sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Meidät on rakennettu voittamaan

Heipsan! Taas ei ole postauksia näkynyt eikä kuulunut, mutta! Siihen on syynsä. Ylimääräisen aikani ovat nimittäin vaatineet melkoinen kasa uudistushommia. Sitä blokiremppaa, nääs. Kaikki on vielä melko pahasti vaiheessa, sillä kone rullaa toooooosi hitaalla, mutta heti alkuviikosta on tarkoitus suunnata kaupoille katsomaan josko saataisiin vauhtia masiinaan - tai vaihtoehtoisesti vauhdikkaampi masiina. Huolella suunniteltuhan kuitenkin on jo puoliksi tehty, joten siltä kantilta katsottuna ollaan ihan hyvällä mallilla. Ennen blogin väliaikaista sulkemista haluan vielä julkaista yhden tekstin, jonka tämän päivän hyvän mielen siivittämänä rustailin valmiiksi.

Laidunonnea tänään.

Suomen Leijonien voittokulku jääkiekon MM-kisoissa päättyi viime sunnuntaina karvaaseen tappioon. Vaikka hopeamitali on hieno saavutus, poistui jäältä Kanadan kansallislaulun jälkeen joukko murtuneita sankareita. Hävitty loppuottelu on aina kova paikka.

Pelin jälkeen päävalmentaja Kari Jalonen kertoi sanoneensa joukkueelle: "teidät on rakennettu voittamaan". Valtaisan pettymyksen jälkimainingeissa se saattoi kuulostaa pehmeältä puheelta, mutta juuri silloin kun tuntee epäonnistuneensa ja pettäneensä paitsi itsensä, myös joukon muita, on hyvä, että joku muistuttaa kuinka paljon on pitänyt voittaa jo tähän pisteeseen päästäkseen. Kun Nuutti viime vuonna jäi sairaslomalle ja olin valmis lopettamaan koko ratsastusharrastuksen, käski pitkäaikainen valmentajamme minua muistamaan kuinka monta kertaa jaksoin tehdä sen työn mihin kaikki eivät olisi edes harkinneet ryhtyvänsä. Kuinka monesti nostin meidät suosta takaisin treeniin ja radoille, ja kuinka monta onnellista vuotta Nuutti sen myötä sai. Ja kuinka kiistattoman upeassa kunnossa se vielä 18-vuotiaana oli. Ehkä se oli se viimeinen sysäys, joka sai jaksamaan läpi talven ja viimein nousemaan satulaan myös niinä päivinä, kun teki mieli sanoa, etten pysty. Vähitellen mukaan hiipi taas se tuttu ilo ja usko omaan tekemiseen. Siihen, että en kai minä ihan paska voi olla kun niin moni täysin pyyteettömästi jaksaa kannustaa ja apuaan tarjota, vaikka vastakaiku hetkittäin melko heikkoa olikin.

Olen varma siitä, että meidät on kaikki koottu samoista paloista, mistä ne suuret voittajatkin rakentuvat. Se, että emme aina saavuta sitä mitä sillä hetkellä eniten tavoittelemme ei tee meistä luusereita. Aina voi asettaa uusia tavoitteita ja vastoinkäymisistä nouseminen se vasta voittajuutta vaatiikin. Kun minulta kysytään ketä ihailen, saatan heittää ilmoille nimiä, jotka suurin osa tunnistaa, mutta oikeastaan vastaisin mieluummin kysymykseen minkälaisia ihmisiä ihailen. Ihailen kaikkia, jotka tekevät elämässään sitä mistä nauttivat. Ihailen heitä, jotka toisinaan loputtoman harmaasta arjesta huolimatta selviytyvät päivästä toiseen ja jaksavat vielä kaiken lisäksi hymyillä. Jotka eivät luovuta eivätkä pelkää, tai kenties vaikka pelkäisivätkin, painavat silti rohkeasti vastatuuleen. Ihailen kaikkia, jotka voittavat itsensä ja muita arvostaen pystyvät myöntämään sen, että ovat arvokkaita - juuri sellaisina kuin ovat.

Jos voitto ei tule heti, se voi tulla seuraavalla kerralla. Tai sitä seuraavalla. Se voi olla konkreettinen palkinto tai vain tieto siitä, että antoi kaikkensa. Kun tänään katselin laitumella käyskentelevää Nuuttia, mietin kuinka paljon mekin olemme voittaneet. Emme ehkä ruusukkeita tai pokaaleja, mutta sitäkin enemmän oman elämämme suuria kamppailuja. Olemme pelanneet aika hyvin niillä korteilla mitkä meille on jaettu ja päässeet yhdessä pitkälle. Paljon pidemmälle kuin moni uskoi. Vaikka mikään ei poista sitä tosiasiaa, että meillä on takanamme taas yksi matkamme vaikeimmista keväistä ja irti päästämisen miettiminen sattuu aina yhtä paljon, olen päättänyt siirtää painavat ajatukset taka-alalle ja nauttia elämästä tässä ja nyt. Koska lopulta se on kaikki, mitä meillä on.

Näiden sanojen myötä haluan kiittää teitä kaikkia kärsivällisyydestä sekä suunnattoman voimaannuttavasta myötäelämisestä ja sanoa hetkeksi heipat. Jätän tämän postauksen esille päiväksi tai pariksi (ja vastailen kaikkiin vastaamatta jääneisiin kommentteihin!), jonka aikana ehtii vielä tätä kautta halutessaan esittämään toiveita tai ajatuksia uudistusten suhteen. Sen jälkeen ovet pistetään säppiin ja avataan kunhan kaikki on valmista. Kuulemiin siis!

22 kommenttia:

  1. ihana postaus <3

    VastaaPoista
  2. Jee, innolla odotan sun blogia remontin jälkeen :) Tää on ollu mun lemppari jo monta vuotta ja toivon ettet koskaan lopeta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa, kiva kuulla! Toivottavasti pidät näkemästäsi kun taas palaamme :)

      Poista
  3. Kuinka pian suunnilleen blogi avaa ovensa? Tulee ikävä teitä :/ Tsemppiä matkaan ja kohti uutta nousua Nuutin kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin viikon sisällä! Yritän olla ahkera ja saada kaiken kuntoon mahdollisimman pian :) Ihana kuulla, että tulee ikävä, niin mullakin teitä! Kiitos sinulle ❤️

      Poista
  4. Ihana postaus - jälleen kerran! Kiitos itsellesi blogista ja äärettömän hyvää kesää sinulle ja Nuutille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ja ihanaa kesää myös sinulle! :)

      Poista
  5. Ei kai ovet ole kiinni pitkään? Toivottavasti ei! Tulen muuten ihan hulluksi varmaan :D Nuutti on niin söpö ja sun postaukset tosi ihania ja hauskoja, käyn aina lukemassa ne monta kertaa! Laitatko faceen tai instaan kuulumisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin viikon sisällä tarkoitus saada kaikki valmiiksi! Ihana kuulla, että tykkäät meidän blogia lueskella, kiitos :) Facebook on vähän kysymysmerkkinä vielä... Saattaa olla, että senkin hetkeksi suljen. Katsotaan!

      Poista
  6. Itku tuli taas kerran, niin kauniisti kirjotettu teksti. Aurinkoista ja rentouttavaa kesää teille! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii, kiitos Laura ❤️ Ihanaa kesää myös sulle! :)

      Poista
  7. Ihanan piristävä postaus, piristi omaa päivää kummasti :D

    VastaaPoista
  8. <3 Ihania ajatuksia. Kaikkea hyvää sinulle ja Nuutille!

    VastaaPoista
  9. Tyylisi kirjoittaa on niin hyvä, että melkeinpä voit kirjoittaa mistä vain ja hyvä tulee. Tähän astisen blogisi parasta antia on ollut jutut jokapäiväisistä heppailuista, kommelluksista jne. Parhaimmat naurut on kirvoittanut Nuutin "kommentit" sekä tekemäsi pienet "korjaukset" (yliviivatut, pikkufontila tehdyt,..). Tuollainen sopivan itseironinen huumori tekee vaikutuksen (ja antaa älykkään ihmisen vaikutelman ;) ), jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, kiitos! ❤️ Älykkäästä en tiedä, mutta yritetään jatkaa samalla mallilla kunhan palaillaan! ;)

      Poista
  10. Ihana laidunkuva! Mitä Nuutille kuuluu?(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä! Nuutille kuuluu oikein hyvää :) Siellä se onnellisena möllöttää laitumella uusien kamujen kanssa ja elämä on just tässä ja nyt aika kohdallaan ❤️ Edelleen visusti tallella olevasta elämänilostaan päätellen koipikaan ei ole järin kipeä, vaikka sitä tossa ennen laitumelle päästämistä stressasin. Liike nyt on mitä on, välillä ep, välillä niin hienoa ja sulavaa. Mutta sitä en jaksa nyt edes miettiä, koko kesä me meinataan vaan ja ainoastaan nautiskella! :)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !