sunnuntai 24. elokuuta 2014

Siirtymisiä kaulanarulla

Voihan hyvää päivää tätä postaustahtia... Intoa kyllä olisi, mutta ylimääräistä aikaa sitten taas ei. Voi kun voisinkin kertoa teille kaiken mitä mun päässä sekä elämässä tällä hetkellä tapahtuu, mutta ainakaan toistaiseksi se ei onnistu. Hitto vie... tuntuu että kuuppa posahtaa tuhannen säpäleiksi hetkenä minä hyvänsä ! Vaan minkäs teet, kaikkeen kun ei aina voi itse vaikuttaa.

Onneksi suuri osa onnesta on kuitenkin omien valintojen summa. Lisäksi kun luottaa kohtaloon, niin voi toisinaan melkoisen sekasorronkin keskellä tuntea selustansa turvatuksi.

Ja onhan mulla Nuutti, mun koko maailman rakkain pieni olento. Sen lähellä tunnen olevani pahan maailman saavuttamattomissa. Kukaan tai mikään ei voi satuttaa, ei edes koskettaa. Siinä kuplassa ollaan vain me, kaksi erilaista ja toisinaan ihan yhtä jääräpäistä luontokappaletta toisiltamme oppimassa. Nuutti on opettanut mulle vaikka mitä, kaikkea tosi hienoa, ja mä olen opettanut sen esimerkiksi kerjäämään.

"Ilman mua äiskä ois ihan hukassa."

Eilen paineltiin Nuudelin kanssa maneesiin, sillä ulkosalla pauhasi ukkonen ja rankkasade. Niin se taisi Suomen kesä loppua kuin seinään ja kohta on taas talvi. Onneksi tässä välissä on mun lemppari vuodenaika; ihana syksy. Luonto vaihtaa pukunsa punakeltaiseen, illat pimenevät ja ilmassa tuoksuu vuoroaan odotteleva talvi. Varpaat eivät villasukissakaan enää hikoile ja kuuma kaakao lämmittää tallireissun jälkeen mukavasti. Ja mitä tulee Nuuttiin... se tuntuu nuortuvan ainakin kymmenen vuotta. Kesän voimia vieneet paahteet ajautuvat unholaan ja keisarilla prinssillä on mielessään aivan uudet kuviot. Vielä toistaiseksi peräpää on pysynyt hallinnassa suhteellisen hyvin, mutta mikäli hevostani yhtään tunnen niin eiköhän se viimeistään tuossa kuukauden kuluttua jälleen aktivoidu... heh.

Siihen saakka nautiskelen siitä, mihin olemme Nuudelin kanssa päässeet, eli yhä tasaisempaan suorittamiseen kaulanarun avulla. Se vapauden tunne on ihan mieletön, suorastaan koukuttava. Eilen jatkettiin heppasen kanssa vähän siirtymiä treenaamalla, ja ne sujuvat kerta kerralta paremmin. Haluaisin Nuutin pysyvän siirtymien läpi vieläkin rennompana, mutta sentään siitä "pahimmasta selän notkistelusta" ollaan päästy eroon. Enää heppanen ei siis vedä selkäänsä alas heti kun siltä jotakin pyydän, vaan reagoi jollakin tapaa entistä "pehmeämmin".

Istunta kaipaisi taas pientä remonttia.

Kaulanarun kanssa huomaan hyvin sen, milloin mun oma ratsastus ja apujen voimakkuus ei Nuuttia ihan miellytä. Jos käyn häsläämään, otus lakkaa tottelemasta ja menee minne itse haluaa. Sitten kun taas muistan rauhoittua ja lopettaa säätämisen, kaikki toimii. Nuutti on loppupeleissä todella herkkä hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan paljon, mutta antaa takaisin ainakin tuplasti enemmän.

Postauksen kuvista kiitokset serkulleni Kukalle ! Edellisistä kaulanaruiluista (pellolta) mulla on kuvia myös, mutta ne saavat osakseen hieman perusteellisemman photoshop -käsittelyn ja pääsevät julkaisuun ehkä tässä parin viikon sisällä. Sitä ennen työn alle pääsevät muutamat muut postaukset, jotka toivon saavani valmiiksi mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jokunen lisätunti vuorokauteen kelpaisi mulle vallan mainiosti.............

Oletteko te innostuneet kokeilemaan kaulanaruilua, tai kenties harrastaneet tätä jo pidemmän aikaa? Mikä siinä teidän mielestänne on parasta?

34 kommenttia:

  1. Mun on nyt pakko kommentoida sen verran että sun blogin taso on laskenut kun lehmän häntä.. tässäkin postauksessa kaksi vaivaista kuvaa ja vähäm tekstiä. Ennen oikeesti rakastin tätä blogia, niin paljon hienoja kuvia ja postasit useemmin. Ja joo luin tekstin sulla on paljon tekemistä mutta oli nyt silti kommentoitava... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tiedostan tämän... :( Tällä hetkellä tosiaan vaan on niin paljon kaikkea muuta murehdittavaa, etten millään ehdi panostamaan blogiin samalla tavalla kuin ennen. Se harmittaa tosi kovin, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä. Ja kunhan niin käy, niin lupaan tehdä parhaani blogin tason nostamisen suhteen !

      Poista
  2. No en ole kokeillut, mutta hienolta naytttaa. Heratit kiinnostukseni asiaan ! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, kannattaa tosiaan ihan ehdottomasti kokeilla jos vain on mahdollisuus ! :)

      Poista
  3. Voi, toivottavasti kiire vähän antaisi periksi ja ehtisit postaamaan useammin, sillä tämä on edelleen yksi mun harvoista lempi blogeista. :)

    Itse en ole omalla hevosellani vielä uskaltanut kokeilla kaulanarua, mutta riimulla olen välillä kevyempinä päivinä mennyt. Miten sinä aloitit narulla ratsastamisen? Oliko suuria kommunikaatio-ongelmia alkuun? Tosi mielenkiintoiselta touhulta vaikuttaa kyllä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu toivotaan näin !! Tällä hetkellä ollaan vähän jännän äärellä, ja tulevat muutokset toivon mukaan ainakin pidemmällä tähtäimellä antavat mulle taas enemmän aikaa blogin parissa :)

      Riimulla on hyvä aloittaa, ja kaulaan kannattaa kiinnittää erillinen naru, johon hevosta voi siinä riimulla ratsastelun ohessa vähän opettaa :) Pidättäessä ja käännöksissä siihen voi luoda hieman painetta, jotta hevonen oppii avut ennen kuin riimusta luovutaan. Itse siis aloitin juurikin näin :)

      Eihän se kommunikointi alkuun kovin jouhevasti sujunut (ensimmäisillä kerroilla Nuudeli kyllä totteli kun pyysin liikkeelle tai seis, mutta rattia ei ollut olemassakaan...), mutta harjoitus tekee mestarin ! Saumatonta yhteisymmärrystä ei taatusti kerralla tai parilla saavuteta, mutta se jatkuva luottamuksen kehittyminen on ihan mielettömän koukuttavaa :) Suosittelen kokeilemaan kunhan olo on tarpeeksi turvallinen !

      Poista
  4. nuutilla on tosi luottavainen ilme :)

    VastaaPoista
  5. Ihana Nuutti, sillä on jotenkin niin viisas ilme! Itse juuri alkuviikosta kokeilin kaulanarua ensimmäisen kerran, mutta hevosella oli kyllä riimu päässään. Riimuun menevä naru oli solmussa kaulalla, ja enimmäkseen yritin vaikuttaa ainoastaan kaulanarulla. Heppa oli vähän ihmeissään, mutta kukapa ei :DD Kuinka kauan sä oot tätä Nuutin kanssa treenannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niin se on ♥

      Nonni, mukavaa ! Tuolla tapaa se kannattaa aloittaakin, samoin tein itse Nuutin kanssa :) En ihan tarkkaan muista milloin testasin ensimmäisen kerran, varmaan 3-4 vuotta sitten (?), mutta enemmissä määrin alettiin kaulanaruilemaan vasta ööh ehkä reilu vuosi sitten ! Siihen saakka se oli aika satunnaista "hömppäilyä", nyt alkaa touhussa olemaan jotain ideaakin... ;)

      Poista
  6. Itse olen käynyt pari kertaa tamman kanssa painelemassa maastossa laukkaa kaulanarulla. Meillä oli vähän kivikkoinen alku se kanssa (melkein kymmenen vuotta sitten) ja se kuskasi meikäläistä kuin rukkasta kaikista olympioista ja pelhameista huolimatta... On jotain mieletöntä kun heppa luottaa 100% sinuun ja voit käskeä sitä äänellä "oikealle, vasemmalle, seis, ravia" ja se tottelee ainakin melkein joka kerralla ;)
    Eikä kertaakaan ole kuskannut mua pihaan laukalla kaulanarun kanssa. Aina ollaan kävelty kotiin. Heh vähän muutosta rouvassa verrattuna entiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa, vau ! Kuulostaa kyllä tosi tutulta, mulle sanoivat muutamat valmentajatkin joskus Nuutista että kannattaa palauttaa kun on niin vaikea. Eivät tosiaan pelhamit tai aina gramaaniviritelmätkään pidätelleet kun sille päälle sattui, mutta kummasti ne hevosetkin muuttuvat kun niille antaa aikaa, rajoja ja rakkautta... ;)

      Me ei olla vielä maastossa kaulanarulla paineltu, mutta voisi kokeilla kyllä ! Kunhan metsästä katoavat hirvikärpäset......... Ne on niin inhottavia mönkiäisiä. Mutta siis tosiaan varmasti ihan huikeeta, vielä huikeempaa kuin aitojen sisäpuolella :)

      Poista
  7. oi ihanat te !
    Kirjotit tän tekstin jotenki tosi kivasti ja hauskasti niin oli helppoo luettavaa ! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva jos pidit !! :)

      Poista
  8. "Kaulanarun kanssa huomaan hyvin sen, milloin mun oma ratsastus ja apujen voimakkuus ei Nuuttia ihan miellytä. Jos käyn häsläämään, otus lakkaa tottelemasta ja menee minne itse haluaa. Sitten kun taas muistan rauhoittua ja lopettaa säätämisen, kaikki toimii. Nuutti on loppupeleissä todella herkkä hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan paljon, mutta antaa takaisin ainakin tuplasti enemmän."

    Aivan kuin olisit kirjoittanu mun hepasta :D

    VastaaPoista
  9. Olet kyllä tehnyt Nuutin kanssa ison työn, arvostan! T. yksi hevosen entisellä kotitallilla ratsastanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos !! Tunnetko Nuutin siis Vahannan ajoilta? Voisitko laittaa mulle sähköpostia (susanna.niemi@live.fi), olisi mukava kuulla mahdollisimman paljon sen menneisyydestä... :)

      Poista
  10. ihana toi "ilman mua äiskä ois ihan hukassa", aww.. :'---)

    VastaaPoista
  11. Ihanat kuvat. :) Me yritimme tammani kanssa viime viikolla päästä yhteisymmärrykseen kaulanarun kanssa (kun sillä on toisen korvan takana haava, jonka suitsien ja riimun niskahihna hiertää auki pehmusteesta huolimatta..), mutta yritykseksi se tosiaan jäikin. :D Kyllä hevonen suostui uraa kävelemään, mutta suunnan vaihtamiseen tarvittiin aina maassa seisoskelevan kaverini apua. Ehkä tuo puuha meiltäkin vielä joskus luonnistuu..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voihan sentään ! :D Mutta kyllä se siitä kuule, ei meilläkään alkuun ollut kaulanarun kanssa rattia lainkaan... ;)

      Poista
  12. meneekö nuutti aina koko ajan noin rentona ? kun mun heppa ei ikinä laita päätä alas kaulanarulla :( se on ihan ylhäällä ja se kattelee vaan maisemii ...

    mut ihanii kuvii taas ja kirjotat tosi kivalla tyylillä, tää on mun lemppari blogi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihan koko ajan noin mene ! Jatkuvasti pidempiä pätkiä kuitenkin. Äläkä huoli hei, ei Nuuttikaan alkuun laskenut turpaansa lainkaan. Meni monta monta kertaa, ennen kuin se ihan muutaman pienen hetken ajaksi rentoutui noin :)

      Kiitos, tosi kiva kuulla !! :)

      Poista
  13. Voi olipas taas kiva postaus ja toivon että ehdit taas postailemaan enemmän koska sun blogi on yksi niistä blogeista joiden postauksia oikein odottaa. Nuutti vaikuttaa niin symppikseltä hepalta ja sä kirjotat tosi hyvin ja mielenkiintosesti. Ehdottomasti lemppari hevosblogi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos !! ♥ Yritän tosiaan parhaani mukaan ehtiä tänne enemmän, niin itseni kuin teidän lukijoidenkin vuoksi ! Ihan mahtavaa kun jaksatte aina kommentoida ja piristää, vaikka mä oon viime aikoina ollut ihan luokattoman huono bloggaaja... ♥

      Poista
    2. Toivotaan että ehdit taas kirjoitella mutta älä ota mitään stressiä koska silloin postauksista tulee väkisin ja kiireellä väännettyjä, kyllä me ootetaa!c;

      Poista
    3. Niin, totta, laatu ennen määrää ! :)

      Poista
  14. älä ota turhaa ressiä susanna, kyllä me truu lukijat täällä ootellaan! vaik toki huippuu jos ehdit taas jossaki vaiheessa useemminki päivitteleen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ihanaa :) Yritän parhaani !!

      Poista
  15. Itsekin innostuin pitkästä aikaa menemään kaulanarulla muutama päivä sitten. Parasta siinä on tietysti laukkaaminen kenttää ympäri kädet levällään ja nautiskella :) Myös se on mukavaa huomata miten heppa herkistyy istunnalle verraten ratsastuksen alkua ja loppua. Siirtymiset alaspäin onnistuvat helposti istunnalla mutta käynnistä pysähtyminen onkin sitten ihan eri juttu! Lopulta pysähdykset onnistuivat ilman kaulanaruun koskemista pelkällä istunnalla ja pyrrrrrr-yrrrr-yrrr-RYRRRR- äännähdyksellä :---D
    Tosi hauskaa hommaa kuitenkin, ja jo kerran, pari viikossa jos harjoittelisi, huomaisi jo varmasti edistystä. Huomenna taitaakin olla kaulanarureenit vuorossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä ihan huippua toi kädet levällään laukkailu ! Nuutti vaan aina luulee et oon antamassa sille herkkua ja yrittää kurotella käsiä kohti...... XD

      Haha, pyrrr -ääni on hyvä !! Nuutistakin on kaulanaruilun johdosta tullu herkempi sekä istunnalle, että äänelle. Ihan huippukivaa touhua ja tosiaan voisi ottaa ihan säännölliseksi osaksi liikutusohjelmaa ! Viime aikoina tosin ollaan varmaan sen kerta viikkoon melkeen naruiltukin, ellei useamminkin haha... :D

      Nonni, kuulostaa hyvältä, pitäkäähän tosi kivaa ! ;)

      Poista
  16. Miks aina muokkaat noi kuvat tollasiks piirrosversioiks?? :o ihmettelen vaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina? XD En edes muista milloin oon viimeks tolla tyylillä muokannut, mun mielestä vaan sopivat joihinkin kuviin... :) Toisinaan toi saattaa myös vähän peittää kuvan mahdollista sumeutta / epätarkkuutta.

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !