lauantai 25. huhtikuuta 2015

Mönkään menneet kaulanaruilut

Eilen ei mennyt ihan kuten suunnittelin. Ei oikein sinne päinkään. En taatusti valehtele mikäli väitän näiden olleen meidän huonoimmat kaulanaruilumme sitten vuoden 2010, kun ensimmäisen kerran kyseistä puuhaa kokeilimme. Kun Nuutti otti, lähti ja kiikutti meikäläistä kuin hurrikaani täydessä laukassa ympäri kenttää niin monta kierrosta, ettei kukaan silminnäkijöistä pysynyt laskuissa alkuunkaan.


Tällä kertaa villihevosen tilalla oli laiska löllöpallo. Sitä ei tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin kentän ympärillä tapahtuvien asioiden pällistely. Alun takeltelun jälkeen pääsimme pieneksi hetkeksi lähestulkoon samalle aaltopituudelle, kunnes menin ja tein virheen: ahnehdin liikaa.

Muutama onnistunut pätkä kaulanarulla ja kuvittelin voivani jättää sen kokonaan pois. Parin kierroksen verran kaikki meni ihan ok, kunnes Nuutin kiinnostuskiikarit taas katosivat taivaan tuuliin ja jokainen pyyntöni kaikui täysin kuuroille korville. Koko pakka levisi käsiin. Rupesin turhautumaan eikä hevonen jaksanut kuluttaa energiaansa miettiäkseen mitä epäselvillä avuillani siltä halusin. Hauskempaa oli mennä sinne minne itse mieli.

Tässä vielä nauratti. Käynnistä pysähtyminen ei Nuuttia kiinnostanut...

Aikani apuvälineittä hevosen mukana keikuttuani pyysin Sofiaa antamaan kaulanarun takaisin. Toivoin sen tuovan meininkiin vähän tolkkua, mutta ei... mikään ei enää edes sen kanssa ottanut luonnistuakseen. Kiukutti. Tässä vaiheessa olisi pitänyt osata laskea kymmeneen, rauhoittua ja nollata tilanne, mutta tiedostamattani sorruin prässäämään hevosta niin, että sekin rupesi hermostumaan. Muutaman kerran taakseen potkaisemalla Nuutti ilmoitti olevansa aikeissa saada rimpuilustani tarpeekseen.

Havahduin tajuamaan sen, että nyt olen hevoselle epäreilu. En voi hermostuneena, ristiriitaisilla signaaleilla pommittamalla vaatia sitä toimimaan ja sitten tuohtua entisestään kun se ei toden totta halua työskennellä kanssani. Voisin syyttää Nuutin lähes olemattomasta keskittymiskyvystä kovaa tuulta, viereisessä tarhassa riehuneita hevosia, sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä aina tähtien asentoon saakka, mutta totuus on se, että ratsastin itse todella huonosti. Siinä missä edellisessä postauksessa kerroin onnistuneeni: hevosen motivoimisessa, reputin tällä kertaa oikein olan takaa.

Vaikka viimein pääsimme (riimun avulla) lopettamaan onnistumisiin ja Nuutti vaikutti jälleen kerran hyvin tyytyväiseltä omaan suoriutumiseensa, jäin itse märehtimään asioita pitkälle tämän päivän puolelle. Talliin kävellessäni meinasin ruveta itkemään kun perimmäisestä karsinasta kuului pieni hörähdys. Nuutti oli antanut eilisen tumpelointini anteeksi jo ajat sitten ja parin porkkananpalan jälkeen olin sen parhaimmista paras ystävä. Vapaana käytävälle seurattuaan hevonen pääsi perusteelliseen kraniokäsittelyyn ja voihan sentään miten olikin takapää oikealta jumissa. Ihan hävettää, etten ollut huomannut. Onneksi ei eilen tullut ravattua tai laukattua juuri alkuverkkoja kaummin, sillä suurin osa tahtojen taistelusta käytiin ihan käynnin tasolla.

Luvassa on nyt yksi sopivaan saumaan sattunut vapaapäivä ja sunnuntaina palataan hommiin toivottavasti ihan uudella innolla. Ja jottei nyt ihan jätetä unholaan kaikkia onnistumisia, niin sattuihan eilen tosiaan niitäkin. Ensimmäinen ravipätkä ilman kaulanarua oli ihan huikea, samoin kuin hetkeä aiemmin pari täysin painoavuilla käännettyä volttia. Seuraavalla kerralla teen parhaani, jotta näitä tulee enemmän kuin niitä, missä ollaan hevosen kanssa menossa eri suuntiin tai kinataan oikeasta askellajista. Eiköhän tämä tästä taas iloksi muutu... !

Ryhti hoi, älä jätä... !
Ihan tasapainossa...
Heppa on juuri saamassa porkkanapalkkion tuosta toisesta edellä mainitsemastani voltista. Sen jälkeen se sitten olikin omasta mielestään valmis lopettamaan...
"Äiskä on kyllä ihan pihalla !"
Lopuksi kun en kaulanarun kanssa päässyt haluamaani lopputulokseen, otin tosiaan suosiolla avuksi tutun ja turvallisen riimun. Mielestäni on kuitenkin parempi käyttää "vahvempia apuvälineitä" pehmeästi, kuin runnoa pehmeämmillä. 

Kaikista kuvista taas kerran suuret kiitokset Sofialle !


Onko teille viime aikoina sattunut vastaavanlaisia epäonnistumisia? Miten olette itse tilanteen ratkaisemiseksi toimineet?
P.S. Postaus on kirjoitettu eilen perjantaina, mutta kuvia lisätessä ilmenneen ongelman vuoksi julkaisu venyi tälle päivälle.

20 kommenttia:

  1. Onhan noita epäonnistumisia tässä sattunut.. Torstaina suomiputte vei laukoissa ihan 6-0, vaikka välillä se kuuntelikin ihan hyvin. Tänään estetunnilla se sentään oli paremmin kuulolla, kunhan istuin pystyssä. Huomasin taas, miten paljon se ratsastajan oleminen siellä selässä vaikuttaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä muuta sano, kyllä ne hevoset hyvin peilaa ratsastajaansa... ! Onneksi näistä epäonnistumisistakin oppii :)

      Poista
  2. Hyvä postaus, kiva kun osaat olla rehellinen ja myöntää virheesi. Se on yksi taitavan ratsastajan tunnusmerkeistä. :)

    Ihania kuvia on kuitenkin Sofia saanut, erityisesti pidän tuosta viimeisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Ensimmäinen askel virheiden korjaamiseen on tosiaan niiden myöntäminen, eikä se onneksi tuota mulle vaikeuksia... :D

      Ja joo eikös ! Kaikki kunnia jokaisesta onnistuneesta otoksesta hänelle, sillä mallit eivät kuvaamista missään nimessä helpoksi tehneet... ;P

      Poista
  3. 7. ja 10. kuvat on mun mielestä parhaat tässä postauksessa :) Nuutti on tosi söpö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mäki tykkään niistä ! :)

      Poista
  4. onpa nuutti laiha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se oikeastaan ole :) Ihan sopivassa kunnossa mun mielestä !

      Poista
  5. I feel you, meillä oli ponin kanssa tänään ihan samat ongelmat: kaikki muu kuin ratsastaja apuineen kiinnosti... Itse ratkaisin ongelman hyppäämällä kentällä olleen pienen ristikon pari kertaa :-D Sen jälkeen poika oli kuulolla sen verran, että saatoin ruveta keventämään ja lopettaa.

    Mutta pohjalta ei ole suunta kuin ylös, se kannattaa aina epätoivon hetkinä muistaa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, oiskohan munki pitäny testaa tota hyppäämistä ! Villi veto ;)

      Ja juu oikeassa olet, häntä pystyyn vaan... !

      Poista
  6. Harmi ettei kaulanarulla ratsastaminen mennyt ihan putkeen :( Kyllä se taas pian alkaa onnistua :) En ole itse edes kokeillut koskaan :D Olisi kiva kokeilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu eiköhän ! Pitää vaan muistaa olla vähän kärsivällisempi ja no... ratsastaa paremmin :D Toivottavasti pääset joskus testaamaan, tämä on kyllä (yleensä...) huisin hauskaa !

      Poista
  7. Minä voin lohduttaa sinua kertomalla, että itse en omalla hevosellani uskalla tätä edes kokeilla! En varmaan tule koskaan uskaltamaan, vaikka ihan kiltti tapaus onkin. Hoitaja menee tällä välillä pelkällä riimulla, ja sekin jo vähän kauhistuttaa... Ehkä olen liian täti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tosta tuli mieleen ihan mun äiti ! Se aina pyörittelee silmiään kun kuulee, että ollaan kaulanarun tai edes riimun kanssa puuhattu... :D

      Poista
  8. meil meni kans eilen tosi huonosti estevalmennus ku poni kielsi vesimatolle ja sit rupesin itte jännittämään et se kieltää uudelleen ni sit se vaan stoppas varmaan sata kertaa.. se on ennen hypänny vesimattoo esteen alla ihan hyvin ehkä sillee vähä epäröiny mut ei oo yleensä kieltäny mut eilen se ei meinannu suostuu menee ees vaik siin oli vaan tosi matalalla yks puomi päällä. lopuks saatiin pari semi hyvää hyppyy mut mul on vielki huono fiilis ku normaalisti poni ei kauheesti stoppaa ja nyt se teki sen varmaa enemmän ku kolmen vuoden aikana yhteensä.. :( toivottavasti ens valmennus menee paremmin ja teillä kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mä niin tiedän ton tunteen... ! :( Meilläkin meni joskus muinoin eräs valmennus vähän samaa kaavaa noudatellen, kun alkutunnista rysäytettiin esteen sekaan eikä Nuutti meinannut sen jälkeen hypätä edes maahan kaivettua ristikkoa... Onneksi oli osaava valmentaja, jonka avulla päästiin tästä ongelmasta heti kättelyssä ja tunnin lopussa jo loikimme 90-100cm rataa. Toivotaan, ettei teillekään jää tästä isompaa peikkoa takaraivoon !

      Poista
  9. Te ootte kyllä ihana pari, kyllä se tie siitä taas nousuun lähtee! <3

    VastaaPoista
  10. Mulla sattui juuri vähän aikaa sitten masentava epäonnistuminen ihan tavallisesti koulua treenatessa ja kirjoitinkin siitä postauksen. Oli ihan samat fiilikset kuin sullakin, että olin hevosta kohtaan epäreilu ja ratsastin huonosti. Myös kaulanaruillessa on joskus sattunut noin, että on tullut ahnehdittua liikaa ja hyvin alkanut ratsastus on lopulta päättynyt oman tyhmyyden takia siihen, ettei olla päästy yksimielisyyteen edes suunnasta! :D Tosi kurjaa aina huomata, että oman tyhmyyden takia ratsastus menee pieleen, mutta meilläkin on tuo ihan sama juttu, että seuraavana päivänä Futura taas hörisee, tunkee päätä syliin ja on maailman kultaisin. Yleensä ratsastuskin sitten taas onnistuu. Joskus vain on huonoja päiviä, mutta onneksi niistä voi itse ottaa opikseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, tekis mieli ruoskia itseään ja hakata päätä seinään kun tulee niin idiootti olo ! Ärh, korkealta tippuu kovaa... :D

      Mutta kiitos kommentista, ihana kuulla, että teillä on välillä samoja kuvioita ! Tai siis ei ihanaa, mutta lohduttavaa... :D Toi vika lause on kyllä ihan totta. Välillä opitaan kantapään kautta, mutta niinhän se elämä toisinaan menee :)

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !