torstai 23. heinäkuuta 2015

Vaikeinta on itsensä voittaa

Hieman rennommissa merkeissä vietetyn viime viikon jälkeen treeni-into on taas huipussaan. Tiistaina meillä oli estevalmennus, joka omalta osaltani meni kyllä vähän aika tavalla penkin alle. Olin pihalla kuin lumiukko ja sähläsin minkä ehdin. En tiedä, ehkä nälkä kasvaa syödessä. Viimeksi pystyin pistämään surkeuteni ensimmäisen kerran piikkiin ja antamaan itselleni anteeksi, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen. Koska kyllähän sitä nyt herranen aika olisi pitänyt reilussa viikossa pelkällä tahdonvoimalla vähintään maailmanluokan esteratsastajaksi oppia...


Juu-u, no, hauskaa oli kaikesta huolimatta! Vähän (ihan pikkusen vain...) jännitti taas, mutta kaipa se on vielä ihan luonnollista. Enää en kuitenkaan ollut ihan varma kuolevani hetkenä minä hyvänsä. Nuutti tuntui alusta saakka aika kivalta, joskin se olisi saanut olla vähän nopeampi niin jalalle, kädelle kuin istunnallekin. Vaan ei voi hevosta moittia, jos pilotti ei hoida omaa tonttiaan...

Tai ehkäpä oikeammin sanottuna tunkee hevosen tontille. Kyllä siinä on vaikea ihan kenen tahansa tehdä hommia, kun toinen huohottaa niskaan ja vailla parempaa osaamista käskyttää miten sattuu. Suomeksi sanottuna: sekoilin paljon. Milloin tuuppasin, milloin unohduin matkustamaan. Muistin Veronikan neuvot hetken, kunnes annoin koko pakan taas levitä käsiin. Uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen puomiharjoituksen (laukkaa ympyrällä puomin yli) aikana yritin psyykata itseäni parempaan suoritukseen miettimällä, että kyllä nyt jumankekka apinakin ratsastaisi paremmin. En tiedä toimiko se, vai tuliko olo entistä epätoivoisemmaksi, mutta ei sen niin väliä - onhan meillä edelleenkin huippuakin huipumpi valmentaja.

Siis ihan totta. Veronika jaksaa aina tsempata vaikka kuinka urpoilen ja epäonnistumisten sattuessa vikisen kuinka en osaa, pysty enkä kykene. Tähän ajatusmaailmaan jumahtaminen on ehkä juurikin se suurin syy siihen, miksi esteet ylipäänsä aikoinaan, "uudelleen aloitettuamme" vähitellen jäivät pois päiväjärjestyksestä - lannistavilla aatteilla kun usein on tapana voimistua, jos niiden kanssa jää yksin. Tai jos ei saa oikeanlaista apua, mikä on käytännössä ihan sama asia. Maailma on täynnä hyviä valmentajia, mutta niiden joukosta jokaisen pitäisi löytää ne, jotka istuvat juuri niihin omiin tarpeisiin, sillä kaikki eivät vain sovi kaikille. Tiedän henkilökohtaisesti, miten vaikealta sen myöntäminen saattaa tietyn paineen alla tuntua, mutta pidemmällä tähtäimellä epäsopivaan valmennussuhteeseen jäädessään tekee ainoastaan karhunpalveluksen itselleen. Nimimerkillä kokemusta on...

Tukat takussa kiidämme.
Diagonaalia pienen kavaletin yli ja könötys on kohdallaan. Älkää huoliko, sain kyllä noottia.
Kesämahakin nousi yli, joka kerta!
Molemmat ryhdikkäinä odottamassa jumppasarjan korotusta. Piti katsoa pois, etten rupeaisi jänistämään. Mutta hei, viimeinen okseri oli lopuksi kuulemma 90cm pinnassa, ellei ylikin! Se näytti talon kokoiselta.

Meillä on tällä hetkellä aika onnellinen tilanne, kun kotikoutsimme ovat kumpikin juuri sellaisia, jotka itse näen en ainoastaan hyvinä, vaan aivan loistavina valmentajina. Sellaisina, joiden kanssa pääsee ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Erityisesti esteillä tarvitsen kentälle ihmisen, joka ei ainoastaan sano, että noni, hyppää nämä, vaan ymmärtää suurimpien ongelmien olevan siellä henkisellä puolella. Ei sillä, etteikö ratsastus noin teknisestikin jättäisi toivomisen varaa, mutta ehkäpä se siitä sitten kun pää on mukana. Haluan uskoa, että se tulee sydämen perässä.

Eilisen treenit koostuivat jumppasarjasta, pienestä vinohypystä ja kaarevasta suhteutetusta muistaakseni 21 metrin välillä. Viimeinen rata oli ihan okei, mutta mieltäni jäi painamaan se, etten kertaakaan saanut Nuuttia suhteutetulle vasemmassa laukassa kuten oikeassa. Ok, se on meille heikompi suunta, mutta sitä suuremmalla syyllä mun olisi pitänyt ratsastaa paljon paremmin. Tehdä ratkaisut aikaisemmin. Kuten Veronika edelleen painotti: se laukka rakennetaan jo kauan ennen estettä, jotta viimeiset askeleet päästään vain istumaan ja odottamaan. Olet hevoselle epäreilu, jos hetkeä ennen estettä hyökkäät sen kimppuun. Sain tulla pelkän linjan vielä uudemman kerran, ja suhteutetun väliin vastaanotin neuvon keskittyä huolellisemmin toiselle esteelle tekemääni tiehen. Käytännössä Veronika siis halusi, että ratsastan Nuutille tilaa kääntämällä hieman tavanomaisesti harrastamaani oikoreittiä myöhemmin. Arvatkaa mitä tapahtui kun kuuntelin, uskoin ja ratsastin? No, niin... kaikki onnistui. Ja olipa vaan ihan sairaan kivaa!

Se henkinen käsijarru on paha, mutta uskon vakaasti, että siitä vielä joku kaunis päivä päästään ihan kokonaan. Jos ei näillä avuilla, niin ei sitten millään. Kuulostaa varmaan vähän kliseiseltä, mutta Veronika on ehkä parasta mitä meille Nuutin kanssa on pitkään aikaan tapahtunut - me ollaan jotenkin... niin elossa taas!

Tunnin päätteeksi maailman parhaimmalle estenuudelille vähän pullaa! Muut kuvat © Linda-Timppa, tämä salaotos © itse mestarikoutsi Veronika. Kiitos!

Seuraavaa estetuntia odotellessa...!
Ihanaa (nähtävästi pääosin sateista...) viikon jatkoa kaikille :)

43 kommenttia:

  1. Mä luulin, että te lopetitte hyppäämisen Nuutin jalkojen takia. Vai oletteko te siis olleet hyppäämättä sen takia, että ei ole sujunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eei, kyllä se jäi kuvioista ennen kaikkea oman epävarmuuden vuoksi. Jalkaongelmat olivat toki syy siihen, miksi taukoa alun alkujaan tuli (ja miksi treenaaminen on välillä ollut aika katkonaista...) mutta hevosen toivuttua esteiden parissa jatkaminen ei vain koskaan enää saanut tuulta siipiensä alle. Saattaa olla, että sellaiseen "ei Nuutti varmaan kestä" -mietintään on vain aikoinaan, oman estehingun kadottua ollut helppo tuudittautua...?

      Poista
  2. Tätä oli todella mielenkiintoista lukea, ihanaa että uskallat myöntää epävarmuutesi! Tsemppiä tuleviin estetreeneihin, kyllä se jännitys alkaa ajan myötä hälvetä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tsempeistä! Tosi kiva jos tykkäsit lueskella, toivotaan tosiaan, että näin käy! :)

      Poista
  3. Jee, kyllä teistä vielä esteratsukko tulee!

    VastaaPoista
  4. Kamala kun sä olet Susanna laiha! Syötkö ollenkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No syön! Jatkuvasti ja ihan liikaa... :D

      Poista
    2. joo näytät kyl laihtuneen, mut se ei oo koht enää terveellist nii en suosittele jatkaa..

      Poista
    3. Jatkamaan mitä? Kiitos huolenpidosta, mutta olen ihan normaalipainoinen enkä millään tapaa tässä laihduttamassa, joten... what?

      Poista
  5. Tosi ihana postaus, kirjotat aina niin mukaansatempaavasti. :) Kivan oloisen valmentajan olet kyllä löytänyt!
    - Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva jos pidät! Veronika on kyllä ihan mahtava :)

      Poista
  6. Voi Nuuttia, se näyttää noissa kuvissa niin tyytyväiseltä <3 Jos niin on ollut todellisuudessakin, niin ethän sinä missään nimessä ole voinut mitään kovin pieleen tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanasti sanottu! ♥ Nuudeli oli kyllä taas ihan super happy :)

      Poista
  7. Hyvältä näyttää kyllä teidän meno! Saako muuten kysyä mitä varten käytät polvessa tukea? Eihäni se oo kipee tai mitään?
    Hyvää loppukesää teille!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Polvessa on vanha vamma, joka kipeytyy tosi herkästi. Ei se aina tuenkaan kanssa oireettomana pysy, mutta huomattavasti parempana kuin ilman! :)

      Poista
  8. Kannattaa hypätä noin vanhalla hevosella ja vielä sillä on jännevamma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaan: ollut jännevamma. Useampikin. Eli pistetään ihan periaatteen vuoksi kuoppaan vain kun ikääkin kerta jo on?

      Nuutti on nyt muutaman viikon ajan ollut niin iloinen ja hyvä ratsastaa, että kyllä; todellakin kannattaa hypätä :)

      Poista
    2. Jos on ollut jännevamma niin silti kannattaisiko hypätä? Se voi helpommin tulla uudelleen ja aika riskiä hypätä vaikka tietää että hevonen ei ole terve. ..

      Poista
    3. Kannattaako kenenkään enää poistua neljän seinän sisästä kun voi vaikka jäädä auton alle? Ei elämää voi elää koko ajan varoen ja peläten. Nuutin jännevammat ovat (kop, kop, kop...) historiaa, joten en ymmärrä miksi niistä nyt jauhetaan.

      Ja btw: tervettä hevosta ei ole olemassakaan!

      Poista
  9. Esteet on parasta! Tosi ihanaa, että olette löytäneet noin kivan valmentajan ja päässeet taas hyppäämään! Tsemppiä tuleville tunneille, kyllä se jännitys siitä varmasti hyppykertojen lisääntyessä katoaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, en muistanut ollenkaan miten kivaa esteillä voikaan olla! Kiitos tsempeistä, toivotaan tosiaan näin :)

      Poista
  10. "Vaikeinta on voittaa itsensä." Niin totta! Lohduttavaa kuulla, että muutkin takkuavat oman pääkopan kanssa. :) Jostain syystä on helpompi hyväksyä tekninen osaamattomuus kuin se, että pääkoppa tuottaa ongelmia. Tai näin minulle käy usein. Onneksi asioita voi yrittää muuttaa ja tehdä niille jotain. Periksi ei ainakaan anneta. :) -ms-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Henkinen puoli on tosiaan hankala, kun se tuntuu välillä olevan niin oman hallinnan ulkopuolella. Vaatii valmentajaltakin tiettyä ulottuvuutta, kun osa taistelusta käydään tavallaan siellä, minne kukaan ei konkreettisesti näe.

      Mutta tosiaan, luovuttaminen ei ole vaihtoehto! Tsemppiä! :)

      Poista
  11. Viisaita puhut! Hyvä (eli nimenomaan, se oikea) valmentaja on kaiken a ja o. :)

    VastaaPoista
  12. Tiedän tuon elossa olon tunteen! Minä pelkäsin omaa hevostani kunnes löysimme meille valmentajan, joka auttoi pelon yli. Hän vitsaili, että kaipa voi tämän projektin jälkeen kutsua itseään myös terapeutiksi. Ensi viikon lauantaina lähdemme tamman kanssa ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme sitten vuoden 2005!

    Olette kyllä Nuutin kanssa niin symppis pari, että tämä blogi päätyi heti ensimmäisellä lukukerralla suosikkien joukkoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, tosi paljon tsemppiä kisoihin! Terapeutti on kyllä aika osuva nimitys henkilölle, joka auttaa hakkaamaan pään sisässä olevat peikot tuusannuuskaksi - ei siihen missään nimessä ihan jokainen pysty :)

      Kiitos, tosi kiva jos tykkäilet puuhistamme lueskella! :)

      Poista
  13. Hyvä Nuutti ja Susanna!!! <3

    VastaaPoista
  14. Kiva postaus! Ihania kuvia <3.

    VastaaPoista
  15. Tosi kiva postaus! Mikä sulla on polvessa kun siinä on toi tuki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siinä on vanha vamma, joka usein urheillessa vähän oireilee. Tuen kanssa ei rasitu liikaa ja pysyy paljon kivuttomampana :)

      Poista
  16. Heti iha wannabe este ratsastaja ku ei oo hanskoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aivan. Pitikin mennä unohtamaan ne kotiin...

      Poista
  17. Heii, mä muuten laittelin sulle yks päivä fb.ssä (taas) vähän viestiä :D (täällä näin ilmottelen, jos on hypännyt taas johonki toiseen kansioon :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, lukaisen heti huomenna! Toi face on petollinen kun ei ilmoita viesteistä, ku tämmösenä puuropäänä semmosta rinkutusta kipeesti kaipailis....... !

      Poista
    2. Haahaa. .joo ei mitään kiirettä :D

      Poista
  18. Itellä hirvee estekammo. Alko ypäjällä kun olin leirillä. Pyörryin kerran satulaan, en onneks pudonnu koska heppa pysähty heti ja ope huomas et nyt meni taju. Pelkään esteitä ihan pirusti, ja maasta kohotettu puomikin pelottaa aivan järkyttävästi. En vaan pysty hyppäämään, ja kun mulle ei oo tullu opettajaa vastaan joka rohkasis sil henkisel puolel. Ennen olin esteratsastaja, mut koulupuoli mua nyt houkuttelee enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outs, tosi kurja juttu :s Nimenomaan toi henkinen puoli on haastava. Mulla oli vähän sama ongelma, kävin monen hyvän ja mukavan valmentajan tunneilla, mutta jokin jäi silti uupumaan... Kunnes löysimme Veronikan. Hän on ollut ihan kullanarvoinen apu, sillä hän todella ottaa huomioon sen, että jännittää. On ihan mielettömän hienoa näin monen vuoden jälkeen olla siinä mielentilassa, jossa estetuntia oikeasti odottaa kuin kuuta nousevaa! Toivottavasti sinäkin vielä pääsisit takaisin tähän fiilikseen, vaikka ei se koulupuolikaan huono ole :) Mutta mikäpä olisikaan parempaa kuin se, että pystyy nauttimaan molemmista...? Tsemppiä!

      Poista

Kommentit sekä postausideat ovat aina ehdottoman tervetulleita, kiitos kaikille :) Vastailen heti kun ehdin !