sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukuun kuudes: hämärän taa


Itsenäinen Suomi täyttää tänään 6.12.2015 98 vuotta. Olo on ennen kaikkea nöyrä ja kiitollinen. Vaikka asiat voisivat olla paremminkin, pitää muistaa olla onnellinen siitä, että ne kuitenkin ovat näin hyvin. Myös huonommin voisi olla, paljon huonommin. Mietin pitkään mitä tämän päivän luukkussa julkaisen, mutta päädyin lopulta tähän pieneen tarinanpätkään, jonka eräänä koulutyönä ylä-asteen historiankurssilla kirjoitin. Tehtävänantona oli 120 sanan voimin kuvailla hetki rintamalla, talvisodan aikana. Mulla tuli kyllä vähän pidempi..... Itsenäistyminenhän ei vielä tuonut Suomeen rauhaa, vaan sodat runtelivat maata edelleen. Vuonna 1918 puhjennut sisällissota sekä sen jälkeen jatkuneet heimosodat olivat kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä oli edessä. Ilman sodanjulistusta vuonna 1939 hyökännyt Neuvostoliitto pakotti Suomen äärimmäisiin toimenpiteisiin. Rintamalle lähti sotilaiden mukana yli 70 000 sotakelpoiseksi todettua hevosta, joista suuri osa kaatui maamme itsenäisyyttä puolustaen. Olkoon tämä pieni teksti kunnianosoituksena niin niille, kuin myös kaikille sotilaille, jotka omien voimiensa äärirajoilla huolehtivat kanssaan taistelleiden eläinten hyvinvoinnista. Myös sotakoirien. Ilman heitä emme olisi tässä.

Kannattaa klikata tämä soimaan! (Sir Elwoodin hiljaiset värit - Hämärän taa)

Se ei jaksanut enää askeltakaan. Vatsan suuri, märkivä haava tahrasi lumen kun liinaharja laskeutui suuren kuusen varjoon ja painoi päänsä vierelle istuneen sotilaan syliin. Nuori poika, Saarijärveltä kotoisin. Oli saanut osuman vasempaan jalkaan, muttei itkenyt kipua, ei pelkoa. Tärisevä käsi silitti uupuneen liinakon poskea. Paksu karva oli hiestä tahmea. Alikersantti toi viltin ja peitteli hevosen, muttei kyennyt jäämään paikalle katsomaan kuinka se raskaasti hengittäen odotti kuolemaa. Kukaan ei sanonut sanaakaan. Meni minuutteja, ehkä tunteja. Nuotio hiipui hiillokseksi. Hiljaisin yö miesmuistiin. "Se ei taida hengittää enää", nuorukainen sanoi äkkiä. Ääni murtui kesken lauseen ja poskille valui kyynel poikineen. Hän veti peitteen hevosen pään yli ja halasi viimeisen kerran. "Olit aika hyvä ystävä, tiesithän sen. Äiti tulee murtumaan, kun et palaa kotiin kanssani. Siskot myös. Isä olisi ollut sinusta ylpeä. Tiesi aina, että olet hyvä hevonen. Ei se sinua muuten olisi Sankariksi nimennyt".


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

48 kommenttia:

  1. Hyvää itsenäisyyspäivää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhästyneet kiitokset ♥ Taisin kuukahtaa heti tän postauksen julkastuani... :D

      Poista
  2. Wau, hieno kirjoitus, tuli ihan kyyneleet silmiin! Kiitos kun jaoit sen täällä :)

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus. :) Toivottavasti sulla meni itsenäisyyspäivä hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos, meni kyllä, vaikka tavotteista huolimatta en Tuntematonta Sotilasta saanut katsotuksi edelleenkään... :D

      Poista
  4. Tää oli liian ihana!!! Täydellinen toi musiikki, voi hitsi, mullahan valuu meikitkin kun näin itken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään, kiitos! Äkkiä vedenpitävä ripsari ostoslistalle ;) Itse armottomana herkkiksenä olisin harva se päivä ihan hukassa ilman sitä...

      Poista
  5. Itkin. Kiitos Susanna tästä.
    Kunnioitan kaikkia, niin veteraaneja kuin eläimiä, jotka taistelivat itsenäisen Suomen puolesta. Onneksi edes jotkut ovat näkemässä uskomattoman taistelunsa tuloksen.
    Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos itsellesi ♥

      Samoin, ei voi kuin lakki kourassa nöyränä kiittää kaikkia sotaan osallistuneita siitä uhrauksesta, minkä itsenäisen maamme eteen tekivät. Suomalaista sisua parhaimmillaan!

      Poista
  6. Voihan ihan kyyneleet tuli silmiin ��
    Sulla on kyllä ihan mahtava blogi en voi muuta sanoa. Ihan sanaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti, ihanaa jos onnistui koskettamaan! :)

      Poista
  7. Vau, olen ihan sanaton. Kiitos kun jaoit tämän tekstin meille. Toivottavasti julkaiset näitä jatkossakin, lukisin niin mielelläni! Ihanaa itsenäisyyspäivää myös sinulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos itsellesi! Saa nähdä, kyllä tämä ainakin vähän rohkaisi :) Aikanani olen paljonkin tarinoita kirjoitellut, joten julkaistavaa kyllä piisaisi... Katsotaan!

      Poista
  8. Voi miten surullinen mutta kaunis tarina.. <3 olet tosi taitava kirjoittamaan!

    VastaaPoista
  9. Oot niin ihana, Susanna! Tosi upea kirjoitus. Kai sait siitä 10???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, te tässä ihania olette! Kiitos! Sain 10-, koska sanamäärä oli niin reilusti yli tehtävänannossa vaaditun..... :D

      Poista
  10. Tää oli ihana, tuli kyllä ihan tippa linssiin..
    Sä kirjotat kyllä ihan älyttömän hyvin. Sun postauksista välittyy melkein aina itseenkin se tunne millä olet sen kirjoittanut, ja saat aina kaiken kuvailtua todella kauniisti. Susta olis voinu tulla kirjailija ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mahtava kuulla, kiitos kovasti! Kirjailija onkin aina ollut mun "salainen haaveammatti" ;)

      Poista
  11. SUSANNA, RUPEA KIRJAILIJAKSI HETI PAIKALLA!

    Ei mulla muuta. Oot huikee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tässähän ihan punastuu ja kaikkea! Hui, kiitos kovasti! ♥

      Poista
  12. Voi että, palasin tänään Australiasta takaisin tänne ihanan kuraiseen Suomeen ja pääsin vasta nyt hyppäämään mukaan joulukalenteriin! Tämä on aivan ihana! Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleva kuukausi tuleekaan pitämään sisällään :-) Terkut Nuudelille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, mukavaa kun oot bäk! ... vaikka säät tosiaan siellä pallon toisella puolella varmaan hitusen kivemmat olivatkin :D Kiitos, kiitos, hii, vien terkut perille! ♥

      Poista
  13. Mä rakastan sun blogia kun sulla on niin hyvin ajatus mukana ihan jokaisessa postauksessa ja kirjoitat OIKEASTI hyvin. Monissa blogeissa törmää vähän kömpelöön, muka-niin-näppärään eli usein vähän liian väänneltyyn ulosantiin, mikä omaan silmääni tökkää aika pahasti. Sun blogissa sellaista harvemmin tapahtuu. Kaiken lisäksi tämä on visuaalisesti UPEA kokonaisuus (sun bannerit ovat aina ihan mielettömiä, voisi melkein sanoa, että sellaisiin eivät muut kykene! Vähän useammin voisivat kyllä vaihtua, vink...) ja Nuutti on todella komea hevonen. Toivottavasti se toipuu, eikä matkanne pääty vielä pitkiin aikoihin. Nyt pitää laittaa blogit sekä YouTube (yhtäkkiä ne kuuluisat kissavideot kiinnostavat niin kovin, juuh...) kiinni ja palata gradun pariin, mutta tulen taas huomenna kurkkaamaan seuraavan luukun. Tämä on ihana pieni irtiotto muuten jopa atm aika ankean arjen keskelle, kiitos siis sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan, suuri kiitos ihanista sanoista! Olen ihan otettu! Ulkoasun suhteen voisin tosiaan olla huooooomatavasti aktiivisempi, mutta kun ei vain ehdi... Ehkä ensi vuonna sitten pistän oikein ranttaliksi ;) Kiitos vielä kovasti, nämä kommentit todella lämmittävät mieltä ♥

      Poista
  14. Luin tekstin uudelleen ja uudelleen, itkien ja itkien. Niin kaunis. Voi...

    VastaaPoista
  15. melindfdm@gmail.comjoulukuuta 06, 2015

    Kaunis kuva, kaunis tarina, kaunis musiikki. Sun joulukalenteri on ainakin tähän mennessä tämän vuoden paras, ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitän ja kumarran! Tosi mahtia, että olet tykännyt :)

      Poista
  16. Erittäin hyvä ja koskettava tarina!

    VastaaPoista
  17. Huh, aivan tulvahti kyynel silmäkulmaan. Nämä sotien sankarihevosten tarinat ovat niin koskettavia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla, että onnistui koskettamaan! ♥ Sodanaikaiset (hevos)tarinat ovat mustakin aina tosi mielenkiintoisia lukea. Kuin myös kirjoittaa! Näitä on arkistoissa vino pino... ;)

      Poista
    2. Todellakin onnistuit! Julkaise ihmeessä lisää ;)

      Poista
    3. Huu, pitää katsoa josko löytyisi julkaisukelpoisia! :D

      Poista
  18. Jotenkin tosi koskettava teksti! Liityin lukijaksi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, lämpimästi tervetuloa mukaan!! :)

      Poista
  19. Voih, luin ton koulussa ja sai kyllä pidätellä itkua ♥ Yleensä en joulukalentereita jaksa lukea, mutta tää on kyllä niin huippu, kuten sun blogi muutenkin!

    VastaaPoista
  20. Upea tarina, vau! Pakko kysyä, että mistä tuli, että sotilas on Saarijärveltä? :D nimim. Yks Saarijärveläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Haha, enpäs muuten yhtään muista mistä ton Saarijärven tempaisin, oiskohan se vaan kuulostanut kivalta...? :D

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !