perjantai 29. tammikuuta 2016

Laumassa

Talven ihmemaa on kuluneiden päivien vesisateiden johdosta enää muisto vain. Kaikkilla on liukasta, märkää ja inhottavaa. Koko ikänsä maneesitalleilla harrastettuaan tuntuu kummalliselta olla täysin säiden armoilla. Onneksi Nuutin positiivinen olemus tarttuu ja tallilta lähtiessään sitä huomaa olevansa niin hyvillä mielin, etteivät muutamat kastuneet varpaat tunnu enää missään!

Puna-Nuutti ja kamut.

Laidunkautta lukuun ottamatta Nuutti tarhasi ennen yksin. Se pääsi tarhan aidan yli turpakontaktiin vieruskavereiden kanssa, mutta vasta tässä vaiheessa todella tajuan miten pieni riemu se oli. Yritin kysellä hepalle tarhakaveria useamman vuoden, kunnes tiedostamattani vähän luovutin. Moni tuntui suhtautuvan epäröiden Nuutin vilkkaaseen luonteeseen. Yritin vakuutella sen olevan tarhakämppiksenä huomattavasti siivompi kuin -naapurina, mutta vastaukseksi sain lähinnä epäuskoisia pään pudistuksia. Kun voi tulla kolhuja ja loimetkin ovat niin kalliita. En missään tapauksessa halua arvostella omistani eroavia mielipiteitä tai toimintatapoja, mutta taas kerran on todettava se iänikuinen tosiasia, että haavereita voi sattua milloin vain, missä vain. Tiedän hevosia jotka ovat murtaneet jalkansa karsinassa kääntyessään sekä kompastuneet puomilla ja pyörähtäneet niskoilleen niin, etteivät ole koskaan toipuneet ennalleen - kuin myös toki niitäkin, joita on tarhakaveri kohtalokkain seurauksin potkaissut. Riskejä on kaikkialla, eikä niitä voi torjua edes kuplamuovilla. Loukkaantumiset ovat aina inhottavia, mutta sitä valitettavasti välillä sattuu. Materia puolestaan on vain materiaa, eikä yksikään loimi mielestäni ole yhtä arvokas kuin ne hetket, jolloin hevonen saa olla hevonen.

Ymmärrän kuitenkin sen, että kaverin kanssa tai laumassa tarhaaminen ei ole oikea vaihtoehto kaikille kaviokkaille. Toiset hermostuvat ja heittäytyvät suorastaan aggressiivisiksi tai vaihtoehtoisesti kyyhöttävät yksin tarhan nurkassa ja pahimmassa tapauksessa menevät niin lukkoon, etteivät osaa muuta kuin ottaa vastaan kaikki iskut, millä muut hevoset niitä pommittavat. Joissakin tapauksissa jopa suurin piirtein normaalilta näyttävän olemuksen taakse kätkeytyvä stressi sekä mahdollisesti myös vähäinen korsirehun saanti voivat saada elimistön reagoimaan ja viedä merkittävien vatsaongelmien äärelle, mikä ei lopputulemana ole ihan se, mihin laumatarhaamisella pyritään. Kavereista ei ole iloa, jos olo niiden keskellä on turvaton, eikä vapaasta heinästä hyötyä, mikäli ruokailemaan ei ikinä pääse. Silti monet tuntuvat hakkaavan päätä seinään ja uskottelevan, että kyllä se hevonen sopeutuu. Ok, hienoa jos sopeutuu, mutta mielestäni on väärin sulkea silmänsä todellisuudelta ja kipeyttää hevosta vain koska on jämähtänyt ideologiaan, jonka mukaan se voi elää hevosena ainoastaan tavalla, jolla valtaosa sen lajitovereista on onnellisia.

Periksiantamaton mustavalkoisuus on yksi hevosmaailman pelottavimmista piirteistä. Uskotaan vain siihen mihin halutaan uskoa ja ollaan niin ylpeitä, ettei suostuta nöyrtymään millään. Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että Nuutin muutto ja arki uudella tallilla on avannut silmiäni valtavasti. Se ei tarkoita sitä, ettäkö nyt pitäisin kaikkea entisessä elämässämme huonona ja vääränä, vaan ymmärrän todella miten erilaiset ratkaisut vaikuttavat vaikka sun mihin. Nuutti on siitä helppo hevonen, että se on tyytyväinen hyvin vähään ja sopeutuu kaikkeen. Puolipäivätarhaus yksin ei koskaan ollut varsinainen ongelma muun kuin oman mielenrauhani kannalta. Yritin aina järjestää ruokailut, liikutukset (useimmiten 2 x päivässä) ja "lisätarhailun" (= jos oli vapaita tarhoja, hoitaja/minä veimme Nuutin ulos muutamaksi tunniksi normaalin vuoron lisäksi) niin ettei hevonen seiso tyhjänpanttina juurikaan muulloin kuin ilta- ja aamuruokinnan välisenä aikana. Tämä edellytti melkoista sumplimista eikä kuvio aina toteutunut, mutta parhaani tein. Kesät olivat ihanaa aikaa, kun Nuutti pääsi muutamaksi kuukaudeksi laitumelle suureen, monen vuoden ajalta tuttuun laumaan ja elämä saattoi taas hetken aikaa olla helppoa. Toki silloin tällöin sattui irtokenkiä, maha levisi lähes muodottomaksi (no ei kai sentään...) ja eläinlääkäriäkin jouduttiin vaivaamaan kohtalaisen usein, mutta loppuviimein kaikki tuntuu suorastaan mitättömältä kun muistaa vain sen suunnattoman onnellisuuden, mikä pienen eläimen katseesta paistoi.

Nuutti on uudessa kodissa asettunut porukkaan paremmin kuin hyvin. Tässä laumassa se ei ole pomo, joten olemus on ollut aavistuksen aiempaa "hiljaisempi", mutta tyttöystävänsä kanssa se kinastelee tottuneesti kuin vanha aviopari konsanaan. Nuutissa on hienoa juuri se, että se asettuu laumaan kuin laumaan ja osaa ottaa paikkansa joko kapteenina tai perämiehenä ilman sen suurempaa dramatiikkaa. Kaikki käy, kunhan on ruokaa ja rapsuttelukaveri tarvittaessa. Vaikka ikävä entiseen toisinaan nostaa päätään, olen todella tyytyväinen siihen, että päätin hieman laskea ohjaksista ja antaa Nuutille erilaisen elämän osana pienen maalaistallin iloista hevoskatrasta. Tämä on tehnyt sen psyykkeelle erittäin hyvää. Virtaa löytyy ihan ymmärrettävistä syistä melko lailla, mutta ilme on silti jollakin tapaa tavattoman levollinen. Alkuaikojen kaveririippuvuus on hellittänyt, tallissa seistään siivosti meuhkaamatta eikä Nuudeli maastolenkeilläkään ole hermostunut edes toisen kotiin päin menevän hevosen kohtaamisesta. Ja se on aika hyvin se! Vielä muutama vuosi sitten nämä tilanteet olivat suunnilleen maailmanloppu.

Niin ne ajat muuttuvat, mutta onneksi tietyt asiat pysyvät vuodesta toiseen. Näistä mainittakoon esimerkiksi Nuudelin komeat pukkiloikat. Suurella laitumella riittää lääniä missä vaeltaa sekä spurttailla, ja voi sitä riemua kun hippaleikistä innostuvat myös naapurilaitumen russit! Kyllä elämäniloinen hevonen on kaunis näky...

"Joo mikäs mulla täällä ollessa ku on seisova pöytä ja kaikkee."

Tarhaavatko teidän hevosenne yksin, kaksin vaiko kenties suuremmassa laumassa? Miten olette päätyneet juuri kyseiseen ratkaisuun?

49 kommenttia:

  1. Laumassa tietysti. Just luin lähiseudun tallin tallipaikkailmoitusta jossa luki, että "hevosille omat tarhat" ja katsoin kuvaa, missä hevoset seisoivat pienissä neliöissään. Tajusin, että saatan olla pulassa kun joudun muuttamaan kohta opiskeluiden perässä, sillä olen kasvanut tallilla, missä hevosia pidetään aina mahdollisuuksien mukaan yhdessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä lauma on ihan paras, jos sellaiseen on mahdollisuus. Toivottavasti löydät muuton yhteydessä kivan tallin, jossa saat hepalle jos et laumaa niin vähintään tarhakaverin!

      Poista
  2. Meillä kaikki neljä hevosta samassa laumassa, kotipihassa:) Hevosellehan on kivointa välillä leikkiä kavereiden kanssa(meillä kun on pari hieman ADHD-tapausta) ja oikeastaan meidän pihaan ei mahtuisi edes toista tarhaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla! Niinpä, se on parhautta :)

      Poista
  3. Meidän tallissa on 12 ravihevosta, josta kaksivuotiaat oripojat tarhaavat keskenään ja siitostammat elävät pihatossa. Muut tammat ja orit tarhaavat yksin, koska ei ole luonteeltaan sellaisia mitä voisi hokkiaikaan pitää yhdessä. Toki kesällä pistän kaikki tallin tammat pihattoon kun siitostammat ovat muualla laitumella.

    VastaaPoista
  4. Tämä teksti osui ja upposi! :D Mulla on ollut ihan sama, että Futuralle ei ole kyselyistäni huolimatta löytynyt tarhakaveria oikein missään, koska muiden hevosten omistajat ovat yleensä pelänneet, että se potkii. Kyllä Futura on ottanutkin lähes aina pomon paikan ja joskus tutustumisvaiheessa on peräpääkin lentänyt komeasti, mutta kun arvojärjestys on selvinnyt, se on ollut rauhallinen ja jämäkkä johtaja, jonka ei ole tarvinnut enää asemaansa todistella. Nyt Futura on saanut parhaat laumakaverit ikinä ja sen olemus on muuttunut huomattavasti kaikin puolin. Itse olen ehdottomasti laumatarhauksen puolesta, mutta yritän aina kuunnella muitakin hevosenomistajia, enkä ole alkanut kiukuttelemaan, jos jollekin ei ole oman hevosensa laumatarhaus Futuran kanssa sopinut. On se minusta vähän harmi, että jotkut ajattelevat ennemmin sitä mahdollisesti rikkoontuvaa loimea tai hauskan leikin tiimellyksessä aiheutuneita kolhuja, kuin hevosen onnellisuutta, mutta toisaalta jokaisella on omat prioriteettinsa ja asiat on hyvä nähdä monelta kantilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Futuralla on nyt hyvä kaveriporukka! Mäki oon aina enemmän ollu laumatarhaamisen kannalla, mutta sama juttu: en toitota sitä ainoana oikeana tapana - varsinkaan kun itse olen tähän yksin tarhaamiseen vuosia "syyllistynyt"... eh. Onneksi oli ne kesät... Ja onneksi mahdollisuudet ovat nyt ihan ympäri vuoden toisenlaiset! Laumasta tai vähintään siitä kaveritarhauksesta pidän kyllä Nuutin kohdalla kiinni loppuun saakka, niin onnelliselta sekin nyt vaikuttaa :) Vielä eivät ole loimetkaan pahemmin repeilleet - kop, kop, kop...!

      Poista
  5. Tallilla, jossa käyn, on kaksi pihatto tammoille ja pojille. On siellä tarhojakin, mutta itse ainakin olen huomannut hevosten olevan iloisempia laumassa ja paremmassa kunnossa muutenkin. Ja vielä kun saavat valita, ovatko ulkona vai sisällä :) Pojat ainakin riehuvat, tammat ottavat vähän lunkimmin, mutta kyllä sitä välillä on kummassakin niin paljo vahtia, että huh :D Omasta mielestäni tuo on hyvä vaihtehto, varsinkin kun oka päivä ei pääse hevosta ratsastamaan ja kun ovat kengättömiä niin kelitkin vaikuttavat paljon, mitä voi tehdä (maneesia ei ole). Mutta omaan silmään tuo on ollut tosi hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tosi kivalta! Ei tosiaan haittaa vaikka eivät joka päivä ihmisen toimesta liikkuisikaan :)

      Poista
  6. Meillä hepat tarhaa suuressa, noin 20 pään pihattotarhassa. Ori kavereineen toki eri tarhassa, mutta sekin siellä pienessä laumassa ja pihatossa. Uusi iso ja valoisa pihatto valmistui tallille siinä reilu vuosi sitten ja aiemmin ponit tuli talvisin sisään, mutta nyt ne on kaikki siellä ulkona yöt päivät, ja ai että ne tykkää! Tarhassa on myös ylämäkiä ja tilaa rallittamiseen :)

    Tallin omistaja on aina mahdollistanut poneille mahdollisimman luonnolliset ja juuri hevosille sopivat olot. Jos mä nyt rakennuttaisin oman tallin ja hankkisin hevosia, laittaisin hevoset ehdottomasti yhteen suureen tarhaan! Tulis mieleenkään seisottaa niitä yksin pienessä tarhassa

    On ollut myös hauska huomata, kuinka nuo kaikki kasvattaa aivan jäätävän talvikarvan! Viitisen vuotta sitten PM-kisoissa kisannut ponikin on parin viime talven kasvattanut sellaisen todella ruman näköisen pitkän talvikarvan :D Kylmä sille ei ainkaan tule, kun karvaa ja "pohjavillaa" riittää.. Yksi vilukissa tallilta toki löytyy, mutta sekin loimitetaan vasta tarpeen tullen eli silloin, kun heppa sen takin itse haluaa :)

    Tulipas rönsyilevä kommentti, voi kääk. Onpa kuitenkin ihanaa, että Nuuttikin on päässyt tarhaamaan kavereiden kanssa! Pakko kyllä ihailla sua ja sun tekemää päätöstä, monet kun ei ois hepalleen tällästä mahdollistanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi no varmasti tykkäävät! Vaikuttaa tosi hyvältä :) Toi karvan määrä on kyllä ihan hillitön kun ulkoilevat koko päivän/elelevät pihatossa, haha! Nuuttikaan ei ikinä koskaan ennen oo kasvattanu minkäännäköstä pörröturkkia, mutta nyt se on ihan nalle :D En tiedä kuoriutuuko sieltä alta hevosta enää koskaan!

      Haha, rönsyily on ihan ok! Kiitos, tää päätös kyllä tosiaan tuntuu päivä päivältä oikeammalta :)

      Poista
  7. Allekirjoitan! Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin katsoa omaa hevosta yhdessä kaverihevosen kanssa. Voi olla levollisin mielin kun tietää, ettei ole Torstenille päivän paras hetki vaan sillä on muutakin puuhattavaa. Työt vasta huvien jälkeen ;)

    Ei sillä, potkivan hevosen kanssa en samaan tarhaan omaani laittaisi, en edes silloin kun potkiminen olisi vain "satunnaista". Enkä pelkästään siksi, että siinä voi käydä pahasti, vaan juuri siksi niinkuin kirjoitit, että ei hevosella voi olla kivaa jos tarhakaveri ei ole reilu.

    Mutta ihanaa, että Nuutti viihtyy, se on ehkä hevosen omistajalle paras palkka kaikessa tässä harrastamisessa!

    (Mulla oli Into aikoinaan silloisen tallinpitäjän hevosen kanssa samassa tarhassa, ja hevosilla oli tosi kivaa keskenään, he selkeästi tykkäsivät toisistaan. Henk koht en kyllä tilanteesta pitänyt, sillä ihan sama kuinka kalliin ja kestävän bucaksen loimen osti, se pistettiin tarhakaverin toimesta pikkuriikkiseksi silpuksi muutamassa päivässä. Siitä voi sitten laskea, kuinka paljon hevosenpidolle tulee hintaa loimikaudella, kun loimia meni _kuukaudessa_ niin paljon kuin lompakko antoi periksi ostaa. Äiti parka, minähän olin silloin peruskoulussa enkä maksanut hevosen pitoa... Että mun lompakko ei nykypäivänä kestäisi loimenrikkojakaveria, tosin tää olikin ihan ultimate-tapaus enkä onneksi moiseen ole sen jälkeen törmännyt...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Kaverit on tosiaan ihan parhautta kunhan kemiat kohtaavat :)

      Huhhu, kuulostaa kyllä aika pelottavalta toi loimituholainen! Tossahan ois ainesta kaikkien hevosenomistajien kauhuelokuvaan, hahaa! ;D Mä yhdessä vaiheessa ostin Nuutille pelkkiä jotain Bilteman rättejä ku se hetken (onneks tosiaan vaan hetken...) tarhas yhen huligaanihepan naapurina ja ne aina kilpaa roikku toistensa takeissa. Makso jotain 20-40 euroo kappale ja niitä sit teippailin ja ompelin kasaan minkä ehdin :D

      Poista
  8. Ihana postaus!<3 Vaikutat todella hyvältä hevosenomistajalta ja sun hevonen on super söpö!
    Minä olen samaa mieltä kanssasi tässä tarhaushomnassa. (:

    VastaaPoista
  9. Vaikka nyt ei mun omista hevosista puhutakaan, niin kyllä meillä ihan ne arvokkaimmat kilpahevosetkin tarhaavat kaverin kanssa. Haavereita voi sattua tarhassa yksin tai kaverin kanssa, ja tiedän minäkin hevosen, joka kaatui maneesissa koulutreeneissä ja se jouduttiin lopettamaan. Pitkä tarhausaika kavereiden kanssa on varmasti suurimmalle osalle hevosista paras lääke ja ennaltaehkäisy moniin vaivoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana kuulla! :) Ja ihan totta puhut, vahinko ei tule kello kaulassa eikä sitä voi jatkuvasti varpaillaan odottaa.

      Poista
  10. Ihana kuulla, että nuuttinen on saanut tarhakavereita! Itse kannatan porukassa tarhaamista isolla, ja mahdollisimman monipuolisella alueella(laidunkaudella oma turpaeläin laiduntaakin 3-5 hevosen porukassa mäkisessä vaaramaisemassa, jossa voi karata hyttysiä pajukkoon). Aina tulee suorastaan surullinen olo, kun näkee yksin tarhaavia hevosia. Hevonen on laumaeläin, joka kaipaa lajitoverin seuraa. Mieluummin ostan vähän useammin uuden loimen, kuin tingin hevosen elämänlaadusta.

    VastaaPoista
  11. Mun omat ponit (2kpl) tarhaavat ponilaumassa, joka sisältää näiden mun kahden kääpiön lisäksi kolme muuta kääpiötä. Näiden lauma koostuu siis viidestä shetlantilaisesta, jossa jokaiselle löytyy sopivanlainen rapsuttelu- ja leikkimiskaveri. Nä asuvat karsinassa, mutta tarhaavat koko päivän, aamulla menevät 8-9 pintaan ulos ja sisälle tulevat klo 23-24.
    Mun mielenrauha ei antaisi sitä periksi, että omat tarhaisivat vaan esim. 4 tuntia/päivä ja vielä yksin, kuulostaa niiiin utopiselta ja kamalalta, että ei kiitos, ikinä. Mutta onneksi ei tarvitsekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääpiöt, haha :D Kuulostaa hyvältä. Nuuttikin tarhaa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka ja tulee yöksi talliin. Musta se on ihan hyvä, nukkuvathan hepat muutaman tunnin öisin yleensä pihatossakin.

      Joo, kyllähän toi aika karulta kuulostaa... sitten 20 tuntia karsinassa, hip hei. Sillon ku Nuutti oli (kesää lukuun ottamatta) puolipäivätarhauksessa niin meillä se aika oli muistaakseni 6h ja siihen yritin tosiaan lisäksi järkätä sen 2-3 ylimääräistä tuntia. Tuntuu sekin vähäiseltä nyt kun ulkoiluaikaa on tuplasti.

      Poista
  12. Todella hyvä teksti! Meidän tallilla kaikki hepat tarhaavat porukassa tai ainakin yhden kaverin kanssa. Ne ovat sillä tavoin tyytyväisen oloisia. Tietenkin hevosten väliset keskinäiset suhteet vaikuttavat siihen, kenen kanssa tarhaavat, mutta pääsääntöisesti pystyisivät vaikka kaikki olemaan keskenään :)

    VastaaPoista
  13. Meillä (tai, noh tallilla jossa käyn) hepat tarhaa yhdessä. Ja kolmostarhasta pitää ottaa kaksi heppaa yhtäaikaa, sillä ne muuten luulee että mäkin voin tulla kun muut meni jo ja tulee langoista läpi. :D Onneks ne kävelee nätisti yhdessä, olisin muuten aivan pulassa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi ei! Onneksi tosiaan taluttaessa toimivat :D

      Poista
  14. Oma hevoseni tarhaa yksin. Sitä yritettiin mukaan sekä tallin ruuna- että tammaporukkaan, kuin myös nuorten pihattolaumaan, mutta ruuna ei ilmeisesti koskaan ole tottunut yhteistarhaukseen niin että osaisi käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. Se menee suin päin minne mielii eikä ymmärrä kun lauman pomo käskee väistämään. Sitten tulee monoa ja tämä suuttuu. Muutaman kerran on saanut turpaansa ihan kunnolla. Taustalla voivat tietenkin olla myös ihmisten kanssa ilmenevät johtajuusongelmat. Edellisessä kodissaan ruuna on päässyt aika pahasti niskan päälle ja nyt paikkaillaan niitä aukkoja, mitä vapaa kasvatus on sen kehitykseen jättänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounnou, kuulostaa hurjalta. Mielestäni kuitenkin erittäin fiksua, että olette toimineet tilanteen vaatimalla tavalla ja ottaneet ongelman työn alle. Voihan sitä yhteistarhausta yrittää sitten myöhemmin uudelleen! Tsemppiä!

      Poista
  15. mun poni oli ennen kaverin kanssa tarhassa mutta valmentaja sanoi että se pitää ottaa pois että se olisi virkeämpi. se riehui tosi paljon tarhassa ja sitten se ei jaksanut tehdä mitään kun ratsastin mutta nyt se on vauhdikkaampi ja voidaan kisata paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih :( Olisiko mahdollista muuttaa ruokintaa, jotta energiaa riittäisi kaverin kanssa suoritetun liikkumisen lisäksi myös treeniin...?

      Poista
  16. Mun vuokrahevoseni asuu pihatossa, joten on siellä koko ajan. Siellä hänen kaverinaan on kaksi muutakin hevosta, mutta toinen hevosista on karsinassa sisällä talvella, koska voisi tulla muuten kylmä;) Nämä kaksi muuta ovat islanninhevosia, joten ne kyllä tarkenevat hyvin turkin ansiosta!;) Näitä hevosia ei kyllä saisi/pystyisi enää pitämään sisällä edes päivää,koska tykkäävät ja ovat tottuneet siihen että he ovat ulkona säänarmoilla. Onko Nuutilla siis sen lisäksi kaksi tarhakaveria? Nuutti näyttää kyllä onnelliselta hevoselta kuvissa ja varmasti myös luonnassa. On niin ihana kuunnella että annat Nuutiin olla ulkona pidempään ja että sillä on tarhakavereita, koska silloin hevonen oln kyllä onnellisimpana, vaikkahan eihän se hevonen sitä tiedä että hän voisi saada ''parempaakin''. Olet tosi hyvä kirjoittamaan blogia! Blogisi on yksi lemmppareistani!;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanat issikat! Voin hyvin kuvitella millaisia turrikoita ne on :D Joo Nuutilla on tällä hetkellä kaks "vakkarikaveria", ja lisäks laumaan kuuluu välillä kaks muuta tammaa :) Myös yksi uusi hevonen on juuri tulossa!

      Voi kiitos, tosi kiva jos tykkäilet! :)

      Poista
  17. Todella hyvin kirjoitettu postaus!

    VastaaPoista
  18. Mulla on ollut hevosesta riippuen niin yksintarhaajaa, kuin laumatarhaajaakin. Mieluiten tarhaisin hevoseni laumassa, mutta kuten sanoit, aina se ei ole järkevää jos hevonen ei laumaan sopeudu.

    Nuutti näyttää onnelliselta, se on tietysti aina tärkeintä.

    VastaaPoista
  19. Omat hevoset saa mulla tarhata keskenään, kun ovat hyviä kaveruksia. Kesällä monesti pellossa on isompikin lauma. Mun mielestä se tekee hyvää hevosten psyykkeelle olla lajitoverinsa kanssa kosketuksessa. Toki ymmärrän nämä kisahevoset jotka onnettomuuksia minimoimalla tarhataan yksin.

    VastaaPoista
  20. Meillä tarhaavat kaikki neljä yhdessä, tai sitten pareittain. Tyytyväisiä ovat, vaikka eivät yleensä leikikkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mukava kuitenkin, että pääsevät kosketuksiin ja voivat turvautua toisiinsa :)

      Poista
  21. Meillä tarhaa ns "porukoissa" eli kaverukset laitettu samaan tarhaan ettei tule sen enempi kärhämää sun muuta. Hevoset on myös melkein koko päivän ulkona ympäri vuoden, pakkasilla takit niskaan samoin sateella niin hyvin pärjäävät ;) pihalla riittää tekemistä eikä vapaapäivinäkään ihan täysin seisoskella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Lauma tosiaan onneks yleensä vähintään jonkun verran liikuttaa :)

      Poista
  22. Koska joulukuun arvonnat arvotaan vai onko ne jo arvottu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on arvottu! Meinasivat ihan unohtua, uusimmassa postauksessa näkyvät voittajat :)

      Poista
  23. Mulla melkein parku pääs tätä lukiessa ❤

    VastaaPoista
  24. Meilläkin tarhataan laumassa. Tosin nyt pareittain, koska tallilla ei ole kuin yksi hevonen omani lisäksi. Kesällä sitten taas 4-5 hevosen laumaan. :)

    Hevoseni tarhasi lähes 10 vuotta yksin ennen minulle tuloa, mikä näkyi ensimmäisinä vuosina sosiaalisten taitojen puutteena. Useampaa osumaa on tullut ennen, kuin ruuna on nyt vihdoin oppinut olemaan muiden kanssa. Nyt ei tarvitse enää pelätä, että se joutuisi potkituksi, koska se lukee muita heppoja todella hienosti. Yksinolovuodet tosin edelleen näkyvät hevosessa edelleen siinä, että se viihtyy paljon omissa oloissaan eikä se tykkää, jos toinen hevonen tulee kovin lähelle.

    VastaaPoista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !