lauantai 2. joulukuuta 2017

Nuuttipoika sairastaa

Olisihan se ollut ihan luvattoman helppoa, jos olisimme tästäkin syksystä pelkällä hankositeen kontrolliultralla selvinneet. Pienempää huolta ja murhetta on toki riittänyt tasaisen tappavaan tahtiin edelleen, mutta melkein kuukauden päivät pärjättiin ilman eläinlääkäriä. Parisen viikkoa sitten Nuutin vasen takanen (tämä nimenomainen hankkarivammajalka siis) kuitenkin yllättäen turposi. Liikutus tai kylmäys eivät näyttäneet merkittävästi auttavan, mutta ravi oli puhdasta ja hevosella menohaluja vaikka muille jakaa, joten päätin muutaman päivän seurailla tilannetta.

Seuraavana viikonloppuna jalka oli korkeintaan entistä turvonneempi ja lämmin. Nuutti vaikutti päällisin puolin olevan ihan ok, se tuli vastaan tarhasta ja hamusi herkkuja, mutta maneesissa kävely ei tuntunut maistuvan. Nuutti pysähteli vähän väliä ja näytti aloillaan seistessään vähän vaikealta. Normaalisti se katselee silmät suurina mitä muut puuhavat, mutta nyt se saattoi vain möllöttää korvat takana vaikka kentällä laukkailtiin ristiin rastiin ja keskellä oli esteitäkin. Ei kiinnostanut. Sanoin jo siinä vaiheessa, että nyt on jokin vialla. Puristeluun jalka ei reagoinut, mutta kyllä kouraisi nähdä miten hevonen ravasi...

Se könkkäsi niin, etten ole koskaan ennen nähnyt. Ei edes ontunut, vaan käytännössä ainoastaan pomppi oikean takajalkansa varassa. Luonnollisesti ravit jäivät siltä päivältä ihan pariin askeleeseen ja otin heti yhteyttä eläinlääkäriin. Hän käski tunnustelemaan jalasta pulssia ja kokeilemaan pihdeillä tuntuuko kaviossa paisetta. No, pulssi löytyi, mutta heikko sellainen, eikä kengittäjä seuraavana päivänä havainnut paisetta. Neuvoi kuitenkin varmuuden vuoksi pitämään haudetta muutaman päivän ja lupasi puristella kavion läpi uudemman kerran vielä loppuviikosta. Ei mitään. Jalkaa kylmättiin, vuohisessa oleva rivi pestiin, tehtiin haude ja laitettiin yöksi BOT-pinteli, mutta koipi oli kuin tulikuuma uppotukki. Ja ilmeisen kipeä sellainen.

Onneksi meidän ihana ell ilmoitti tulevansa sunnuntaiaamuna katsastamaan tilanteen. Hän tunnusteli jalan, mutta rakenteissa ei vaikuttanut olevan mitään normaalista poikkeavaa. Rivi sen sijaan näytti huomattavasti ikävämmältä mitä vielä muutamaa päivää aiemmin ja vaikka jo tässä vaiheessa vaikutti siltä, että todennäköinen syy oireilulle oli nimenomaan siinä, ajeltiin koivesta karvat vuohisen lisäksi koko säären pituudelta perusteellista uä-tutkimusta varten. Palpaatioarkuuden puuttuminen ei aina kerro kaikkea ja ontuma oli ollut niin voimakasta jo huomattavasti ennen kuin rivin tilanne näytti hälyttävältä, että halusin vielä varmistaa jänteiden sekä hankositeen kunnon.

Ultran myötä ei paljastunut mitään uutta, mutta kaljussa jalassa rivi näytti tosi rumalta. Ei ihme, että on tuntunut liikkuminen inhalta... Haavaumat olivat niin erittäviä ja jalka ollut turvonnut sen verran pitkään, että pelkällä paikallishoidolla ei voitu enää jatkaa. Nuutti sai viikon antibioottikuurin, kipulääkityksen sekä kortisonivoiteen, jota läträtään puhdistettuun vuohiseen ja rullaillaan suojaava töppönen päälle kunnes tilanne näyttää vähän rauhoittuneen. Turvotus on jo aika hyvin laskenut, mutta rupi on märkivää edelleen. Nämä kurakelit ovat kyllä ihan vihoviimeisiä pirulaisia! Nuutilla on aina ollut sukallisissa jaloissa jonkun verran rupea, mutta ne ovat ihan kotihoidolla pysyneet kurissa ja esim. viime syksynä ei ollut mitään, mutta nyt on taas niin pitkään ollut märkää, että vähemmästäkin pöpöt riemastuvat. Ja toki Nuutilla on tapana vetää puoleensa kaikki mahdolliset tulehdukset. En tiedä miksi, tätä on joskus yritetty selvittää, mutta pitkälti tuloksetta. Ota näistä nyt sitten selvää.

Kuluneet viikot muutamaan kuvaan tiivistettynä. Näillä mennään.

Mutta ehkä tämä(kin) tästä vielä iloksi muuttuu. Toivottavasti, joskus. Siihen saakka meidän elämä koostuu jalan puunaamisesta, paketoimisesta ja mistäpä muustakaan kuin kävelylenkeistä. Sekä toki haleista, pusuista ja herkuista. Pitkistä hiljaisista huokauksista ja ilta-aurinkoon tuijottelusta. Harmittaa, että mulla on vierelläni maailman upein ja ihanin hevonen, jonka kanssa kaikessa toihuilussa on aina mukana ihan omanlaisensa taika, mutta elämä heittää jatkuvasti kapuloita  rattaisiin. Nobody said it was easy, but no one ever said it would be this hard.

Kaikesta huolimatta, eläinlääkärin sanoin: lähdetään siitä, että hyvä tästä vielä tulee. Peukut pystyssä siis, ei ainoastaan rivin vaan myös kaiken muun suheen.
Onko tämä kura-aika teillä aiheuttanut ongelmia?

10 kommenttia:

  1. Toivotaan parasta! Rivi on niin ikävä vaiva :( meilläkin muta on aiheuttanut juuri sukalliseen jalkaan riviä ja iho on hyvin ärsyyntynyt. Toivotaan että tulis pakkaset ja lunta niin ei muta enää häiritsisi :(
    Kaikkea hyvää teille ja paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti ❤️ Toipumisia myös teille! Rivi on tosiaan inhottava pirulainen... :(

      Poista
  2. voi teitä, teillä kyllä epäonni matkassa. Eiköhän se siitä vielä! Piää vaan löytää uskoa!
    Meillä kura-aika ei ole onneksi aiheuttanut mitään ongelmia ja toivotaan, että tekin selviätte taas yhdestä asiasta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan tosiaan ❤️ Välillä meinaa kyllä usko loppua, mutta päivä kerrallaan. Nautitaan pienistä hetkistä :)

      Poista
  3. Aiaiai, ei saisi avohaavaan laittaa kortisonia, sillä se tuhoaa puolustuskyvyn ja päästää vaan lisää bakteeria sisään. KOkeile mieluummin esim. manuka-hunajaa joka on antiseptista ja luonnollista. Ja jalan hautominen ei aina ole hyväksi. Bakteerit kun muuten pääsevät muhimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä paikalliskortisoneja voi laittaa myös rikkinäiselle iholle, näin ovat monet lääkärit ja eläinlääkärit neuvoneet. Oikein (= lähinnä kuuriluontoisesti muutamien viikkojen ajan) käytettyinä tehokkaita ja turvallisia. Minullekin on joskus tätä kyseistä voidetta määrätty :) Se rauhoittaa ihoa ja poistaa turvotusta, tämän ohella käytössä myös perusvoide. Pitääkin tutkia tuota Manuka-hunajaa tarkemmin, kiitos vinkistä!

      Tiedän myös, ettei jalan hautominen välttämättä ole hyvä ratkaisu, mutta tässä pitää nyt valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono... :( Ilmakylpyä on pyritty antamaan niin paljon kuin mahdollista ja pakkaspäivinä ollut ilman kääreitä, mutta näillä kurakeleillä reagoi kyllä heti turvottamalla jos käyttää ulkona ilman suojaa. Tulisivat jo lumet ja pakkaset niin elämä helpottuisi huomattavasti!

      Poista
  4. Ootteko kokeilleet/onko teillä toiminut lievässä rivissä tai rivin ehkäisyssä Mud Stop geeli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tota meillä on joskus ollutkin! Kiitos kun muistutit, pitää hommata! :)

      Poista
  5. Vai onko.... Hevosten tarha on aivan pelkkää mutaa ja ne seisovat reppanat siellä koko kaviota myöten. Vuokratammuskaiseni onnistui sitten repimään molemmat etukenkänsä irti ja vielä niin, että kavioista irtosi aika hyvät palat. Normaaleja kenkiä ei voi käyttää ja ilmankaan ei kestä. Jollain ihmeellä kaviokuumetta ei tullut, mutta nyt mennään liimakengillä, jotka eivät, yllätys yllätys, pysy. Voi huoh :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjuus... :( Toivottavasti ei tule isompia ongelmia ja mutakelit ovat pian ohi! Tsemppiä!

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !