lauantai 17. lokakuuta 2015

Pelätä ei saa jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa

Moikka, mitä kuuluu? Viime kerrasta postailun parissa näyttää vierähtäneen tovi jos toinenkin. On ollut paljon mietittävää. Te kaikki siellä ruudun toisella puolen olette kuitenkin olleet mielessä harva se päivä. Jos olisin osannut, olisin kirjoittanut ja kertonut teille kaiken. Lauseiden muodostaminen vain tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Silti on ollut ihana huomata, että te ette ole unohtaneet. On tullut kommentteja, sähköpostia ja viestejä Facebookissa. Kiitos kaikille, ne todella lämmittävät mieltä.


Nuutti on telakalla jo pitkälle toista kuukautta. Intoa on enemmän kuin kuntoa ja kiihtyvyys nollasta sataan noin neljännessekunnin luokkaa. Vanha herra ei ymmärrä, että nyt ei saisi pomppia pupuloikkaa tai karkailla juoksentelemaan pitkin maita mantuja. Oikea etunen ei enää juuri turvottele, mutta on vamman seutuvilta säären yläosasta lämmin ja jalkaa on kylmätty edelleen kahdesti päivässä. Auttaa jos auttaa, ken tietää, ainakin saa hitusen lisää mielenrauhaa. Riittämättömäksihän sitä tässä itsensä kuitenkin tuntee.

Aavistus jännevammasta ei mennyt vikaan, vaikka kuinka niin toivoin. Oej syvän koukistajajänteen tukisiteen sekä pinnallisen koukistajan vaurio, eli vähän samaa tarinaa kuin aikoinaan vasemman kohdalla. Tällä kertaa prosentit vain ovat puolellamme huomattavasti vähemmän - kaikin puolin. Nuutin iän sekä laajemman vaurion huomioon ottaen ei ole syytä elätellä suuria toiveita paluusta entiseen ja tiedän, että on tullut aika päästää irti siitä sokeasta uskosta, jonka elossa pitäminen estää näkemästä asioita kuten ne todella ovat. Tajusin tämän kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun Veronika sanoi ääneen sen, mitä en ollut halunnut itselleni myöntää. Sen, että Nuutin toipuminen käyttöhevoseksi on vähintään epävarmaa ja itse tarvitsen nyt tilaa, aikaa, sekä jossakin vaiheessa ehkä sen uuden treenikaverin. Voin rapsutella ja pusutella Nuuttia vaikka maailman tappiin saakka ja tiedän, että se tulee aina olemaan elämäni ykkönen, mutta samalla veri vetää treenaamaan. En halua enkä ehkä edes osaa unohtaa sitä sisälläni lymyilevää kilparatsastajaa, joka joskus melkein olin. Olen yrittänyt vaientaa sen ääntä jo monet kerrat aiemminkin, mutta itseään ei vain voi huijata loputtomiin. Tietyssä pisteessä on osattava nöyrtyä kuuntelemaan mitä sitä oikein yrittääkään sanoa.

Niin vaikealta kuin kaikki tällä hetkellä tuntuukin, tiedän tehneeni oikeita päätöksiä - paitsi itseni, myös Nuutin kannalta. Aina edes rakkaus ei riitä laittamaan kaikkea takaisin kohdalleen, mutta elämässä on silti osattava mennä eteenpäin. Eikä se tarkoita loppua, vaan ainoastaan uutta alkua.

Kaksi viikkoa vielä, sitten on aika mennä. Olen irtisanonut tallipaikkamme Wiknerillä ja kuun vaihteessa Nuutti muuttaa uuteen kotiinsa pienelle maalaistallille Raaseporiin. Se pääsee viettämään ansaittuja eläkepäiviä, nauttimaan "oikeasta hevosenelämästä", ja minä puolestani saan rauhassa miettiä, mitä hevosharrastukseltani tulevaisuudessa haluan. Tämä sillä oletuksella, että Nuutti rauhoittuu ja jalka pääsee toipumaan. Vaikka kaikki tuntuu kovin lopulliselta, enkä tiedä onko yhteistä matkaamme edessä paljon vai vähän, ei suunnitelmissani ole heittää hevosta peltoon ja unohtaa sitä sinne. Edessä on pitkä, ainakin puolen vuoden sairasloma, mutta kuka tietää; ehkä me vielä joskus laukkaamme kilpaa tuulen kanssa ja pyörähdämme kentällä muistelemassa aikoja, jolloin olimme oman elämämme huipulla. Ehkä, jos olemme onnekkaita. Toisaalta voi myös olla, että teimme tänä kesänä monia asioita viimeistä kertaa, ja jos tilanne niin vaatii, en voi väistää vastuutani hevosenomistajana. En kuitenkaan halua enää stressata sitä mihin tiemme vie. Asteittain muutamia minuutteja pieniin kävelylenkkeihin lisäten emme toistaiseksi voi muuta kuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tuleman pitää. Elää päivä kerrallaan ja rakastaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Tämä vuosi oli meille kaikesta sattuneesta huolimatta hyvä. Se oli meille uusi mahdollisuus. Tilaisuus loistaa vielä kerran. Tehdä töitä, maistaa veri, hiki ja kyyneleet. Tavoitella tähtiä. Ja voi miten onnellisia me olimmekaan.

• • •

Seisominen on saanut Nuutin lihakset tippumaan. Se näyttää vanhalta, vaikkakin silmissäni silti aivan yhtä kauniilta kuin aina ennenkin. Pimeyden keskellä olemme kuin kaksi kuolematonta, pelkojemme saavuttamattomissa. Samettinen hiljaisuus, kellon minuuttiviisarin vaimea naksahdus. Ennen seuraavaa aika tuntuu taas hetken leijuvan ilmassa kuin seisahtuneena. Tänä iltana meillä on käsissämme kokonainen ikuisuus.


Kaikki upeat kuvat © Sofia Forsblom 2015, kiitos!
Pieni tunnustus myös Veronikalle, joka piti huolen siitä, että maneesin möröt tuli herätettyä... ;)

98 kommenttia:

  1. Upeita nuo kaksi viimeistä kuvaa. Tsemppiä nyt vielä tätäkin kautta Susanna <3 Champilla voit tulla ratsastamaan aina, kun siltä tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aadsu ♥ Ihana kuulla, tuun enemmän kuin mielelläni - teitä onkin jo iso ikävä!

      Poista
  2. Rohkeita ajatuksia vai kenties päätöksiä? Miettisin kuitenkin vielä tuota Nuuttia, jäisikö se vain seurahevoseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätöksiksi nämä kai vähitellen muodostuvat, vaikka olo edelleen vähän sekava onkin... Nuutti on tarkoitus kuntouttaa niin, että se toivon mukaan vielä joskus kestäisi kevyttä harrastekäyttöä, mutta jos toipumista ei tapahdu niin... sitten en tiedä. Luultavasti se siinä tapauksessa saisi viettää kesän laitumella ja lähteä sen jälkeen viimeiselle matkalleen. En kuitenkaan halua vielä ajatella asioita niin pitkälle. Katsotaan miten käy, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ennen kaikkea pitää yrittää lueskella hevosta ja katsoa miten sen pää tämän kaiken kestää. En minä sen elämää rupea pitkittämään, mikäli toivoa paremmasta huomisesta ei jonakin päivänä enää ole olemassa :(

      Poista
  3. Voi Susanna! Kiitos kun postailit, vaikka uutiset vähän kurjia ovatkin. Olette olleet mielessäni usein ja toivon koko sydämestäni teille vielä monia yhteisiä, onnentäyteisiä vuosia. ♥ Älä luovu toivosta niin kauan kuin sitä on!

    VastaaPoista
  4. Voi ei, tämä postaus sai varmasti monet kyyneliin, minut ainakin. Nuutti, maailman sympaattisin ja iloisin hevonen mihin olen koskaan törmännyt! Teidän matka, siinä oli paljon surua, epäonnistumisia, ylä- ja alamäkiä, iloa, rakkautta ja onnistumisia. Tätä en osannut odottaa, sattuu ajatella että pian kaikki teidän ihanat treenipostaukset ovat muistoja, ja on enää vain kuvat joita katsella ikävään... :(

    Sun ja Nuutin matka on hyvä esimerkki siitä, että vastoinkäymisistä noustaan, epäonnistumiset korjataan onnistumisiksi ja jokainen päivä eletään täysillä - koskaan ei tiedä loppuuko kaikki jo huomenna. Nuutin kaltaista hevosta ei toista maailmasta löydy, teidät on luotu yhteen. Joskus vaan täytyy tehdä päätöksiä jotka sattuu niin, niin paljon:( Toivotaan että sairasloma auttaa, Nuutti paranisi ja saisimme vielä edes hetken aikaa lukea teidän onnistumisia ja treenikuulumisia, vaikka nyt se tuntuukin vain kaukaiselta haaveelta, joka tuskin koskaan enää toteutuu. Kaikki on kuitenkin mahdollista ja alamäen jälkeen tulee kuitenkin taas ylämäki. Pidetään peukut pystyssä ja paljon jaksamisia sulle Susanna & halit ja rapsutukset Nuutille! Ja Nuutti on kyllä lepoa ansainnut, on tehnyt paljon töitä ja monet ovat varmasti ihailleet teidän menoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitokset ihanista sanoista ♥ Nämä lohduttavat enemmän kuin uskottekaan!

      Poista
  5. Voimia sulle ja Nuutille ♡♡♡
    Toivon kovasti, että Nuutti paranee ...
    Mutta jos Nuutin aika jonain päivänä koittaa ... muista että olet varmasti ollut rakkaalle Nuudelillesi paras mahdollinen omistaja ♡
    Todella paljon tsemppiä ja voimia tulevaisuuden päätöksiin ♡

    VastaaPoista
  6. Voi ei! Voimia ja tsemppiä, että Nuutti parantuisi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan näin!

      Poista
  7. Voihan hitsi miten kurjaa... :( Sit ku tuun Suomeen ni otat multa ton junnun (tai Brahan) sulle treenikamuks! Tsemuja, pus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brahan otan anytime! ♥ Ehkä junnunkin voisin, jos se on oppinut tavoille... ;) Toisaalta mä oon kyllä vähän sitä mieltä, että se pitsinnypläys ois aika kova juttu.

      Poista
  8. Wau mitkä kuvat! Tunteikkaita. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  9. Huh. Olen melkein päivittäin käynyt katsomassa josko olisi tullut uutta postausta. Aavistelinkin jo pahinta, kun oli niin pitkään hiljaista :/ Tosi kurja juttu, mutta tätä tää laji vaan välillä on :(
    Hienoa et pystyt ite kuitenkin ajatteleen järkevästi ja sun päätös on täysin oikea. Toivotaan että Nuutti saa viettää kivuttomia ja antoisia eläkepäiviä <3

    On myös täysin hyväksyttävää, jopa toivottavaa ajatella myös itseään. Vaikka hevoset onkin paljon enemmän kuin "harrastusvälineitä", pitää hevosen kunnon kohdata ratsastajan tavoitteet. Uskalla siis miettiä, mitä SINÄ tältä lajilta haluat ja lähde rohkeasti tavoittelemaan unelmiasi! :) Nuuttia ja sen muistoa, ei kukaan voi viedä sinulta pois, olet antanut sille parhaan mahdollisen kodin ja huolenpidon, myös näinä vaikeina hetkinä.
    Paljon jaksamista ja Nuutille rapsutukset! <3
    "Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru vain puolet."

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, näinhän se tosiaan on. Välillä sitä vain ajatustensa kanssa tuntee olonsa niin itsekkääksi, että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ihan kokonaan... :( Onneksi ympärillä on paljon kaltaisiasi ihmisiä, jotka muistuttavat, että koko elämäänsä ei tarvitse kiinnittää yhteen hevoseen ollakseen silti edelleen ihan hyvä ihminen. Pitää osata antaa itselleen anteeksi oma inhimillisyytensä.

      Kiitos tästä ♥

      Poista
  10. Aivan hirmuisesti tsemppiä ja voimia sinne ♥

    VastaaPoista
  11. tsemppiä tosi paljon näille vikoille viikoille sekä jatkoon ❤️

    VastaaPoista
  12. Myitkö Nuutin vai annoitko sen ylläpitoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pysyy omistuksessani edelleen, vaihtaa vain asuinpaikkaa :) Hieman hämäävästi kirjoitettu tosiaan, en vain tiedä miten saisin muotoiltua selkeämmäksi.

      Poista
  13. Paljon voimia Susanna <3 Tuntuu tosi pahalta lukea tällaista kun tiedän Nuutin olevan sulle kaikkein tärkein tässä maailmassa. Olen nähnyt sen omin silmin kun vielä joskus hengattiin. Aina ootte kuitenkin mun mielessä käyneet ja välillä oon sun blogistakin teidän menoa seurannut :) Hassua, miten kaikki voikaan muuttua silmänräpäyksessä.. Kuten itsekin postauksessa sanoit, niin oot varmasti tehnyt oikeat valinnat itsesi ja myös Nuutin kannalta. Kaikkea hyvää teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle, kuka ikinä oletkin ♥ Toisinaan elämä tosiaan kiepsahtaa päälaelleen niin äkkiä, että havahtuu vasta kun pitäisikin jo tehdä päätöksiä. Sitten sitä vain toivoo tehneensä oikein ja valinneensa sen tien, jota kulkiessa voi joskus katsoa taakseen ja hymyillä.

      Poista
  14. Kauniisti kirjoitettu, paljon voimia! ♥

    VastaaPoista
  15. Toivottavasti Nuutti nyt selviää ja voi viettää monta hyvää vuotta eläkkehevosena :) Tsemppiä ja hali teille molemmille <3

    VastaaPoista
  16. ❤️ Voimia sulle paljon Susanna :/

    VastaaPoista
  17. Kirjotat niin upeesti, että ihan nousee pala kurkkuun! Voimia <3

    VastaaPoista
  18. Upeita kuvia! Ja tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
  19. Voi ei :( Isot tsempit teille ^^

    VastaaPoista
  20. Lähes päivittäin olen käynyt katsomassa, joko olisit kirjoittanut. Mielessä on pyörinyt kyllästyitkö vain vai kuinka pahasti Nuutille kävi. Jännevammat ovat inhottavia, täälläkin on kohta luopumisen aika. Vanha hevonen ei kovin paha jännevamma, ennuste oli vielä käyttöhevoseksi, mutta ei se koskaan parantunutkaan yrityksistä huolimatta. Asiaan varmaan vaikutti aika paljon, että kys. tapaus ei ole pihakoristeeksi sopiva lainkaan. Mutta onneksi yleensä käy paremmin kun meille. Joka tapauksessa hirveästi voimia ja luota siihen, että valintasi ovat oikeita. Se, miten paljon rakastat Nuuttia on aina välittynyt blogin kautta, joten uskon, että valintasi ovat oikeita. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuntuu ihan pahalta, etten kyennyt kirjoittelemaan :( Yritin monta kertaa, mutta luovutin toteamalla, että no ehkä huomenna sitten. Ja ihan huomaamatta olikin jo kuukausi selällään.

      Onpa kurja kuulla, että teidän tarinanne on päättymäisillään :( Aina ei elämä edes hyvistä ennusmerkeistä huolimatta mene kuin elokuvissa... Kiitos tsempeistä ja oikein paljon sitä samaa myös teille! Onneksi muistot elävät ikuisesti ♥

      Poista
  21. ei kivaa, mutta miksi hyppäsit jännevammaisella hevosella? näin siinä käy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sait hyvän mielen kun pääsit sanomaan.

      Otathan huomioon sen, että tässä nyt loukkaantuneessa jalassa ei ole aiemmin ollut mitään ja kaikkien vanhojen vammojen osalta eläinlääkärit ovat näyttäneet vihreää valoa. Yksikään ole koskaan uusinut. Toki olisin voinut joka päivä varustaa Nuutin sillä olettamuksella, että ei se kestä kuitenkaan, hölkätä jossakin pari kierrosta ja katsoa kuinka elämä ilman sen suurempaa merkitystä kuluu ohuemmaksi, mutta minkä tähden? Kukaan ei ole täällä ikuisesti, eikä elämää voi pistää säästöön. Sitä pitää nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Meillä oli, ja me nautimme. Voi juku miten me tosiaan nautimmekaan! Enkä kadu tippaakaan sitä, että uskalsin "ottaa riskin". Postauksen otsikkoa lainaten: pelätä ei saa jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa.

      Kiitos.

      Poista
  22. Tunnen tuskasi. Omalla hevosellani todettiin myös jännevamma ja pari viikkoa siitä se sairastarhassa riehuessaan mursi jalkansa niin, että jouduttiin lopettamaan niille sijoilleen.

    Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, ihan kamalaa! :( Suuresti osaa ottaen kiitän tsempeistä ja lähetän kasapäin sitä samaa myös sinulle ♥

      Poista
  23. Ai ostatko uuden hevosen ja mille tallille se menisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä lainkaan mitä teen, mutta tuskin ainakaan heti uutta ostan.

      Poista
  24. Voi harmi! Isot tsempit teille! ♥
    Pakko vielä mainita, että olette ottaneet ihan älyttömän upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Ja eikös vain, Sofia osaa!

      Poista
  25. Harmi että tässä nyt kävi näin. Onneksi kuitenkin osaat ajatella Nuutin parasta.
    Hyviä eläkepäiviä hänelle ja toivottavasti jalka toipuu!

    VastaaPoista
  26. onks noi kaks vikaaki kuvaa maneesista otettuja?? tosi hienoja:) ja voi harmi että nuutilla on jalka kipeä mutta toivottavasti se paranee!

    VastaaPoista
  27. Itku tuli silmään tätä lukiessa. Toivottavasti pystyt menemään hevosen parhaan mukaan jatkossakin. Toivon, että niin kovin energisen Nuutin pää kestää eläkepäivät, eikä se masennu yms. kevyemmästä elämästä. Tsemppiä teille, toivottavasti kuulumisia kuuluu nyt hiukan useammin. Huoli on ollut ja aina bloggerin avatessani toivon, että olet kirjoitellut postauksen. Onneksi nyt sai vastauksia kysymyksiin. Halaus. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla, että olemme olleet ajatuksissa ♥ Yritän ilman muuta jatkossa postailla aktiivisemmin. Ehkä se nyt on helpompaa, kun viimein sain kerrottua tilanteen missä tällä hetkellä olemme. Minäkin toivon, että Nuutin pää kestää. Toivon todella. Jospa se rauhoittuu kun pääsee pienen tutustumisen jälkeen osaksi muutaman hevosen laumaa ja ulkoilemaan aamusta iltaan. Liikkumaan rauhakseltaan suuremmassa tilassa, jossa seinät eivät tunnu kaatuvan päälle. Vain siten meillä saattaa vielä olla edessämme onnellinen tulevaisuus.

      Poista
  28. Tulipas surullinen olo tästä postauksesta ja nämä kuvat, rupean kohta itkemään.. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, älä sentään! Kiitos ♥

      Poista
  29. itku tuli väistämättä, elämä on joskus niin epäreilua :( osaat varmasti tehä oikeita ratkaisuja kun kuuntelet sydäntäsi, mutta kaikesta huolimatta paljon tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, sanos muuta :( Kiitos kovasti ♥

      Poista
  30. Toivottavasti Nuudeli viihtyy uudessa paikassa. Harmi, että pitkä sairasloma on edessä. Tsemppiä teille molemmille! Kaikki vielä järjestyy :) Millä tekniikalla viimeiset kuvat on otettu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kuvat on otettu ihan normaalisti pimeässä maneesissa, kirkkaan lampun alla ja loppu hoidettu Photoshopilla :)

      Poista
  31. Koskettavaa tekstiä. Tuo loppu on kuin jostain novellista !
    Jaksamisia teille.

    VastaaPoista
  32. Todella koskettava postaus, Susanna. Olen niin pahoillani teidän puolestanne. Jaksamisia! <3

    VastaaPoista
  33. Voi hitto, eikö teitä jo ole koeteltu ihan tarpeeksi.. :( Toivottavasti Nuutti kuntoutuu ja saatte vielä joskus loistaa taas! Olette upea pari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia, toivotaan tosiaan ♥

      Poista
  34. Kamalaa kuulla, että oma hevonen on sairas, ja tietää, että se on kipeä. Vielä kamalampaa tietää, ettei paluuta entiseen ole, ja että mitään ei ehkä ole tehtävissä. Ja odottaa. Paljon tsemppiä ja jaksamisia sinulle. Uskon, että minkä valinnan Nuutin suhteen koskaan tulet tekemäänkään, on se ainoa oikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, olo on niin pieni ja voimaton :( Kiitos kovasti, kauniisti sanottu ♥

      Poista
  35. Voi kurja! Ihania kuvia kyllä ja hyvin kirjotettu. Tsemppiä sulle ja Nuutille. Itellä oli sama tilanne vähän aikaa sitten ja valitettavasti jouduin päätymään siihen viimeiseen matkaan tulisen kisatamman kanssa, toivottavasti Nuutti kestää lomaa paremmin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurja kuulla :( Lämpimät osanotot ja kiitokset tsempeistä ♥

      Poista
  36. Voi Susanna :( ♥ Ihan mielettömän ihania nuo kuvat, ootte aivan ihania. Mä niin toivon parasta ja pidän teille peukkuja että sulla ei olis vielä se pahin eessä vaan että saisitte vielä vuosia lisää yhteistä aikaa. Tsemppiä ihan hurjasti, tuntuu niin kurjalta sun puolesta.

    VastaaPoista
  37. Voi ei, itku tuli tätä lukiessa :( toivottavasti heppanen viihtyy uudessa paikassa ja tervehtyy! Paljon voimia sinulle ja karvaiselle ystävälle rapsutuksia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, vien rapsut perille ♥

      Poista
  38. Äh, olisitte tosiaankin ansainnut vielä monta iloista käyttövuotta yhdessä!

    Voi ei miten sydäntä ihan riipaisee! </3 Tosiaan, edeltäviä kommentoijia lainaten ''Nuutti maailman iloisin ja sympaattisin hevonen''. Muilla sanoin en tuota hevosta osaa kuvailla.

    En vaan osaa käsitellä sitä, että tämä ihana 'ikinuori' ruuna saattaa kohta olla pysyvästi poissa täältä. Rakastan blogiasi, kirjoituksiasi, kuviasi ja katsella sua ja Nuuttia onnellisina yhdessä. On ollut mahdottoman suuri etuoikeus seurata teidän matkaa blogisi kautta.

    Haluaisin sanoa niin paljon sulle, Susanna! Ehkä vain tyydyn antamaan valtavansuuren tsemppihalin täältä ruudun toiselta puolelta. Ja kerro Nuutille kuinka hieno se onkaan.

    Mä luen tän tekstin vielä kerran ja jatkan kyynelehtimistä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, et arvaakaan kuinka paljon tällä kommentilla mieltäni lämmitit. Kiitos! Niin kauniisti sanottu, nosti ihan kyyneleet silmiin... ♥

      Poista
  39. Käytkö siis kuitenkin nuuttia hoivaamassa ja katsomassa lähes päivittäin vai siirtyykö Nuutin hoito uuden tallin pitäjille? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivittäin en pitkän matkan vuoksi pääse, mutta useamman kerran viikossa olisi kuitenkin tarkoitus käydä :)

      Poista
  40. Rohkeasti ja kauniisti kirjoitettu. Itse painiskelin samanlaisten asioiden äärellä viisi vuotta sitten, meidän tarinamme vaan päättyi jo kahden kuukauden kuntoutuksen jälkeen kun tamma kertoi olemuksellaan, että ei ole hyvä olla. Toivottavasti teidän tarina jatkuu vielä, paljon tsemppiä sinulle ka nuutille rapsutuksia täältä itä-suomesta! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ikävä kuulla :( Hienoa kuitenkin, että osasit lukea hevostasi, kuulit sen äänettömät avunhuudot ja pystyit tekemään vaikean päätöksen sen parasta ajatellen. Kiitos kovasti tsempeistä ja rapsutuksista! ♥

      Poista
  41. Todella kaunis ja koskettava teksti teidän tilanteestanne, kyyneleet on silmissä täälläkin. Teistä molemmista on saanut blogin kautta tosi ihanan kuvan, Nuutti on jotenkin niin sympaattinen ja sä ihan mahdottoman mukava ja hevosen ehdoilla kaiken tekevä. Tästä tilanteesta huolimatta (tai ehkä sen takia juurikin) on mahtavaa, että ootte osanneet nauttia tästä vuodesta ja tehdä paljon juttuja ihan täysillä, teksteistä ja kuvista on välittynyt suuri ilo ja yhdessä tekemisen riemu. Toivon todellakin, ettei sitä viimeistä päätöstä tarvitsisi Nuutin kohdalla tehdä vielä pitkään aikaan, vaan että sillä olisi edessä vielä paljon aikaa onnellisena harrasteheppana! Valtavan isot tsempit! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, nämä kommentit ovat ihan menneet multa ohi, kamalaa! Mutta siis voi kiitos, ihana kuulla, että meidän riemumme on välittynyt sinne ruudun toiselle puolen ♥ Me oltiin kyllä tänä kesänä tosiaan niin onnemme huipulla, että jos emme enää koskaan treenaamisen pariin palaa, niin ainakin muistot ovat kultaisia! Kiitos vielä kauniista sanoistasi ♥

      Poista
  42. Mites tää blogi? Mistä kirjoittelet nykyään? Aijotko vuokrata jotain hevosta ja kirjoitella siitä vai lopetatko kokonaan bloggaamisen? Teetkö uuden blogin vai alotatko tunneilla käymisen? Tsemppiä kuitenkin jatkoon Nuutin kanssa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuutista varmasti suurimmaksi osaksi kirjoittelen edelleen :) Heppailukuviot ovat vielä toistaiseksi (edelleen...) ihan auki, joten en osaa yhtään sanoa, astuuko kuvioihin uusia kaviokkaita. Aika näyttää :) Kiitos tsempeistä ♥

      Poista
  43. Voi apua, liikutuin kyyneliin kun luin tämän postauksesi... :'(
    Otan osaa ja tsemppiä jatkoon. <3

    oma blogini: www.kristallinkauniiksi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  44. Kaunista tekstiä varmasti vaikeista ajoista. Tsemppiä jatkoon <3
    Oma koirani lopetettiin onnellisten 10 vuoden jälkeen, kun iskiaisvaiva, kaihi ja kipeät jalat tulivat vastaan, vaikka koira halusikin vain jatkaa riehumista. Ikävä on, mutta minulla on yhä ne kaikki kauniit ja tärkeät muistot sisälläni, ja ne eivät voi kadota eikä kukaan voi ottaa niitä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih... otan osaa. Irti päästäminen on aina vaikeaa, mutta lopulta tilanteen niin vaatiessa se on ystävän teko ♥ Onneksi muistot eivät tosiaan kuole koskaan. Kiitos tsempeistä ja sitä samaa sinulle! ♥

      Poista
  45. Kirjoitin äsken kommentin, mutta puffff, sinne se tais kadota. En yhtään ihmettele, että postauksen kirjoittaminen on ollut hankalaa, itselleni parin virkkeen muodostaminen näin kommentin merkeissä on ollut myös vaikeaa. Miten muotoilla sanat siten, että toinen ei ymmärrä niitä väärin?

    En kyseenalaista päätöstäsi. Päätöksiä voi tehdä niin oman itsensä kuin hevosenkin kannalta. Ihannehan olisi sellainen, joka tyydyttäisi molempia, mutta aina ei voi voittaa, ja joskus elämän muutkin realiteetit tulevat vastaan (raha, aika jne).

    Tällä hetkellä kaikista tärkeintä on, että sulla on hyvä olla. Tai edes kohtalaisen. Ratkaisu, jonka olet tehnyt, on tuntunut parhaalta mahdolliselta juuri kyseisellä hetkellä, joten se ei missään tapauksessa voi olla väärä. Älä kadu. Nyt sulla on hyvää aikaa ottaa etäisyyttä asioihin. Miettiä miltä susta tuntuu, mitä haluaisit tehdä. Etäisyys auttaa, ja voit miettiä aatteitasi tulevaisuudesta niin Nuutin kuin koko hevosharrastuksesi suhteen. Katsoa tilannetta vähän virkeämmin silmin. Mitä blogiin tulee (kun tuo yksi anonyymi tuosta huuteli), niin sama juttu. Kirjoita jos haluat, ja jätä kirjoittamatta, jos siltä tuntuu. Kirjoita haaveista, kirjoita fiiliksistä, tai vaikka naapurin kukkapenkistä, jos niikseen tulee. Tämä on sun blogi, ja saat muokata tästä just sellaisen kuin itse haluat.

    Tsemppiä ja paljon haleja täältä ruudun toiselta puolelta! Muista, että oot hyvä just sellaisena kuin oot.

    -Kipsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt alkaa jo helpottaa :) Ennen muuttoa stressasin kamalasti, en käytännön järjestelyitä, vaan sitä itse elämän keinahtamista. Vähitellen alkaa tuntua siltä, että tämä tosiaan on tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Ainakin se tuntuu hyvältä. Mieli on aika levollinen ja olen saanut itseni uskomaan myös sen, ettei mikään ole lopullista niin kauan kuin meissä henki pihisee.

      Kiitos viisaista ja rohkaisevista sanoistasi, viimeisen lauseen luettuani nousi kyyneleet silmiin... ♥

      Poista
  46. Viisas olet, nostan hattua siitä! Kiitos myös erittäin taitavasti kirjoitetusta tekstistä sekä upeista ja myös asiayhteyteensä täydellisen sopivista kuvista.

    Malttia ja rauhaa päätöksiisi toivottaen
    Minna

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !