keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Ja me juostaisiin paljain jaloin pelloilla, sua kissankelloilla kutittaisin

Päivä päivältä kaikki tuntuu entistä todellisemmalta. Vielä äsken meillä oli kuukausi, nyt enää parisen viikkoa. Haluaisin nauttia, viettää pian entisellä kotitallillamme aikaa tavallista enemmän ja kiittää kaikkia kuluneista vuosista, mutta samalla huomaan luikkivani tallille kuin varkain, toivoen, ettei siellä ole muita. En halua kohdata kysyviä katseita, en selittää, enkä toistella: "no, ehkä tämä tästä".

Yksin kaikki on niin paljon yksinkertaisempaa. Vain minä, sekä koko elämäni rakkain olento, eikä tarvitse sanoa sanaakaan mikäli itku kuristaa kurkkua liian tiukasti. Voin vain halata, rapsutella ja antaa hevosen hienovaroen kysellä olisikohan mammalla tänään namusia. Ja onhan niitä, tottakai. Mikäs mamma se sellainen on, jolta ei tuliaisia tipu, häh? Pois kääntyessäni olen muutamasti pysähtynyt vaimeaan hörinään. Älä mene ihan vielä, tukan alta kutittaa edelleen. Se rikkoo minut kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. Voi jospa Nuutin elämä muuton myötä muuttuisi paremmaksi niin, että hörähdys voisi jälleen olla meille se huoleton tervehdys; toteamus, että "kas, kiva kun tulit", eikä pyyntö jäädä vielä hetkeksi, jotta päivä olisi edes vähän vähemmän tappavan merkityksetön. Se olisi kaikki, mitä toivoisin.

Ehkä kohta kaikki todella on paremmin. Nuutilta irroitettiin viime viikolla kengät, eikä niitä kenties enää koskaan lyödä takaisin. En tiedä, mutta ainakin tällä erää tuhkimotarinamme jatkuu paljain varpain.

Suuret kiitokset ihanalle Vilmalle, joka yhtenä ainokaisista lomapäivistään, myöhään illalla uhrasi aikaansa ja nappasi Nuudelin kenkulit pois!

P.S. Kuinka moni meinaa loppuviikon aikana suunnata Helsingin Jäähallille HIHS:iä pällistelemään? Maamme suurin jokavuotinen ratsastustapahtuma on totta tosiaan täällä taas ja oma urakkani osana areenaryhmää on alkanut jo tiistaina. Vielä koko itse rupeama edessä, niin huippua! Ehkä törmäillään!

39 kommenttia:

  1. Voi Susanna, oon tosi pahoillani sun puolesta. Piti jo pari postausta sitten kirjoittaa, mutta jotenkin tämä koskettaa itseänikin kun meillä on myös tosi huono tilanne että itkua vaan tihrustin enkä löytänyt sanoja :( Onneksi saat pitää Nuutin kuitenkin vielä elämässäsi, toivottavasti hän kestää kevyemmän elämän ja ilahduttaa iloisella persoonallaan vielä pitkään <3 Oot rohkea kun kirjoitat vaikeistakin jutuista blogissasi, allekirjoittanut ei ole rivin riviä saanut kirjoitettua sen jälkeen kun klinikalta tuli huonoja uutisia... Ei oikein löydy sanoja, ja kun lopulta löytyy sanat, niin alkaa itku :( http://faniunelma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasti ♥ Ymmärrän täysin mistä puhut, mullekin kirjoittaminen oli kuukauden päivät täysin mahdoton rasti. Rupesi ahdistamaan niin paljon, että hyvä kun en heittänyt konetta ikkunasta pihalle. Tosi paljon tsemppiä teille, toivottavasti kaikki vielä kääntyy paremmaksi ♥

      Poista
  2. Toivottavasti uudelle tallille muutto sujuu hyvin! Olen itse tulossa HIHS :iin nyt ensimmäistä kertaa lauantaina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan näin :) Kivaa! Mitä tykkäsit?

      Poista
  3. Jos Nuutti jää kokonaan paljain jaloin niin oletko ajatellut bootseja hankkia? Ihanasti kirjoitettu tuo. Jotkut haluaa, että hevonen suorastaan huutaa perään, jotta ihminen tuntusi itsensä rakastetuksi. Mikä on sellaista rakkautta joka tarvitsee vastarakkautta ollakseen totta? Inhoan itse tätä ajatusta, että hevonen on sen takia yksin koska hevonen on silloin seurallisempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä niitä varmaan myöhemmin kannattaa harkita. Toistaiseksi katson pärjääkö miten hyvin ilman, kun tulevana talvena emme kuitenkaan mitään käyntilenkkejä kummempaa tee :)

      Ja aivan, tosi hyvin sanottu! En itsekään ihan käsitä tuota ajattelumallia...

      Poista
  4. Miksi kengät pois ?
    Mutta voimia sulle ! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuutti saa elää vähän enemmän kuten hevosen kuuluu :) Se ei toivottavasti nyt vähäisemmällä liikutuksella ollessaan tarvitse kenkiä mihinkään. Bootsit ehkä hankin jossakin vaiheessa, mutta toistaiseksi mennään ihan sillä mitä luontoäiti on antanut :)

      Kiitos!

      Poista
  5. Älyttömän kauniisti kirjoitettu, varsinkin tuo "Voi jospa Nuutin elämä muuton myötä muuttuisi paremmaksi niin, että hörähdys voisi jälleen olla meille se huoleton tervehdys; toteamus, että "kas, kiva kun tulit", eikä pyyntö jäädä vielä hetkeksi, jotta päivä olisi edes vähän vähemmän tappavan merkityksetön. Se olisi kaikki, mitä toivoisin."

    VastaaPoista
  6. Olen menossa huomenna HIHS: iin! Luulen että Nuutti viihtyy uudessa kodissaan ihan hyvin, vaikka tuntuu itsestäkin surulliselta ajatella että Nuudeli muuttaa :( Mutta kaikki kääntyy vielä parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti olet oikeassa :)

      Poista
  7. Haluaisin niin kovasti osata jotenkin auttaa ja lohduttaa sua kaiken tuon keskellä. Kommentin kirjoittaminen tuntuu niin kovin vähäpätöiseltä, mutta haluan silti tehdä sen. Haluan toivottaa ihan valtavasti tsemppiä ja jaksamista kaiken keskellä, mulla (niin kun varmasti monella muullakin) on kaikki sormet, varpaat ja muut liikenevät ruumiinosat ristissä Nuutin puolesta. Toivottavasti teidän tuhkimotarinanne loppu ei saapuisi vielä, vaan saisitte jatkaa yhdessä kauan aikaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti, et arvaakaan miten paljon voimia nämä kommentit antavat ♥ Olette ihan mahtavia, kun myötäelätte ja tsemppaatte aina kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Arvostan ja olen siitä kiitollinen hyvin suuresti!

      Poista
  8. Voi pikku Nuuttis! <3 Toivottavasti se paranisi nyt vielä tuosta! Jos ei niin ainakin sitä on hoidettu ja rakastettu niin hyvin ja niin paljon kun hevosta vaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ankka, kiitos, ihanasti sanottu ♥

      Poista
  9. Ihan käsittämättömän kurja juttu, toivotaan kuitenkin parasta ja Nuutti saisi vielä monta iloista ja terveempää vuotta viettää kanssasi.. <3 Nämä päätökset ovat aina niin hankalia monella tavalla. Tsemppiä.

    VastaaPoista
  10. Lauantaille on liput HIHS:iin! :) Mukava päästä fiilistelemään taas isoja kisoja ja tonkimaan expoa.
    Ja muuten tosi kiva blogi! Kumma etten ole ennen törmännyt, vaikka oonkin kaivellut hevosblogeja paljon läpi ja itsekin kirjoittelen sellaista. :)

    essiwagner.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi kun ois itekki ehtiny enemmän expoa tonkimaan! Teitkö löytöjä? :)

      Kiitoksia! Olen ollut niin epäaktiivinen, että ihan hävettää, mutta ehkä tämä tästä taas hiljalleen lähtee rullaamaan. Pitääkin käydä kurkkaamassa myös sun blogi :)

      Poista
  11. Kirjoitat Susanna suunnattoman kauniisti. Jokaisesta sanasta huokuu se suuri rakkaus, mitä Nuuttia kohtaan tunnet.Toivottavasti kaikki vielä kääntyy hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia, ihan mahtava kuulla ♥

      Poista
  12. Voih :'( Miksi Nuutilta otettiin kengät pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se ei luultavasti vähäisemmällä liikutuksella ollessaan tarvitse niitä mihinkään :) Katsotaan josko ehkä bootsit jossakin vaiheessa hommataan!

      Poista
  13. Sulla on kyllä kirjoittamisen lahja! Tä oli taas niin alaston, rehellinen, mutta silti niin pysäyttävä teksti, joka täydellisesti kuvaa teijä tilannetta. Tippa tuli linssiin tosta hörinästä ja siitä minkä merkityksen se nyt ajatuksissa saa.
    Mun sydämeen sattuu teijän puolesta, mut "kyllä se siitä", vaikkei nyt siltä tuntuisikaan.

    Jaksamista❤
    Ja ihanaa kun jaksat kirjottaa :)

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, apua, olen ihan otettu tällaisesta kommentista! Kiitos kaunis, ette arvaakaan kuinka paljon voimaa teidän sananne antavat ♥

      Poista
  14. Nuutille paranemisia <3 Peukut pystyyn

    VastaaPoista
  15. Nyt kyllä ymmärrän ernomaisesti miltä sinusta on tuntunut. Nimittäin minun rakas koiraseni sai jonkin rasvapatin mahaansa. Paikkakuntamme vanha eläinlääkäri oli muuttanut pois ja tilalle tuli uusi, josta ei ollut kokemusta. Pitipä sitten sinne uudelle mennä, ja lääkkeitä saatiin. Kun koira oli lääkekuurilla ollut, sen hengitys alkoi röhistä kamalasti, se ei enää jaksnut juosta, ja se raapii itseään niin että karvat lähtee. Sitten selvisi, että eläinlääkäri jolla kävimme, ei omistanutkaan ihan kunnollisia papereita... Käytin koiraani sitten toisella eläinlääkärillä joka sanoi, että lääkettä oli annettu joka päivä hieman liikaa. Nyt sitten jotenkin neutralisoiva kuuri, erityisruokavalio ja parin viikon päästä leikkaus. Sitä odotellessa lääkkeet annetaan, samoin ruoka, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, kun koira vain makaa eikä syö, vedellä pitää välillä kieli valella kun ei juokaan. Uusi eläinlääkäri kyllä lopetti työnsä täällä, kun asiakkaitakaan ei sitten enää tullut. Tällä hetkellä on kylläkin mahdollista, että leikkauspäivänä leikkausta ei ole, tosin nukuttava annetaan ja sitten vähän vahvempaa. >:'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan kamalaa! Teidän tilannehan on kuin pahimmasta painajaisunesta :( Toivottavasti leikkaus onnistuu (tai se ylipäänsä on...) ja saatte vielä koirasi kanssa nauttia yhteisestä elämästä ilman terveysongelmia monta pitkää, kaunista vuotta. Tsemppiä kovasti ♥

      Poista
  16. Rupes itkettämään tuo ylempi teksti. Tajusin oikeasti kuinka lyhyt aikamme täällä maanpinnalla on, sitä miten haurasta ja äkkipikaista elämä on. Kuitenkin meitä tulee ja menee, ei kukaan ole kuolematon.

    paljon voimia sulle ja paranemisia Nuutille!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano... :( Sen aina tietää, mutta ei varsinaisesti tajua, ennen kuin joutuu niiden suurten, vaikeiden kysymysten äärelle.

      Kiitoksia ♥

      Poista
  17. Hei! Onko nuutilla aikaisemmin ollut jaloissa vammaa, oletko kertonut aikaisemmista vammoista postauksessa? Kuinka monta prosenttia ja settiä jänne nyt vaurioitunu? Itselläni hevonen jolla tällä hetkellä jänne vamma samoin pari vuotta sitten oli samassa jänteessä. Hyppyhevonen ja hirveästi mietiin voiko enää sillä hypätä, koska kyseessä nuori hevonen. Olisi kiva kuulla sun kokemuksesta, jos siis aijemmin ollut vammaa ja siitä parantunut. Stemppiä! Tiedän miltä tuntuu tehdä vaikeita päätöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on ollut, ennen tätä vasemmassa etusessa (tukiside sekä pinnallinen koukistaja) ja oikeassa takasessa (hankosidevamma). En muista, kuinka paljon olen näistä kertonut, mutta jotakin kyllä. Myöskään laajuudesta kertovat prosentit eivät ole jääneet päähän, yritin vanhoja ell lausuntojakin kaivella, mutten tähän hätään löytänyt. Tuo hankkari joka tapauksessa oli niin pahana, että sai kaiken maailman hoitojenkin jälkeen lopetustuomion. Päätettiin kuitenkin, että Nuutti saa kesän olla laitumella ja sitten katsotaan tilanne uudelleen, eli jos ei saada klinikalta positiivisia uutisia, niin lopetetaan. Paljon rauhallista kävelyä (parhaimmillaan samoiltiin metsässä 3 tuntia, syötiin välillä metsämansikoita ja sitten taas vähän tallusteltiin) ja tuplattu toipumisaika, niillä me lopulta saatiin terveen paperit.

      Kuinka vanha hevosesi on? Nuutti oli 10 kun tuo hankkari meni. Vasen etunen oli joskus sen ollessa ööh... 13...? Ja näiden jälkeen ollaan hypätty, vähän kilpailtukin :) Muuten liikutus on aina pidetty kevyehkönä, mutta siis mitään rajoitteita ei käytölle ole ollut. Ja Nuutillahan ei tosiaan mikään vamma koskaan ole uusinut, eli - kop, kop, kop... - hyvin ovat kestäneet. Teidän tapauksessa jos kyseessä on sama jänne, niin ymmärrän kyllä huolesi :( Onko mennyt samasta kohtaa/vanhan vamman vierestä ja sattuiko tapaturmaisesti vai rasituksessa? Nämä ovat kyllä niin kinkkisiä juttuja, että meinaa mennä aivot solmuun...

      Poista
    2. Kuinka korkeita esteitä hyppäsitte, kun pinnallinen koukistajajänne meni? El sanoi, että vielä voi hypätä, mutta ei korkeampia kuin 80cm. Tämä siis tosiaan hyppysukuinen hevonen ja omaa hyvän hyppytyylin sekä oikein imee itseään esteille. Parempaa estehevosta saa etsiä. Harmittaa siis todella, kun en pääse enää koskaan hyppäämään mitään korkeita ja en tiedä sitten, että pelottaako aina hypätesä, että mitäs jalka.

      Tuntuu, että noita jalkavammoja on ihan kauheesti ja vaikka kuinka hyvin pitäisit huolta hevosen jaloista, niin silti niitä tulee. Olen aina kylmännyt omien hevosten jalkoja rasituksen jälkeen, jopa käynnin ja siksi siltikin tullut jalkavammoja molemmille hevosilleni.

      Toinen heppani ontui puolitoista vuotta, mutta olin jo ajatellut, että lopetan sen kesän jälkeen, mutta parantuikin kesän aikana laitumella. Mutta tämä jännevammainen hevonen oli neljä, kun meni pinnallinen koukistajajänne ja nyt kuusivuotiaana meni sama pinnallinen koukistajajänne, mutta vain alempaa. Luultavasti tarhassa riekkunut niin siellä satuttanut, kun näiden sekä muiden vammojen takia en ole hevosta pystynyt normaalisti rasittamaan kuin alle puoli vuotta ja nyt siis hevonen ollut minulla kolme vuotta. Ja vaikka se harmittaakin, että hevosella ei pysty normaalisti menemään niin kyllä ne takapakit myös ärsyttävät ja samoin se kun käyntiliikutuksen jälkeen kun aloittaa ravailun niin hevosesta tulee rodeokone.

      Tsi kiva on ollut lukea blogiasi ja paljon samoja ajatuksia kuin sinula. Hevospiirissä minulla ei ole oikein sielunkumppaneita eikä aina ymmärretä kuinka plajon ärsyttää ja satuttaa kun hevonen kipeä eikä sillä pysty kunnolla ratsastamaan. Kiitos kun kirjoitat blogiasi etkä kainistele asioita.

      Poista
  18. Suuret tsempit teille! Kerron pienen tarinan minun ponin kuntoutumisesta. Poni oli 23-vuotias kun siltä repesin syvänkoukistajan tukiside 30%,tarhassa oli juossut karkuun tallin omistajan koiria :/ Jalkaa kuntoutettiin 1 vuosi ja 2 kk. Nyt poni on 24-vuotias ja jalka parantanut! Tuntuu että poni on oikein elämänsä kunnossa. Ollaan voitu liikkua normaalisti joka päivä vaikka vielä vuosi sitten mietin että miten kauan kuntoutuminen vie. Eli kyllä se vanhempikin kuntoutuu vielä. :) Meitä ainakin tuo kuntoutus vuosi lähensi entisestään. Yhteistä taivalta jo 12 vuotta takana ja toivottavasti vielä vuosia jäljellä teilläkin ja meillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, ihana kuulla, että teillä kävi noin hyvin! Kiitos, antaa uskoa meillekin! Nuuttihan on näemmä ihan nuori poika vielä ;) Mahtavaa, että ponisi on noin hyvässä kunnossa ja toivotaan tosiaan, että saamme pitää karvakääryleemme vierellämme vielä piiiiitkän aikaa ♥

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !