatkuvasti patistaa, vaan se lentää kanssasi.

Lentää voi vaikka olisi vähän pullavampikin ♥

Nuutin kanssa ravi- ja laukkatyöskentely siis jäi tänään vähän vähemmälle, sillä mitä enemmän yritin erilaisten tehtävien kautta saada sitä keskittymään, sitä enemmän se kävi keräämään kierroksia ja turhautumaan. Tehtäviä helpottamalla saa usein hevosta hieman paremmin taas lapaseen, ja päätinkin siis palata kokonaan käyntityöskentelyn pariin. Siinä mun tavoitteena oli ainoastaan saada Nuutti rauhoittumaan tasaiseksi pohkeen ja ohjan väliin, jotta pääsen vielä loppuun tekemään yhdet onnistuneet laukannostot (ilman pukkiriehumis aikeita) ja näin ollen lopettamaan hyvillä mielin.

Vaikka tänään ei noin teknisesti mitenkään putkeen mennytkään, niin olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että muistin laskea kymmeneen ja pitää itseni rauhallisena vaikka hevonen olisi mielellään höseltänyt omiaan. Tämän johdosta Nuuttikin rentoutui ja sain sitä jopa hieman avuilleni. On se vain mahtava hevonen, niin hieno opettaja ettei toista olekaan.

Paras Nuudeli ♥

Kuvat julkaisemattomia parin kuukauden takaa, © Jonna. Tuoreita saadaan toivon mukaan loppuviikosta tai viimeistään joulun jälkeen... :) Sitten on luvassa kaikenlaista muutakin kivaa, mutta ei siitä vielä sen enempää !

27 kommenttia:

  1. Ensi kerralla on uusi päivä ja parempi mieli. Hienosti kuitenkin loppua kohden sujui, kun tavoitteesi onnistui!! :) toivottavasti sormesi tervehtyy pian! paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, toivotaan näin :) Kiitos !!

      Poista
  2. Pisteet äidillesi! Harmittavan harva "teiniprinsessan" äiti komentaa kuumentuneen lapsensa alas hevosen selästä ja osa jopa saattaa jättää lapsen yksin jos saa kuulla "haistavittuakunetmitäänmistääntiedä" vastalauseeksi sieltä hevosen selästä. Peukutan teidän äitiä hurjasti (vaikka lukemani perusteella epäilenkin, ettet tuollainen kuvailemani hormonihirviöteini ehkä ole koskaan ollutkaan)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon ihan samaa mieltä !! Yllättävän usein joutuu sivusta todistamaan hevoseen tai poniin turhautumista ja sitä, ettei kentän laidalla tiiraileva äiti (tai isä) puutu asiaan millään tavalla. Tietenkään kaikki vanhemmat eivät ole hevosihmisiä (mikä onkin muuten sille teiniprinessalle hyvä veruke olla tottelematta ja rauhoittumatta), mutta ei se huomauttaminen mun mielestä edellytä ratsastustaitoa vaan ihan puhdasta tilannetajua.

      Yksissä kisoissakin muistan katsoneeni kuinka eräs poniratsastaja huonosti menneen radan jälkeen purki verkassa kiukkuaan poniin ja äidin sanoessa jotakin kuului vain: "voitko nyt vittu olla hiljaa ?!". Onneksi stewardi puuttui tilanteeseen ja poni pääsi hoitajansa hoiviin kun ratsastaja kiukustuneena lähti kävelemään. Mulla ei ikinä olisi pokkaa huutaa äidilleni noin, enkä mä ikinä voisi edes kuvitella kohtelevani hevostani tuolla tavoin. Se ei vaan koskaan ole ollut vaihtoehto.

      Poista
  3. Kuulostipas tutulle... Täällä ilmoittautuu nimittäin kans yksi välillä aika äkkipikainen ratsastaja! :-D Pitäisi vaan oppia hallitsemaan hermot aina ratsastaessakin, kun tietää ettei hermostuminen IKINÄ saa sitä hevosta kulkemaan yhtään paremmin.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jee ! :D Ja joo niinpä... Hermostunut ratsastaja + hermostunut hevonen = tunnetusti maailman paras yhdistelmä !

      Poista
  4. Aivan mahtavaa pohdiskelua kärsivällisyydestä, hermostumisesta ja oikeudenmukaisuudesta!! Maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki muistaisivat silloin tällöin laskea kymmeneen ja nollata hetkeksi tilanteen sen sijaan, että jatkaisivat vain kiukuspäissään yrittämistä. :) Hermostuneena kun ei yleensä saa mitään hyvää aikaan. "Mikään ei ole tärkeämpää kuin olla hevoselle oikeudenmukainen ja antaa sille mahdollisuus onnistua." Niin ihana ja totta tuo lause! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla !! :) Niinpä, pitäisi yrittää muistaa ajatella niin, että haluaako ajaa hevosta tilanteeseen jossa se joutuu koko ajan pelkäämään saamiansa apuja? Koska eihän silloin yksikään hevonen rehellisesti ole läpi, vaikka kuinka ratsastaja kävisi läpi kaikki osaamansa temput.

      :)

      Poista
  5. toi John Lyonsin lause on kyllä totta.

    heeei, millonkas nuudelin kaa koulukisoihin ? ;)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on !! :)

      Hahaa... saa nyt nähdä :D Aikaisintaan oman tallin kisoissa keväämmällä ;)

      Poista
  6. Hieno postaus. Minulla on aina ollut sellainen kuva, että olet kasvanut todella "terveessä hevosperheessä". Vaikka olette käsittääkseni varakkaita, niin vaikutat järkevältä jalat maan pinnalla -ihmiseltä. Kunnioitan sinua jotenkin todella suuresti, ja toivon teille Nuutin kanssa vain kaikkea hyvää. Tämä on ehdottomasti minun lempiblogini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista, onpa mukava kuulla ! :) Äiti on tosiaan pitänyt huolen siitä, että perusta hyväksi hevosihmiseksi kasvamiselle on vahva :)

      Poista
  7. hyvä postaus ja ihana nuutti:)

    VastaaPoista
  8. Tuli tässä mieleen, että onko sulla blogissa ollu koskaan kirkasta ulkoasua? Minä joskus luin satunnaisesti blogiasi ja sitten hetkeen en lukenut (koska en löytänyt blogiasi:D) ja sitten aloitin lukemaan päivittäin, vaikken olekaan lukijaksi liittyny, enkä ole oman muistini mukaan täällä nähnyt kuin tummia ulkoasuja:D Tosin teet niin mahtavia bannereita ettei tummuus ole edes haitannut:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä ollut aika erilaisia :D Seuraavaksi taas luvassa varmaankin vaaleampaa ja kirkkaampaa, kunhan vain saisin taas inspiksen päästä kiinni... ;)

      Poista
  9. Opiskeletko/ootko töissä missään? :)

    VastaaPoista
  10. I FEEL U BRO!!! mutta ei se mitään koska we are children on the sun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YES !!! It's written in the stars.

      Poista
  11. "En tiedä onko mikään hienompaa, kuin huomata, että hevosta ei tarvitsekaan jatkuvasti patistaa, vaan se lentää kanssasi." vitsi miten upea lause!! Muutenkin asiaa koko postaus:)

    VastaaPoista
  12. Olen jäänyt ihan koukkuun sinun blogiisi, että täytyy tulla joka tunti tsekkaa, et oisko tullu uutta postausta. Nuutti on NIIN sulonen ja sinä oot niin nätti!!:) Olette täydellinen pari ja ratsastat niin hyvin, että en kehtaa edes katsoa omia ratsastuskuvia:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii, ihana kuulla !! Kiitokset ♥

      Poista
  13. Todella ihana blogi! Pidän tavastasi kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tosi kiva jos tykkäät !! :)

      Poista
  14. Ihan totta viserrät, mäkin olen melko äkkipikainen ja huono hermoinen, joten olen joutunut ihan tosissani miettimään käytöstäni hevosen lähellä ja ratsastessa. Kiukkua on ihan turha purkaa viattomaan eläimeen, ja tilannetta yleensä pahentaa menttaliteetti "tätä ei voi jättää tähän, en voi antaa periks".. ARHG! :D Mutta nyt varsinkin koiran koulutuksen myötä sitä on oppinut ymmärtämään, että sellaisessa tilanteessa se asian jättäminen sillä hetkellä siihen on usein paljon parempi vaihtoehto ;)

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !